30.10.2015

Leipomisesta

Tänään kauppareissulla törmäsin asiakkaaseeni ja muutamien aasinsiltojen kautta päädyimme jutustelemaan leipomisesta. Itse olen ollut aika innokas leipomaan aikoinaan. Ja leipomistakin mukavampaa oli koristelu. Kun katselen vanhaa blogiani Manteli ja Kaneli, voin vain ihmetellä, kuinka ihmeessä minulla on joskus ollut aikaa tuohon näpertelyyn.

No, aika oli toki tuolloin toinen ja minullahan oikeasti OLI aikaa tuohon näpertelyyn. Tykkään näperrellä ja askarrella kaikenlaista ja mm. käsitöiden tekeminen on ihan parasta harrastamista. Nämä ovat kuitenkin niitä juttuja, jotka valitettavasti ovat hautautuneet muiden asioiden alle. Enää en ole pitkään aikaan "leipassut" aina, kun meille on tulossa tuttuja kylään. Lasten synttäreillä on menty sieltä, missä aita on matalin ja käsityökorissakin on pariton määrä sukkia.


Kaivelin ihan tämän Halloweenin kunniaksi muutaman kuvan arkistojen kätköistä ja arvatkaapa, iskikö kipinä leipomiseen ja koristeiden näpertelyyn? Itse en ole koskaan ollut kovin intohimoinen kakkujen syöjä, mutta tuo leipominen ja koristelu... NIIIIIN mukavaa puuhaa.

Ja leivonhan minä vieläkin, mutta leipominen on muuttunut enemmän terveellisempään suuntaan, jossa mm. sokeri ja vehnäjauhot on korvattu muilla raaka-aineilla. Tässä nykyisessäkin leipomisessa on parasta suunnittelu, erehdyksestä oppiminen ja onnistuminen. Tuo koristelu on tosin kyllä suurimmalti osin jäänyt, mutta ehkä virittelen senkin puolen uuteen nousuun.
 Tämän kakun ohje TÄÄLLÄ. Todellakin suosittelen kokeilemaan.

Ensimmäiset raakakakut olen tehnyt vuonna 2012 ja siitä lähtikin pikkuhiljaa kiinnostus raakaleivonnaisia kohtaan. Kaivelin ensin tietoa netistä ja ostelin kirjoja, jotka kertoivat raakaruuasta enemmänkin. En tiedä, mitä tässä kolmessa vuodessa on tapahtunut, mutta oma ajatusmaailmakin on muuttunut niin paljon, että normileivonta tuntuu vähintäänkin syntiseltä ja kakut kuorrutteineen vähintääkin tappavat.

Ei kai sentään, mutta jotainhan tässä viime vuosina on tapahtunut. Onko se sitten vain omassa päässäni vai yleisemmälläkin tasolla, mutta jossain kohtaa tavallisesta sokeri/vehnäjauho/hiivaleipomisesta on tullut jotenkin... väärää? Enää ei ole ollenkaan trendikästä leipoa kauniita kakkuja ja koristella niitä sokerikuorrutteella/marsipaanilla, joka on vähintään itse värjätty ja koristeet näperrelty omin pikku kätösin. Oletteko huomanneet? Oikeasti, vai onko tämä tapahtunut vain minun päässäni?

Ja näiden muffinien ohje löytyy TÄÄLTÄ.

Ja hieno juttuhan se on, että leipomisessakin on vaihtoehto näille epäterveellisemmille leivonnaisille ja kaikenlisäksi ne terveelliset vaihtoehdot ovat oikeasti hyviäkin. Olen törmännyt viime vuosina uusiin, mielenkiintoisiin raaka-aineisiin, joista saa loihdittua vaikka mitä herkkuja. Viisi vuotta sitten en ollut edes kuullut mulperimarjoista, chian siemenistä, raakakaakosta, kaakaonibseistä, teffjauhosta, spirulinasta tai macasta. Ja nyt niitä löytyy kaapeista ihan vakiokalustona. 

Näitä uusia ja mielenkiintoisia raaka-aineita testaillessani olen yrittänyt löytää raaka-aineen tai niiden yhdistelmän, joissa olisi leivonnallisesti yhtä hyvä sitko kuin vehnäjauhoissa, tai yhtä simppeli vaahtoavuus ja koristelun helpous, kuin kermassa. Niin tai mistä löydän vastaavan tuotteen, kuin sokerimassa, jota oli niin mukava työstää elintarvikeväreillä ja erilaisilla muoteilla. Niin, ja mitkä luonnonaineet korvaavat elintarvikevärien moninaisen kirjon. Jonkun mielestä ehkä hankalia asioista, mutta minusta mielenkiintoisia.

29.10.2015

Syysväsymystä vai treenimotivaation puutetta?

Aamulla mietin hetken, että kuinka hyvä idea olikaan sopia yhteistreenit heti ensimmäiseksi aamulla. Varsinkin kun yöunet oli jääneet aika heikoiksi ja kroppa tuntui herätessä nahkealta. Kahvikupin ääressä notkuessani keksin ainakin kymmenen tekosyytä, miksi en pystyisi treenaamaan muuta kuin selällään oloa.

Lenssuilun jälkeen treenailut ovat olleet kevyehköjä, koska kroppa on ollut yllättävän pitkään tukkoinen, olo vähän väsynyt ja treenimotivaatio ei ihan sieltä parhaasta päästä. Blogiinkin on ollut kivempi kirjoittaa kaikesta muusta, kuin treenaamisesta, vaikka treenaillut olenkin säännöllisesti. 
Tänään kuitenkin treeniseura oli niin aurinkoista, että vajaat yöunet ja selällään treenaaminen unohtui samantien ja lämmittelyjen jälkeen puuhasteltiin oikein mukava treeni kasaan ja pitkästä aikaa tuntui sykkeen nostatuksetkin hyviltä. Soutulaite tuntui lentävän eteenpäin ja pienillä palautuksilla tehtävät rinnallevedot eivät tuntuneet pahoilta, vaikka sykettä nostivatkin.
Itse koen hyvin harvoin treenimotivaation puutetta ja ne ovat ennemmin sellaisia hetkittäisiä, kuten tänään ei huvita, mutta huomenna jo huvittaakin. Silti olen ottanut tavaksi, että vaikka juuri se juttu, mitä suunnittelin tekeväni, ei maistuisikaan, teen kuitenkin jotain. Oli se sitten vaikka puutarhatöitä treenien sijaan. Yleensä se pahin fiilis tulee siitä, että ei tee mitään.
Kuinka sinä pidät yllä treenimotivaatiota?

28.10.2015

Valkuaisista on moneksi

Minulla on kotona aina tiettyjä luottotuotteita, jotka eivät saa koskaan päästä loppumaan. Yksi näistä ovat kananmunat, joita käytän päivittäin. Ja nyt kokonaisten munien rinnalle ovat kirineet myös munanvalkuaiset. Pitkään olin skeptinen munanvalkuaisia kohtaan, koska olihan se vähintään epäeettinen tuote ja jos syön munia, niin syön ne kyllä kokonaisina. Noh, testattuani näitä valkuaisia ja vielä kun kuulin, että eivät ne keltuaiset mene hukkaan siellä valkuaisia purkittavassa päässäkään, totesin, että eipä ole loppupeleissä hassumpi tuote. 

Nykyään valkuaispurnukka on siis kokonaisten munien ohella lähes päivittäisessä käytössä ja lisään sitä mm. ihan normimunakkaisiin, paistaessani esimerkiksi jauhelihaa, tehdessäni aamupuuroa lorautan valkuaisia sinne joukkoon (+1 kokonaisen munan).

Lisäksi valmiit valkuaiset, joita olen käyttänyt, menevät vaahdotettaessa kovaksi valkuaisvaahdoksi. Ja valkuaisvaahdosta olen tehnyt mm. pannaria ja lettuihin ne antavat mukavaa kuohkeutta

Perussimppeli valkuaispannarin ohje on superhelppo. Vaahdota n. 250 g valkuaisia kovaksi vaahdoksi, levitä uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 210 asteessa n. 10 min. Jos haluat, niin joukkoon voi lisätä esim. perunajauhoja 1 rkl (nostele varovasti valmiiseen vaahtoon) ja sitruunamehua pieni liraus, niin vaahto pysyy napakammin kasassa.

Valkuaispannarin kanssa voi syödä esim. rahkaa tai lisätä päälle vain pelkkiä marjoja tai marjasosetta. Itse syön välillä pelkkää pannaria sellaisenaan. Pannrin pohja sopii yhtä hyvin myös suolaiseen pannariin.


Tänään askartelin välipalaksi itselleni ja tenaville valkuaisrahkatortun, joka sopii raaka-aineidensa puolesta varmasti jokaisen ruokavalioon, jos käytössä on siis maitotuotteet ja kananmunat.

Valkuaisrahkatorttu
250 g valkuaisia
1 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl vaniljanmakuista heraproteiinijauhetta
1 rkl teffjauhoja

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää varovasti nostellen muut aineet joukkoon. Tästä simppelimpi versio on lisätä joukkoon vain kaakaojauhe ja sekin vaikka ihan tavallisena kaakaona, jos raakakaakaota ei satu kaapista löytymään (ja jättää siis herajauhe ja teffjauho pois). Levitä vaahto pellille leivinpaperin päälle ja paista uunissa 210 astetta n. 10 min.

Täyte
1½ prk rahkaa
1 prk vaniljanmakuista skyriä
päälle marjoja/hedelmiä, tässä käytetty persimonia
makeutukseen hunajaa tmv.

Kun valkuaispannari on valmis, irroita se varovasti leivinpaperista ja leikkaa se 3 osaan. Sekoita täytteen aineet keskenään ja maista, onko täyte tarpeeksi makeaa omaan makuun. Laita alin kerros lautaselle ja päälle täytettä sekä marjoja/hedelmäpaloja. Laita keskikerros täytteen päälle ja lisää taas täytettä sekä marjoja/hedelmäpaloja. Nosta tortun päälle ylin kerros ja kaada siihen loput täytteestä ja marjoista/hedelmästä. Parasta heti syötynä.

