Sokeririippuvuus

On niitä ihmisiä, joille makean syönti ei ole ongelma; karkit ovat nätisti esillä, kaapissa on vierasvaroina keksipaketti ja pakasteessa jäätelöä. Siellä ne nätisti odottavat niitä vieraita tai joskus tulee kulhosta napattua pari karkkia.

On myös niitä ihmisiä, joita kotiin ostetut makeat huutelevat kaapeista niin pitkään, kunnes paketti avataan ja helposti ajatus yhdestä keksistä tuo sille kavereita ja kohta paketista on jäljellä vain kuoret. Pahimmillaan makeaa ostetaan ja piilotellaan muilta, karkkikätköillä käydään, kun muiden silmä välttää. Kun sokerin tarve on hetkellisesti taltutettu, ei mene kauaa, kun sama alkaa uudelleen. Herkuttelua ei olekaan niin helppo katkaista, vaan sama jatkuu päivittäin. Tuntuu, kuin olisi jäänyt "putki päälle" ja karkkipussin suuta ei saakaan suljettua.

Erilaisissa riippuvuuksissa ihminen menettää kontrollin ja riippuvuuden aiheuttaja valtaa mielen. Sokeririippuvuudessa kyse on makean aiheuttamasta mielihyvästä. Ihan jokainen meistä tietää, että sokeri ei ole hyväksi, se pilaa hampaat, on yksi syypää ylipainon kertymiseen, altistaa diabeteksen puhkeamiselle, siinä ei ole mitään ihmiselle välttämätöntä, ei ravintoaineita, vain turhaa energiaa, joka aiheuttaa nopean verensokerin nousun, ns. sokerihumalan, josta seuraa väsymys, ärsyyntynyt olo, turvotusta.

 Parempi vaihtoehto - raakasuklaa

Sokeririippuvuudesta eroon pääsy ei ole kuitenkaan helppoa. Tilalle tarjotut hedelmät saavat olon vain turhautuneeksi, koska eihän se ole sama asia. Tai neuvotaan juomaan vettä, jotta vatsaan saadaan täytettä, jos kyse olisikin näläntunteesta eikä makeanhimosta. Harvoin myös totaalinen karkkilakko, ei enää koskaan-ajatuksella toimii. Sokeririippuvuudesta eroon pääsy vaatii usein hieman pidemmän prosessin, jossa tehdään monta muutosta oman pään sisällä, sekä muutoksia muihinkin tottumuksiin. Myöskään ihmisen, jolla on sokeririippuvuus, ei kannata olettaa, että riippuvuudesta pääsee nopeasti eroon. 

Pahin sokerinhimo menee ohi 2-3 vuorokaudessa, jonka jälkeen pahimmat vieroitusoireet alkavat helpottaa, parissa viikossa mieli ei pyöri enää jatkuvasti makean ympärillä ja olo alkaa olla oikeasti parempi.

 Parempi vaihtoehto - smoothie

Näin helppoa se kuitenkaan ei yleensä ole. Jos olisi, ei kukaan, kuka haluaa oikeasti makeasta eroon, söisi makeaa. Sokeririippuvuudesta irti pääsyyn vaaditaan muitakin muutoksia, jotta tila on pysyvä. Jos vain päätetään, että jätetään makea pois, mutta jatketaan muuten samaan malliin, on riski turhan suuri siihen, että repsahdus syntyy uudelleen.

Oman motivaation ja päätöksen sokeririippuvuudesta irti pääsemiseen täytyy olla todella vahva, jotta se kestää sen yli kaksi-neljä viikkoa. On turha uskotella itselleen, että jos olet kärsinyt sokeririippuvuudesta pitkään, ei pari viikkoa riitä sen poistamiseen. Riippuvuudesta eroon pääsy on pidempi prosessi, johon täytyy asennoitua niin, että irtipääsyyn menee huomattavasti pidempi aika, jopa vuosia. 

Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi olla täysin ilman makeaa aina, mutta ensimmäinen askel olisi olla itelleen rehellinen ja käydä oman pään sisällä ne pahimmat sudenkuopat läpi. 

"Olen tehnyt niin rankan työviikon, että olen ansainnut tämän suklaan"
"Eihän elokuviin voi mennä ilman karkkia"
"Kyllä nyt kahvin kanssa voi vähän makeaa ottaa"

Ja mitä näitä nyt on.

