8.9.2015

Puutarhassa alkaa olla sadonkorjuun juhlaa

Viikonloppuna ehdin pyörähtää puutarhassa hengailemassa hetken oikein ajan kanssa. Viileässä ja sumuisessa aamussa on jotain kiehtovaa ja ei ole epäilystäkään, etteikö olisi jo syksy. Tajusin, että ensimmäiset oikeat keltaiset lehdet ovat pudonneet puista nurmikolle ja jos nyt ei ihan vielä tarvitse kaivaa haravaa autotallin nurkasta, niin ei sekään aika kaukana ole.


Saskatoonit, viinimarjat ja karviaiset on tullut jo poimittua, ensimmäiset luumut alkavat pudota puusta ja päärynöihinkin on tullut punaa poskille. Tänä vuonna olen jo sen verran fiksu, että en odota luumujen sinertymistä, koska lajike on keltainen, vaan olen käynyt ravistelemassa puun runkoa ja poiminut muutamat kypsyneet luumut. Söisin luumuja vaikka kuinka paljon, mutta ihan kohteliaisuussyistä jätän ahmimisen muutamaan luumuun päivässä. Harmi, koska sen lisäksi, että maku on niin hyvä, on luumussa ainakin A-, C- ja B2-vitamiinia sekä se on hyväksi luille (kalsium). Itse ainakin otan nuo vitamiinit mieluummin suoraan luonnosta, kuin tiivistettynä purkin kautta.

Tuota luumupuuta katsellessani, mietin, että kuinkakohan isoksi tuo oikein meinaa kasvaa, koska ainakin tällä hetkellä se viuhtoo korkeudessaan reilusti muiden istutettujen puiden yläpuolella. Luumupuuhan voi kasvaa sen 10-12 m korkeaksi ja melkein yhtä leveäksi. Tämän tiedon varjossa puu peittää siis joku päivä aika ison osan pihasta ja harkitsen jo toripaikan varaamista, koska oikeasti, kuka ne kaikki luumut syö? Johan tämän perheen peitot levitoivat öisin oikein urakalla, jos ne kaikki joutuu itse syömään. No, ehkä tähän menee vielä muutama vuosi.



Omenasato jäi vähän köyhäksi, kun tänä keväänä ostin (TAAS) uuden omenapuun ja niin hienosti, kuin pikkupuu kukkikin ja alkoi tuottaa raakileita, eivät ne jaksaneet vielä kypsyä kunnon omenoiksi. Päärynäpuu taas kantaa jo kunnon sadon. Edelleen mieleen muistuu se ensimmäinen vuosi, kun päärynöitä alkoi tulla (lapsetkin kävivät katsomassa niitä lähes päivittäin, että joko ne on kypsiä)  ja sitten joku olikin käynyt ne yön aikana viemässä. Kaikki. En toivu tästä järkytyksestä ehkä koskaan.


Ja sitten, kesän todellinen yllättäjä on viiniköynnös, jonka olen joskus aikoinani istuttanut kasvamaan koivun runkoa myöten pihan perälle. Olin unohtanut jo melkein koko köynnöksen ja tässä yksi päivä kävin vain vähän raivailemassa voimakkainta kasvua muiden puiden ja pensaiden päältä, niin kas kas, tässähän saa hyvällä lykyllä, jos talvi ei tule liian aikaisin, harkita viinitilan perustamista. Eipä sillä, sehän onkin ollut yksi niistä suurista haaveistani, omistaa viinitila Espanjassa tai Italiassa. Äkkiseltään aika vaatimaton unelma, hah hah ja vaatisi ehkä lottoamista, mutta tästähän sitä olisi hyvä aloittaa ja harjoitella. Vieläköhön kaupoissa myydään niitä kotiviinitarvikejuttuja? Aikanaan askarreltiin 90-luvulla opiskeluaikoina itse enemmän ja vähemmän onnistuneita viinejä itse ties mistä raaka-aineista. Ja se oli muuten itseasiassa ihan hauskaa puuhaa. Ja hei. Luumuviiniä!! Problem solved. Näin ne asiat järjestyy. Hyvä Terhi.


Tässähän alkaa olla jo ihan sadonkorjuun juhlan tuntua.

Tänä vuonna kesäkukat ainakaan omalla pihallani eivät ilahduttaneet kovin loistokkaalla kukinallaan, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Se oli tuo alla oleva valkoinen vaula. Onkohan se oikea nimi valkovaula, vai valkoinen punavaula? No mutta, tämä kesäkukka osoittautui oikeaksi tosikukkijaksi. Kukat eivät kärsineet vesisateesta, eikä sitä myöskään tarvinnut nyppiä. Olen tässä vuosien varrella jo luopunut mm. petunioiden kasvatuksesta, koska se kukkien nyppiminen ei vain ole minun juttuni. Mutta tästä vaulasta tulee kyllä kesieni kestosuosikki.


Tällä hetkellä pihan puista ja pensaista kauneinta loistoaan antaa hortensiat, joita onkin sen viittä eri sorttia. Tämä lajike "Vanille Fraise" on näistä mielestäni kaunein, koska kukinnot alkavat punertua jo aikaisessa vaiheessa ja ne erottuvat tuolla pinkkeydellään hyvin muista pensaista.

Tämä alla oleva lajike on muistaakseni "Limelight", joka on mielestäni ollut hieman vihertävämpi aiempina vuosina. Onkohan joku käynyt vaihtamassa sen? Se sama henkilö, joka vei ne päärynät? Hmmmm....

Kaikkea sitä tuleekin yhtenä sumuisena aamuna mietittyä.



Onko lukijoissa muita kotitarhureita tai tulevia viinitilallisia? Mihin satoon sinä hukut?

5 kommenttia:

  1. Hei sinä sadonkorjaaja, mun blogissa olis sulle haaste, käyppä kurkkaa :-)

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia! Mikä tuo harmaa männynnäköinen on? Ihan kuin japanilaisesta puutarhasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo harmaa pikkupuu on muistaakseni Abies lasiocarpa '(glauca) compacta', eli kääpiölännenpihta. Sen kasvaa vain 2-3 m korkeaksi, eli sopii hyvin tuollaisiin ryhmäistutuksiin antamaan väriä ja näköä. Ja kyllä, nämä omat mieltymykseni puutarhassa ovat aika vahvasti jotain englantilaisen ja japanilaisen puutarhan välimuotoja. Sellaista sopivan hallittua ja helppohoitoista, mutta rentoa.

      Poista
    2. Kiitos tiedosta! Etsin puutarhaliikkeestä, tosi kaunis!

      Poista