Onko sinulla joku hyvä ohje munanvalkuaisista? 

27.10.2015

Lettuja teff-jauhoista

Pöydän kulmalla on seisonut jo jonkin aikaa teff-jauhopussi ja olen mielessäni pyöritellyt erilaisia reseptejä ja ottanut selvää ko. jauhoista enemmänkin. Päätin kuitenkin aloittaa testaamisen helpolla ja varmalla lettureseptillä, jotta saan testattua, kuinka jauho "käyttäytyy".

Kuten allaolevasta kuvastakin näkyy, teff-jauho on gluteeniton ja sisältää paljon mm. magnesiumia ja kalsiumia. Jos verrataan tätä tuotetta vaikka vehnäjauhoihin, on kokonaisenergian määrä (kcal/100 g) lähes sama ja nopealla vilkaisulla myös makrot (hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit) eivät poikkea toisistaan kovinkaan paljon. Aavistuksen harhaanjohtavaa on sanoa teff-jauhon olevan proteiinirikasta, koska myös vehnäjauho sisältää proteiinia suunilleen saman verran. Aminohappokoostumus on toki teff-jauhoissa hyvä, mutta ennemminkin korostaisin teff-jauhojen matalaa glykemistä indeksiä (GI) hiilihydraatin lähteenä.

Mutta vaikka energiasisältö ja makrot ovatkin sekä vehnä- että teff-jauhoissa lähes samat, on teff-jauho ravintorikkaampaa. Esimerkiksi magnesiumia teff-jauhoissa on keskimäärin 185 mg/100 g, kun vastaava luku vehnäjauhoissa on 21 mg. Tai kalsiumin määrä teff-jauhoissa on n. 160 mg/100 g ja vehnäjauhoissa taas 13 mg. Eli ravintoarvojen puolesta teff-jauho on erittäin hyvä vaihtoehto esimerkiksi vehnäjauholle, tai korvaamaan leivonnassa ainakin osa jauhoista.
Kävin tätä teff-jauhoa kyselemässä jokunen viikko sitten Kouvolan Luontaistuotteesta, jossa ystäväni on töissä ja sinänsä hauska sattuma oli, että jauho oli juuri tilauslistalla ja seuraavalla viikolla pääsinkin jo tutustumaan tuotteeseen. Ainakin ensimmäisen kokkailutestin tuloksena voin suositella jauhoja ja omaan keittiööni nämä ovat erittäin tervetullut lisä.

Itse pyrin valmistamaan sekä ruuanlaitossa että leivonnassa mahdollisimman runsasravinteista ruokaa. En ole niinkään kiinnostunut kokonaisenergiamäärästä, vaan siitä, kuinka paljon hyviä ravinteita ruoka tai leivonnainen sisältää. Tarkoituksena ei siis ole tuijottaa vain kalorimääriä ja valmistaa kevyt sitä ja kevyt tätä, koska ihminen tarvitsee kuitenkin päivän aikana tietyn määrän energiaa, riippuen omasta aktiivisuudesta. Miksi tätä energiaa ei siis otettaisi mahdollisimman hyvistä lähteistä? Pienillä, hyvillä valinnoilla saa jo paljon aikaiseksi.
Niin ja ne letut.

Teff-jauhoista tulen lähiaikoina testaamaan varmasti paljon muutakin, mutta eilen surauttelin blenderissä taikinan ja paistelin siitä lettuja. Taikinan koostumukseen olin erittäin tyytyväinen, koska taikina oli suht jämäkkää ja aivan tavallisella pannullakin pystyi paistamaan pikkulettusia.

Letut teff-jauhoista
1 dl munanvalkuisia (n. 3 kpl)
1 kokonainen muna
1 banaani
1 dl kaurahiutaleita
2 rkl teff-jauhoja
1 tl kanelia

kookosöljyä paistamiseen

Päälle
paistettuja omenalohkoja
kanelia
hunajaa

Vaahdota munanvalkuaiset blenderissä kuohkeiksi ja lisää joukkoon loput ainekset. Anna seoksen seisoa hetki, n. 5 min. Paista pannulla pikkulettuja (tai isoja). Pikkulettuja taikinasta tuli 12 kpl. Lettujen paistamisen jälkeen heitin pannulle vielä omenalohkoja ja lämmitin niitä hetken, jotta lohkot pehmenivät. Lettujen päälle omenalohkot sopivat mainiosti ja kun lisää vielä vähän kanelia ja hunajaa, niin makea herkku on valmis.

Itse tykkään käyttää leivonnassa ja ruuanlaitossa noita munanvalkuaisia ja ainakin näihin lettuihin ne toivat mukavaa kuohkeutta. Valkuaiset voi kuitenkin halutessaan korvata vaikka parilla kokonaisella munalla. Lisäksi tarkoitukseni oli lisätä (unohdin) taikinaan mukaan 1 rkl herajauhetta (proteiinijauhe), jota kaapistani löytyy vaniljanmakuisena. 


Onko teff-jauho sinulle jo tuttu?

