8.11.2015

Boxing Night Viialassa

Eilen käytiin aamusta kaupoilla hakemassa Isänpäivää varten hotelliaamiaistarpeet "iskä edition" henkeen ja sen lisäksi vanhempi neiti leipoi vaniljamuffinien ohjeella kaksi kakkupohjaa, joista rakenneltiin tänään kakku. Sen enempää en ehtinytkään kotona hengailla, kun auton nokka suunnattiin kohti Viialaa ja Boxing Nightia.

Tarulla oli illalla ottelu ja hyvällä mielellä lähdettiin kisaamaan, vaikka tiedettiin, että vastustajalla on reippaasti päälle kymmenen ottelua jo takanaan ja tämä olisi vasta Tarun toinen ottelu. Tuntuu, että edellisestä ottelusta on valovuosi (vajaa 2 kk) ja tässä välissä on saatu tekniikoita parannettua huikea määrä. Tosin tuo varsinainen ottelutilannehan sen vasta paljastaa, kuinka napakasti tekniikat pysyvät kasassa ja miten niitä oppeja tulee käyttäneeksi.


Tarun kanssa sovittiin jo ihan alussa, että yhteenkään otteluun ei lähdetä, jos ei ole jotain uutta annettavaa ja parannettava edellisestä. Tässäkään lajissa ei varmasti koskaan tule valmiiksi ja otteluihin lähdetään aina tekemään sen hetkinen parhaansa.

Tarun kanssa ollaan lähdetty rakentamaan perustuksia vankalle pohjalle ja tehty toistoa toiston perään. Ottelutilanteessa kun ei ole paljon hyötyä siitä, kuinka kovaa lyöt säkkiin tai pistareihin tai kuinka hyvät tekniikat osaat, jos pakka hajoaa varsinaisessa ottelutilanteessa. Se on kuitenkin niin eri tilanne, kuin varsinainen treenaaminen.

Valmentajana koen myös tuon henkisen puolen valmentamisen tärkeänä. Siellä on kuitenkin niin iso voimavara, joka kannattaa ottaa käyttöön heti aloitettaessa tavoitteellinen treenaaminen. Meistä jokainen on omanlainen ja se näkyy harjoittelussa, kisoihin valmistautumisessa ja kisatilanteessa. Jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet ja kun ne osataaan kanavoida oikein, pysyy pakka siellä henkiselläkin puolella kasassa.

No mutta, kisoihin...

Kisat alkoivat klo 20, mutta paikalla oltiin jo ennen viittä punnituksissa ja lääkärin tarkastuksessa. Kaikki meni luonnollisesti hyvin. Tarun kohdalla kun ei tarvitse edes kikkailla kisapainon kanssa, kun kesällä laadittu ruokavalio toimii ja satunnaisilla muutoksilla ja tankkauksilla saadaan kroppa toimimaan ja pysymään kisapainon alapuolella koko ajan.

Taru kisasi siis naisten alle 57 kiloisissa ja vastassa oli 16 ottelua ottanut nainen. Kokeneemmalla kisaajalla pysyi paketti hyvin kasassa, vaikka suojaus tippuikin aika ajoin ja Tarun oli helppoa napsia sieltä osumia. Itse olin tyytyväinen Tarun suoritukseen, vaikka tuomariäänet menivätkin vastustajalle. Meille jäi kuitenkin hyvä kokemus kilpailuista ja Taru antoi kyllä hyvän vastuksen, vaikka kyseessä olikin vasta toinen ottelu. Paketti pysyi jo hienosti kasassa, aloitteita oli enemmän kuin ensimmäisessä ottelussa ja tekniikat, joita oli hiottu niin meidän, kuin Akaan Iskunkin salilla, tuli käytettyä ottelutilanteessa kiitettävästi.

Kisojen jälkeen seurasimme pari ottelua ja niin mielellämme, kuin olisimme jääneet katsomaan illan viimeistä ottelua, joka oli Satu Lehtosen ottelu ruotsalaista tyttöä vastaan, oli meidän lähdettävä ajamaan kohti kotia. Kotona oltiinkiin vasta yhden jälkeen yöllä ja kieltämättä aamulla oli aavistuksen nahkea olo herätessä. Kun edellisen päivän käy vähän ylikierroksilla koko ajan, ei kroppa meinannut palautua vielä yön aikana.

Mutta tästä taas jatketaan eteenpäin ja mielessäni onkin taas uudet tekniikat, joita lähdetään hiomaan näiden jo olemassaolevien lisäksi.

Ja hei, tähän aiheeseen liittyen: Anni aloitti kirjoittelemaan omaa blogia ja ainakin itse odotan innolla, mitä juttuja tuolla tulevaisuudessa tulee olemaan. Blogiin pääset TÄSTÄ. Anni oli rankattu omassa sarjassaan (64 kg) juuri nyrkkeilyn arvolistan toiseksi, hienoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti