Syysväsymystä vai treenimotivaation puutetta?

Aamulla mietin hetken, että kuinka hyvä idea olikaan sopia yhteistreenit heti ensimmäiseksi aamulla. Varsinkin kun yöunet oli jääneet aika heikoiksi ja kroppa tuntui herätessä nahkealta. Kahvikupin ääressä notkuessani keksin ainakin kymmenen tekosyytä, miksi en pystyisi treenaamaan muuta kuin selällään oloa.

Lenssuilun jälkeen treenailut ovat olleet kevyehköjä, koska kroppa on ollut yllättävän pitkään tukkoinen, olo vähän väsynyt ja treenimotivaatio ei ihan sieltä parhaasta päästä. Blogiinkin on ollut kivempi kirjoittaa kaikesta muusta, kuin treenaamisesta, vaikka treenaillut olenkin säännöllisesti. 
Tänään kuitenkin treeniseura oli niin aurinkoista, että vajaat yöunet ja selällään treenaaminen unohtui samantien ja lämmittelyjen jälkeen puuhasteltiin oikein mukava treeni kasaan ja pitkästä aikaa tuntui sykkeen nostatuksetkin hyviltä. Soutulaite tuntui lentävän eteenpäin ja pienillä palautuksilla tehtävät rinnallevedot eivät tuntuneet pahoilta, vaikka sykettä nostivatkin.
Itse koen hyvin harvoin treenimotivaation puutetta ja ne ovat ennemmin sellaisia hetkittäisiä, kuten tänään ei huvita, mutta huomenna jo huvittaakin. Silti olen ottanut tavaksi, että vaikka juuri se juttu, mitä suunnittelin tekeväni, ei maistuisikaan, teen kuitenkin jotain. Oli se sitten vaikka puutarhatöitä treenien sijaan. Yleensä se pahin fiilis tulee siitä, että ei tee mitään.
Kuinka sinä pidät yllä treenimotivaatiota?

Kommentit