25.10.2015

Päivän ajatuksia - garden edition

Eilen aloittelin pihatyöt aamulla kymmenen pintaan ja lopettelin kuuden maissa. Siinä välissä ehtii mieleen tulla monen monta aatosta, kuten:

Haravoituani lehtiä melkoisen tovin päätin, että omaan pihaani ei tule enää jatkossa kuin havuja tai ikivihreitä.

Totesin, että lapsilla on vähintäänkin tarpeeksi pihaleluja.

Huomasin, että pihakeinun pehmusteet ovat todellakin hyvinpalvelleen näköiset. Ja pienen laskutoimituksen jälkeen totesin, että niin niiden kuulukin olla, johan ne ovat 11 vuotta vanhat. Ohhoh ;)

Istutettuani 5 kpl erilaisia happomarjalajikkeita uusiin paikkoihin, tiedän, että en tule koskaan ostamaan yhtään pensasta, jossa on piikit. Niin kauniita kuin nuo happomarjat ovat, varsinkin näin syksyisin, on kesäisin rikkaruohojen kitkeminen niiden välistä aika syvältä.


Muista lannoittaa nurmikko ensi keväänä, nyt alkaisi olla sen aika. En ole vielä kertaakaan lannoittanut nurmikkoa seitsemään vuoteen, koska se on kasvanut oikein mukavasti ilmankin. Lannoittaahan voi toki vaikka joka kevät ja kesä, mutta itse olen niin laiska leikkamaan nurmikkoa, eikä minulla ole mitään tarvetta lisätä tuota työmäärää kiihdyttämällä nurmikon kasvua lannoittamalla, jos nurmikko näyttää hyvältä ilmankin.

Nostan hattua kierrätyskeskuksille ja aktiivisille kierrättäjille. Itse raahaan kierrätyskeskukseen tavaraa vasta, kun niitä on peräkärrillinen, mutta miksi sinne ei voisi piipahtaa pienemmälläkin asialla, ihan parin jutun vuoksi. Jäteasema on kuitenkin matkani varrella töihin kuntosalille mentäessä.



Saatuani valmiiksi muut pihatyöt, kaivelin valosarjat esille ja päädyin siihen tulokseen, että niitä ei voi koskaan olla liikaa. Ehkä. En ota kuitenkaan mallia amerikkalaisten pihoista. Se on jo liikaa.

Tehtyäni pihatöitä sen 7-8 h, totesin, että minun ei tarvitse mennä enää salille. Päivän treenit tuli tehtyä.


Joko sinä olet saanut pihatyöt tehtyä talvea vasten? Voiko valosarjoja olla liikaa? Missä menee raja? Sinisessä valokaapelissa vai valaistussa joulupukissa?

24.10.2015

Kun smoothiessa osuu maut kohdalleen

Eilen illalla vietin hetken jos toisenkin sohvan nurkassa noiden alla olevien kirjojen kanssa. Aloitin tuosta Superfood-Smoothiet-kirjasta ja siinä kohtaa, kun vastaan tuli päärynä-inkiväärismoothie, sanoi lamppu päässäni "bling", kävelin keittiöön, kaivelin kaappeja ja surautin ehkä toistaiseksi parhaan rehellisen vihreän smoothien ikinä, minkä olen tehnyt. Monet kerrat olen onnistunut saamaan noista vihreistä smoothieista niin nurmikon makuisia, että huh huh. 


Omat smoothieni pyöräyttelen aika pitkälle ihan fiilispohjalta, mitä kaapista sattuu löytymään ja varsinaisia ohjeita en näihin käytä. Mutta aina voi löytää jonkun kivan yhdistelmän, kuten nyt tuo päärynä ja inkivääri.

Päärynämehua ja -hilloa on jääkaappi täynnä, koska oman pihan päärynäpuu antoi runsaan sadon ja Mummi jatkojalosti ne minulle mehuiksi ja hilloiksi. Tämän lisäksi jääkaapista löytyy vastaavia jatkojalosteita myös luumusta ja viinirypäleestä. Näistä on hyvä surautella pitkin talvea mm. smoothieita.

Inkivääriä ostin viikko-pari sitten Punnitse ja säästästä, kun sinne oli tullut Ginger Peoplen inkiväärimehua, enkä ollut tullut vielä avanneeksi pulloa. Lisäksi ajattelin, että viime aikoina testaamani matchatee sopisi tähän komboon myös oikein mukavasti.

Inkivääri-päärynäsmoothie (1 annos)

Loraus päärynämehutiivistettä
1 tl tyrnijauhetta
loraus inkiväärimehua
20-30 g vaniljaherajauhetta
pari kourallista pinaattia
1 tl matchateetä
½ avokado
½ sitruunan mehu (tai maun mukaan)
mantelimaitoa (arvio n. 2 dl)

Koko setti blenderiin ja kunnon pyöritykset. Maku oli raikas ja koostumus pehmeä. Tykkäsin.


23.10.2015

Testissä - ilmasyvävenyttely

Oletteko kuulleet niistä liinoista, joissa voi roikkua tai joogata? Itse kuulin ilmajoogasta reilu vuosi sitten ja olin jo lähdössä Helsinkiin asti tätä kokeilemaan. Aikataulut eivät vain kuitenkaan oikein osuneet yksiin ja se jäi. Mutta onneksi kaikki kiva rantautuu myös tänne meidän periferiaan aikanaan ja niin kävi myös näille liinoillekin. 

