Pienikin askel eteenpäin on kehitystä

Monesti sitä tulee miettineeksi omaa kehitystä, tai useimmiten se tuntuu siltä kehittymättömyydeltä ja päällimmäinen fiilis on helposti, että eihän tämä homma kulje eteenpäin sitten ollenkaan. Tuntuu, että jauhaa samoilla painoilla kerrasta toiseen ja ei osaa arvostaa sitä, että tankoon saa laitettua sen 2,5 kg lisää rautaa harvakseltaan lisää. Olisi paljon mukavampaa (päälle), jos omia enkkoja tehdessä nousu olisi vaikka 10 kg lisää. Tai enemmän. Treenaamisen alkuvaiheessa se usein tätä onkin, kun parantuneiden tekniikoiden mukana kasvaa myös kyky tehdä suuremmilla painoilla ja liikeradat alkavat saada varmuutta. 


Mutta jossain kohtaa tulee se suvantovaihe, kun tuntuu, että ei tapahdu "mitään". Tällöin olisi hyvä muistuttaa itselleen tilanne, mistä on lähdetty ja mitä matkalla on tapahtunut. Harvoin oma kehitys menee vain eteenpäin, vaan siellä välissä voi olla loukkaantumisia, sairastumisia tai muita syitä, jotka hidastavat kehitystä. Pitäisi pitää jalat niin maassa, kuin vai voi, mutta väkisinkin sitä aina välillä tuskastuu omaan prosessiin ja mielessä käy suhteellisen epätoivoisia hetkiä.


Välillä ainakin omalla kohdallani on kyse kehittymisen pysähtymisestä myös siinä, että automaattisesti vain laitan tankoon samat painot kuin aiemminkin tai poimin sen saman kahvakuulan, kuin aiemminkin.

Näitä ajatuksia olen pohtinut tässä viikon aikana, kun viime viikonloppuna etsin koneelta yhtä kuvaa ja siinä samalla tuli katselleeksi omia kuvia vuosien takaa. Kuvia niistä ajoista, kun painoin noin 57 kg ja ainakin näin jälkeenpäin katsottuna olen ollut aika rimpula. Rasvaprosentti on toki ollut tuolloin alhaisempi, kuin nykyään, mutta voisin kyllä väittää, että on tässä muutama gramma tullut matkalla myös lihasmassaakin. Ja voimaa.

Kun eilen poimin treeniin 24 kg kahvakuulan, eikä sekään tuntunut ihan mahdottoman painavalta etuheilautuksiin, vaikka toki siinä vastusta oli, tämä oma kehitys konkretisoitui aika selkeästi. Viikonloppuna niitä kuvia katsellessani, bongasin mm. kuvan vuodelta 2009 (tai jotain sinne päin), jossa teen kahvakuulan etuheilautusta 4 kg. Hahah. Neljällä kilolla!

Muistan, kun ostin kotiin oman kahvakuulan, joka oli 6 kg. Aika painava siis tuohon neljään kiloon verrattuna. Löysin myös kuvan, jossa teen etuheilautusta 10 kg ja tuolloin olin oikein tyytyväinen, että minulla oli noinkin iso paino. Ja muistan, kuinka asetin yksi kesä tavoitteekseni tehdä etuheilautuksia 16 kg kuulalla ja se tuntui silloin todella raskaalta.

Toki silläkin on merkitystä, että koko kroppaan saa tasaisesti lisää voimaa, auttaa monessa asiassa, mutta kyllä nuo viimeiset "läpimurrot" noiden kahvakuulien painojen lisäämiseen on tullut myös tekniikoiden parantuessa. Kun liikkeen saa lähtemään oikeasta paikasta, eikä käsiä, hartioita tai alaselkää tule kuormitettua turhaan, alkoi omatkin treenipainot nousta.

Niin, eli onhan sitä kehitystä tapahtunut, neljästä kilosta 24 kiloon. Ja seuraavalla kerralla kokeilen vielä isompaa painoa.
Joskus sitä tulee myös miettineeksi, missä kunnossa olisi, jos matkalle ei olisi tullut takapakkeja. Se on tosin aika turhaa jossittelua, koska noita isompia tai pienempiä takapakkeja tulee ihan varmasti jokaiselle. Eri asia on, minkä takapakin antaa pysäyttää ja mikä on vain pieni hidaste, jos sitäkään.

Hyvänä, ja ehkä tällä kertaa jopa hieman huvittavana esimerkkinä tästä on asiakkaani, joka mennä teloi keskisormensa, mutta jos alla olevaa kuvaa katsoo, niin kyllä tuo minusta näyttää kyykyltä aika hyvällä asenteella :D.

Missä sinä olet kehittynyt viime aikoina?

Kommentit

  1. Helppo vastaus: kehon kuuntelemisessa, stressinhallinnassa, tiettyjen asioiden hyväksymisessä. Tuntuu paljon paremmalta kehitykseltä kun aikanaan prässin 210kg! (No ainakin melkein!) ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmissa on ne omat hyvät puolensa ja kehittyessään tuottavat iloa, vaikkakin vähän eri tavalla. Itse kävin sen pään sisäisen kehittymisen tuon oman ylikuntoni aikana ja näin jälkikäteen olen hyvin tyytyväinen, että sekin vaihe tuli käytyä. Ja 220 kg prässissä tulee vielä ja enemmänkin, kun on sen aika :)

      Poista
  2. Tämä oli tosi hyvä teksti! Omaa kehitystä on niin vaikea havaita. Etenkin alkuvaiheessa, kun energia ei niinkään mene painojen lisäämiseen, kuin nimenomaan tekniikan haltuunottoon. Missä olen viime aikoina kehittynyt? Itseni hyväksymisessä ja maltillisuudessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo on Lotta isoja asioita, missä olet kehittynyt. Kun malttaa verrata omaa kehitystään vain omaan historiaansa ja antaa muiden kehittyä omaan tahtiinsa, ollaan jo vahvoilla. Ja tuo maltti... Välillä se on niin haasteellista, vaikka kuinka järjellä yrittäisi selittää, että mikään kestävä ei tule nopeasti.

      Poista

Lähetä kommentti