Kyllä, juuri näin voisikin tehdä sellainen ihminen, joka ei kärsi sokeririippuvuudesta. Tai jos herkuttelu ei jatku seuraavana päivänä, vaan on todella satunnaista.

Sokeririippuvaisen kannattaa sopia itsensä kanssa pelisäännöt ja pitää niistä kiinni kynsin ja hampain. Jos kohtuullinen herkuttelu ei vain onnistu, voisi toimivia ratkaisuja olla esimerkiksi yksi karkkipäivä viikossa, joka on ennalta sovittu ja josta pidetään kiinni. Lisäksi kannattaa suunnitella jo etukäteen, mitä aikoo ostaa ja karkkipäivänä syödä herkut kerralla tai parissa erässä, eikä aloittaa överien vetämistä aamusta ja lopettaa iltaan. Sen lisäksi päätös siitä, että herkkuja ei osteta kotiin tai ei niitä itse osteta muuallakaan, kuten kahvilassa leivosta ymv. Ainoan poikkeuksen voisi tehdä tilanteet, joissa mennään kylään ja tarjolla on herkkuja, joita toki sielläkin tulee syödä kohtuudella. Työpaikalle tuodut herkut eivät kuulu tähän. 

Parempi vaihtoehto - hedelmät

Lisäksi on hyvä pitää huolta, että tulee syötyä tarpeeksi usein aivan tavallista ruokaa, jotta verensokerit eivät pääse laskemaan. Säännöllinen ruokailu on olennaisessa osassa sokerikoukusta irrottautumiseen. Pikkuhiljaa kun syömiset ovat säännöllistyneet, kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen ruokalautasen koostumukseen ja vähentää mm. valkoisen viljan (leipä, pasta) ja perunan syöntiä. Tätä usein vähätellään, koska näiden ruoka-aineiden syömisellä ei mielletä yhteyttä makeanhimoon saati että näiden ruoka-aineiden nauttiminen aiheuttaisi sokeririippuvuutta.

Selkärankaahan sokerikoukusta eroon pääsy vaatii, koska motivaatio ei aina riitä tarpeeksi pitkälle. Kun sokerista ollaan oltu irti hetki, tulee ajatus että nythän tämä on hallussa ja repsahdetaan uudestaan, kun syyt eivät tunnu tarpeeksi painavilta juuri sinä hetkenä.

Tunnistatko sinä itsessäsi sokeririippuvuuden? Mikä on sinun tapasi herkutella?

Kommentit

  1. Meillä kuluu tällä hetkellä sokeria tosi paljon, nimittäin banaanikärpästen ansaan :D Nuo ötökät on persoja makealle! Muutoin sokeripussi saa kyllä olla rauhassa ja kaivan sen esille lähinnä silloin, kun korvapuustien leivonta on ohjelmassa. Oma sokeririippuvuus/himo tulee esiin aina silloin, jos karkkia on tarjolla ja aloitan niiden syömisen. Loppu tulee siinä vaiheessa kun työnnän kätenei pussiin ja tajuan, ettei siellä enää olekaan mitään. Ja on ihan sama kuinka suuri pussi on, saan sen varmasti loppumaan. Karkkien varastointi on siis minulle aivan mahdonta! Tumma suklaa (joskus raakasuklaakin jos innostun tekemään) sekä kaikki kuivatut (sokeroimattomat) hedelmät ovat omia suosikkeja herkutteluun. Ja välillä tulee sitten kotona leivottua enemmän ja vähemmän onnistuneita sokerittomia herkkuja. Viimeksi (kun suklaata ei ollut) taltutin makeanhimon jäisillä banaanikuutioilla, joiden päälle ripottelin kaakaojauhetta ja reilusti maapähkinäjauhetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on oikeastaan aika sama juttu, eli silloin kun makeaa on tarjolla, syön sen. Jos sitä ei ole, en sitä lähde erikseen ostamaankaan. Huomaan myös,että makeanhimo ruokkii makeanhimoa ja tässä tilanteessa on vaikea ravistella karkkipussia irti kädestä, jos sellainen eteen sattuu. Itse olen ottanut käyttöön tuon karkkipäivän ja se on toiminut oikein hyvin. Silloin on helppo pistää stoppi herkuttelulle, kun on sopinut itsensä kanssa selvät pelisäännöt :)

      Poista

Lähetä kommentti