Viivi kirjoitteli joku aika sitten kokemuksistaan ilmasyvävenyttelystä ja hetihän minä laittelin Viiville viestiä, että jos tuollaiseen on joskus mahdollista mennä kokeilemaan, niin olen tikkana paikalla. Ja tämä mahdollisuus tuli siis viime tiistaina, kun astuin Studio Darian ovista sisään.


Tunnin alussa käytiin läpi liinojen "anatomiaa". Enpä olisi ajatellut, että liina, joka menee niin kapeaksi, että mahtuu nyrkkiin, onkin leveydeltään kolme metriä ja sinne mahtuu ihan heittämällä sisään. Lisäksi esittelimme itsemme ja vaikka minulla on kokemusta kaikennäköisestä liikkumisesta, ei uuden lajin testaaminen ole minulle kuitenkaan niin helppoa, kuin voisi olettaa. heittäytymiskykyä olen harjoitellut tässä viime vuosien aikana ja tällaisessa uudessa tilanteessa minun on vaikea rentoutua.

Tunti alkoi kuitenkin rauhallisesti tehden mm. kevyitä taaksetaivutuksia ja totutellessa liinan käyttöön. Tuossa ylläolevassa kuvassa olo oli hyvin miellyttävä ja olisin voinut olla koteloituneena noin vaikka koko päivän tai ainakin niin pitkään, kun tulisi nälkä.

Tunnin aikana tehtiin paljon erilaisia liikkeitä ja vaikka kehonhuollosta pidän hyvin huolta itsekin, meni minulla oikeasti pari päivää palautuessa harjoituksesta. Ei siksi, että harjoitus olisi ollut rankka tekohetkellä, vaan siksi, että kyse oli jostain ihan muusta, kuin mitä olen tehnyt. Tunti eteni siis hyvin simppeleistä harjoitteista hieman vaativampiin ja ohjaaja piti hyvin huolta, että jokainen sai tehtyä kunkin harjoitteen omalla tasollaan. Tunnin aikana muistutettiin monta kertaa oman kehon kuuntelun tärkeydestä ja siitä, että mitään, mikä tuntuu pahalta/ei omalta, ei tule tehdä.

Itse odottelin jo tunnin alusta kaikkia kikkailujuttuja, kuten pääalaspäin roikuntoja, mutta eihän ne tietenkään tule tunnin alussa vaan ensin totutetaan kroppaa liinaan, lämmitellään ja vasta lopussa teimme muutamat vaativammat harjoitteet. Itse tykkäsin tunnin rakenteesta ja siitä, kuinka sitä vietiin rauhallisesti eteenpäin. Oma mieleni on vähän malttamaton, mutta huomasin, kuinka tärkeää on tehdä niitä myös vähemmän haastavia juttuja, jotta koko kroppa saisi tunnista mahdollisimman paljon irti.

Yksi iso asia, mistä nautin myös todella paljon, oli se, että olin tunnilla, jonka joku toinen veti. Omassa työssänihän minä olen aina se, joka on valmentajan roolissa, niin olipa kerrankin mukavaa, kun sai vain mennä muiden kanssa ja kuunnella ohjeita. Tuntia voisin suositella ihan jokaiselle, koska mistään hikiliikunnasta tai sykkeennostatuksista ainakaan tällä tunnilla ei ollut kyse, vaan nimenomaan siitä syvävenyttelystä ja oman kropan kuuntelusta. Lisäksi tunnilla pääsi haastamaan itseään juuri sopivasti ja ainakin itselleni sopii paremmin sellainen kehonhuolto, jossa pääsee tekemään asioita, eikä vain olla paikallaan. Sen verran innostuin tästä, että jos aikataulut vain sallivat, menisin alkeiskurssille tai vähintään hankin tuon liinan myös itselleni. Kotiin en poraile kattoon koukkuja, mutta meidän salilta löytyy sille paikka ihan varmasti.

Kotiin ajellessani olo oli ihan tööt ja hyvä flow säilyi koko illan. Hymyilytti.
Lisää kokemuksia tunnista voit käydä lukemassa Annan blogista. Oli hauska myös huomata, kuinka jokainen koki tunnin omalla tavallaan, kun olen jäkikäteen jutellut tunnilla olleiden ihmisten kanssa aiheesta.

Oletko sinä käynyt jo kokeilemassa näitä liinoja? Tykkäsitkö?

Kuvat:Viivi Mänttäri

22.10.2015

Saisiko olla kahvia vai teetä? Kiitos molempia-kakku

Raakakakkujen leipomisesta onkin vierähtänyt hetki aikaa. Viikolla sain kuitenkin kylään ystäväni, jonka kanssa ei olla nähty ehkä vuoteen, niin olihan se ehdottomasti kakun paikka.


Itse olen hyvin luova leipuri ja vaikka omistankin monen monta raakaruokakirjaa, harvemmin tulen tehneeksi niistä aivan suoraan ohjeen mukaan. Kirjoja ja ohjeita on mukava lueskella ja hakea inspiraatiota omaan leivontaan. Katselen ohjeita ja raaka-aineita ja mietin, kuinka kekseliäästi joku onkin tajunnut yhdistää tietyt raaka-aineet keskenään. 

Tämän kakun idea lähti nähtyäni Sami Sundvikin facesivuilla kilpailun, jossa matchateestä tulisi valmistaa joku simppeli resepti. Kävin ostamassa purkin teetä ja mietin, että minttu voisi sopia tämän kanssa oikein kivasti. Testasin teetä raakasuklaaseen ja lisäsin minttua mukaan. Ja niistä tuli TOSI hyviä. Samalla pyörittelin mielessäni raakakakun ohjetta ja lopulta lähdin testaamaan, kuinka tee taipuisi kakuksi kahvin kanssa.
 Saisiko olla kahvia vai teetä? Kiitos molempia-kakku

Pohja
reilu 2 dl pecanpähkinöitä
7-9 taatelia (medjool)

Sekoita aineet keskenään tehosekoittimessa ja painele seos leivinpaperilla vuoratun irtokakkuvuoan (halkaisija n. 20 cm) pohjalle 

Täyte
6 dl cashewpähkinöitä
1 dl kaakaovoita sulatettuna (vesihauteessa)
3 rkl kookosmannaa (tai -öljyä)

Sekoita aineet tehosekoittimessa keskenään ja jaa seos kahteen osaan.

Mokkakerros
n. puolet täytteestä
½ dl vahvaa kahvia
2 rkl raakakaakaojauhetta
1-2 rkl hunajaa (maun mukaan)

Sekoita aineet tehosekoittimessa ja levitä pohjakerroksen päälle.

Minttu-teekerros
loput täytteestä
½ avokado
1 rkl sitruunan mehua
1 tl matchajauhetta
n. 10 lehteä vahvaa minttua 
n. 1 rkl hunajaa

Sekoita aineet tehosekoittimessa ja levitä mokkakerroksen päälle. Laita kakku hetkeksi pakkaseen "hyytymään". 




19.10.2015

Hiljaisuus

Maanantaiaamu. 

Istun kahvikuppi kädessä keittiön pöydän ääressä. Koira makaa jaloissa. Mies on lähtenyt töihin ja lapset ovat Mummilassa viettämässä syyslomaa. On aivan hiljaista. Jään kuuntelemaan hiljaisuutta ja mietin, että en edes muista, milloin on ollut tällainen hetki. NÄIN hiljaista. Televisio ei pauhaa, kukaan ei kuuntele musiikkia, mistään ei kuulu "Äiti, mä en löydä sukkia".

Vain kellon tikitys ja oman sydämen lyönnit. Pitäisi nousta ja lähteä. Maanantai on täynnä touhua. Mietin, että jos vain istuisin tässä koko päivän. Tässä hiljaisuudessa. Ei se olisi huono vaihtoehto, joskin aika mahdoton toteuttaa.
Tällainen hiljaisuus tekee ainakin omalle pääkopalleni niin hyvää. Tämän päivän aloitan kuitenkin rauhallisesti, ilman kiirettä. Ei mitenkään tyypillinen maanantaiaamu, mutta sitäkin mukavampi.

Oikein rauhallista maanantaita myös sinulle :)

Kuvat: Viivi Mänttäri

17.10.2015

Raakasuklaata - minttua ja matchaa

Piiiitkästä aikaa tein tänään raakasuklaata vähän hifistellen. Normiversioni raakasuklaasta on tämä, mutta nyt innostuin vähän näpertelemään ja kaivelin muotit esiin. Samalla pääsin testaamaan minulle paria uutta juttua, kuten kookosmannaa ja matchateetä.


Kookosmanna oli rakkautta ensi maistelulla, mutta matchateen "tuoksu" oli jännä. Olin vakuuttunut, että tässä on nyt purkitettu kuivattua nurmikkoa, koska sen verran vihreältä tuo tee tuoksui. Mintunlehdet ovat sitä vahvaa minttua ja nuo pakkasenpuremat versiot on kerätty omasta pihasta.
Mutta olin kyllä erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvä yhdistelmä tuosta sitten loppujen lopuksi tulikin ja matchatee nousi maun puolesta monta pykälää ylöspäin. Ei pidä arvostella ketään pelkän hajun perustella, eikös?


Raakasuklaata mintulla ja matchalla

1 dl kaakaovoita
2 rkl kookosmannaa
1,5 rkl hunajaa (tai maun mukaan)

Sulata nämä vesihauteessa ja ota puolet seoksesta erilleen. Lisää puolikkaaseen seokseen 

1 tl matchaa
n. 5 lehteä vahvaa minttua

Sekoita seos sauvasekoittimella, jotta mintunlehdet pilkkoutuvat. Kaada seos muotteihin niin, että muotista peittyy n. puolet ja laita muotit pakkaseen. Anna hyytyä hetki. Valmista toinen seos.

1 rkl carobjauhetta
2 rkl raakakaakaojauhetta

Sekoita toiseen puolikkaaseen carobjauhe ja kaakao. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa hunajaa. Ota muotit pois pakkasesta ja kaada seosta hyytyneiden matcha-minttusuklaiden päälle. Laita muotit takaisin pakkaseen hyytymään.

Nauti.
Mikä on sinun suosikki(raaka)suklaa?

SE aika vuodesta, yök.

Kahden alakoululaisen lapsen äitinä olen jo osannut valmistautua siihen, mikä tulee vastaan joka syksy koulujen alettua. Meillä on syynätty lasten hiukset muutamaan otteeseen viikossa ja olen odotellut, milloin koulusta tulisi viesti, että nyt niitä on taas liikenteessä. Täitä.

Tällä kertaa viesti ei tullutkaan koulusta, vaan tekstiviestillä toisen tenavan luokkakaverin äidiltä. Heti aamusta käytiin läpi siis molempien lasten hiukset ja hiuspohja, ja onneksi tällä kertaa kummaltakaan noita ikäviä pikkueläimiä ei löytynyt. Kiittelin vielä viestinlaittajaa pikaisesta reagoinnista, koska nämä pikkuveijarit leviävät kulovalkean lailla, jos kukaan ei informoi asiasta eteenpäin.

Täit leviävät helposti varsinkin tarha- ja alakouluikäisillä lapsilla, jotka leikkivät lähekkäin. Meidän molemmilla tenavilla on piiitkät tukat ja kokemuksesta voin sanoa, että niistä täiden häätäminen ei ole mikään pikkujuttu. Tämän takia jaksan jurputtaa joka aamu lapsille siitä, että kouluun laitetaan tukat kiinni, pipot ja huivit työnnetään hihaan. 

Muistan, kun meillä taisteltiin eroon täistä kolme vuotta sitten. Yhden täin huomasin sattumalta nuoremman hiuksissa kävelemässä ja vanhemmalta niitä sitten löytyikin useampi. Siitä alkoi monen kuukauden häätörumba ja tuntui, että jos joku voi mennä pieleen, niin silloin meni kaikki.

Laitoin silloin samantien viestiä niille tenavien kavereiden vanhemmille, joiden kanssa neiti oli viime aikana leikkinyt, ilmoitin kouluun ja tarhaan tästä löydöstä. Tarhassa ja koulussa reagoitiin asiaan ja tarhan ilmoitustaululle ilmestyi lappu samantien ja koulustakin tuli viesti kotiin ja wilmaan. En suhtaudu näihin ötököihin kovin hysteerisesti, mutta sen verran ovat ällöjä, että meillä siivottiin koti lattiasta kattoon, tenavat olivat sen päivän pois tarhasta ja koulusta, kunnes saatiin shampoot kotiin ja pestiin kuontalot huolella.

Silti minua hieman ihmetyttää toisten vanhempien reaktiot tai lähinnä ehkä välinpitämättömyys asiaa kohtaan. Jälkikäteen kuulin oman tenavan kommentin, kun hän näki täikamman, että hän oli nähnyt samanlaisen kamman kaverin vessassa, kun oli ollut siellä yökylässä. Tai toisen luokkakaverin kommentin siitä, että ei koulusta tarvitse olla pois, jos täitä löydetään, ei ne kuulemma niin helposti leviä. 

Lisäksi meille kävi vielä niin, että oltiin ostettu sellaista täishampoota, jossa käsittelykertoja oli muistaakseni kolme peräjälkeen. En muista shampoon nimeä, mutta ei siitä ollut suurempaa hyötyä. Täit jatkoivat juhliaan ja juuri kun luulimme päässeemme niistä, ne tulivat takaisin. Seuraavaksi ostimme aineen, jolla täit onneksi lähtivät kerrasta ja jäi siitä lapsillekin niin elävä muistijälki, että muistivat loppuvuoden tunkea niitä pipoja ja huiveja sinne hihaan ja tukat pysyivät kiinni koko koulupäivän. Ei varmasti ole aivan kivutonta, kun kammataan täikammalla pakaroihin ylettyvää paksua hiuskuontaloa.

Eniten tässä ehkä kummastuttaa monien aikuisten tapa toimia, tai lähinnä olla toimimatta. Ymmärrän, että täit voivat olla monelle vähän hävettävä juttu, mutta esimerkiksi sinä syksynä, kun meillä oli tuo ongelma, ilmoitin kouluun pariin otteeseen, että meillä on (taas) tavattu täitä ja molemmilla kerroilla niitä oli ollut myös jo kavereilla. Ja ilmoittaessani kouluun, olin kuulemma ensimmäinen, joka niistä ilmoitti. Mikä ihme siinä on niin vaikeaa, että tällaista ongelmaa ei nähdä yhtään omaa nenäänsä pidemmälle ja tilannetta salaillaan? Tai en tiedä salaillaanko, mutta ei ainakaan ilmoiteta eteenpäin? Kun heti ensimmäisen täin ilmestyttyä pistetään viidakkorummut soimaan, päästään niistä suuremmalla todennäköisyydellä nopeammin eroon. Koska eiväthän ne sieltä päänsisästä tule, vaan joltain muulta. 

Ja jotenkin jäi sellainen mielikuva, että lapsille se ei ollut mitenkään nolo asia, vaan he juttelivat niistä aika neutraaliin sävyyn. En tiedä, onko se jotenkin nolo asia sitten vanhemmille, koska en muista, että ainakaan omassa lapsuudessani näitä täitä olisi koskaan kenelläkään ollut. Ja eiväthän nuo täit ole mikään epäsiisteyden merkki. Päinvastoin. Täithän viihtyvät nimenomaan niissä puhtaissa hiuksissa ja kyse on lähinnä huonosta tuurista, jos niitä onnistuu saamaan.

Nykyään meillä on kaapissa aina purkki valmiina odottamassa


Onko sinulla vastaavia kokemuksia näistä ötököistä?

16.10.2015

Kevyt aloitus

Perjantain kunniaksi tempaisin aamulla ensimmäiset sykettä nostavat treenit pariin viikkoon. Ja aloitettua tuli tosi "keveästi" takakyykkyjen ja tempausten voimaosuuden jälkeen thrustereiden ja burpeiden yhdistelmällä.

Treeni oli siis 7 min AMRAP (as many rounds/reps as possible) ja liikkeinä siis 10 burpeeta ja 10 thrusteria. Thruster on siis etukyykyn ja ylöstyönnön yhdistelmä ja nuo molemmat liikkeet, jotka treenissä oli, ovat siis hyvin tehokkaasti sykettä nostavia. Onneksi treeni oli "vain" tuon 7 minuuttia, joten sen jaksoi tempoa läpi ihan siitä ilosta, että se ei kestänyt 15 minuuttia.


Kroppa on edelleen tosi tukossa ja hikikarpaloita saa hakemalla hakea. Muutama niitä onneksi jo tuon 7 min aikana irtosi, mutta muuten tunnistin treenin merkit ainoastaan superkorkeasta sykkeestä.

Mutta aikoinen combo on tämä burpee/thruster. Voi olla, että tämä löytyy myös meidän nyrkkeilyn kiertoharjoittelusta. Seuraavaksi jään odottelemaan thrusterin ja wall ballin yhdistelmää.



Rakastatko sinäkin burpeita ja thrustereita?

15.10.2015

Elämää täydellisyyden kuplassa

No hah hah, ei todellakaan.

Kirjoittelin suununtaina tuosta "unelma-arjesta" ja alkuviikosta otin napakan otteen itsestäni ja päätin testata tuota unelma-arjen toimivuutta ihan käytännössä. Ja kuulkaa, nyt on torstai ja mä olen ihan TÖÖT. On rankkaa olla täydellinen. No hah hah, ei sentään täydellinen, mutta huomattavasti ennakoivampi ja järjestelmällisempi. Toki paljon asioita täytyy vain osata katsoa sormien läpi, sillä muuten tässä saa viimeistään kuukauden päästä heijata itseään eessuntaassun valkoisessa huoneessa.

Yllättävän helppoa on ollut ennakoida ruokailut omille paikoilleen. Tämä puoli ei ole ollut mitenkään täysin retuperällä, mutta välillä ruokailuvälit vain venähtävät niin pitkiksi, että nälkä ehtii kurnahtaa mahassa useampaan otteeseen. Tällä viikolla olen siis panostanut siihen, että tarvittavat ruuat kulkevat mukana.


Puutarhan syystyöt ovat yllättävän aikaavievää puuhaa ja ratkaisin ongelman niin, että harava nojailee sujuvasti puuta vasten, josta se on helppo ottaa vaikka 10 minuutiksi käteen ja haravoida pari lehtikasaa. Tai tyhjentää vaikka yksi ruukku kesäkukista ohi kulkiessaan. Näin ne pakolliset hommat ovat menneet pikkunykäyksittäin eteenpäin. Samalla koirakin on saanut ulkoilla. Ainut miinus tässä on se, että se mokoma keksi, kuinka huisin hauskaa on juosta läpi haravoitujen lehtikasojen pallo suussa. Minustakin on hauskaa haravoida vähän ekstraa...




Viikon aikana olen tehnyt pieniä järjestelyjä kotona ja nyt ei ärsytä aamuisin koiran karvapallerot portaissa, pyykkivuoret, keittiön epäsiisteys tai muukaan. Ihme kyllä, muutosten tekeminen ei ollut kovin kummoista ja tässä kohtaa voisikin miettiä, että enpä ole sitten viitsinyt aikaisemmin näitä muutoksia tehdä.


Mutta aikamoista suunnitelmallisuutta vaatii, että koko pakan saa pidettyä kasassa ja jos jotenkin olin ajatellut tämän kaiken tapahtuvan kiireettä, olin totaalisen väärässä. Hanuriaan ei ehdi penkkiin laskea kuin koneella istuen ja syöden. Ja illalla ei tarvitse unta kauaa kalastella. Mutta nyt on balanssissa puutarha, koti, työ, syömiset, lepo, aikataulutus tenavien kanssa ja treenaaminen. Ei se mahdotonta ole. Ja yllättävän mukava olo tästä kaikesta järjestelmällisyydestä tulee, kun vain päättää saada asiat onnistumaan.


Mitä muutoksia sinulta vaatisi, jotta unelma-arki rullaisi?