Om vaan

Tänään arvoin ihan perusteellisen kehonhuollon ja joogan välillä, mutta päädyin joogaan, koska kroppa on ollut vähän tukkoinen muutaman päivän ja venyminen kuulosti juuri oikealta jutulta tähän saumaan. 

Astuessani joogamatolle sain laskea jo varpaitakin, kun mietin, kuinka monta hetkeä siitä on, kun viimeeksi joogasin. Huomaan, kun en joogaa, niin pää pysyy paljon hiljaisempana, joka on välillä ihan hyväkin asia. Mutta nyt olen taas ajautunut viime aikoina johonkin sellaisen tilaan, jossa tekeminen ja suorittaminen alkaa ottaa ylivaltaa pääkopan sisällä. Tällöin on hyvä vetää vähän henkeä ja leväyttää joogamatto lattialle. 

En tarkoita, että olisin sen tehottomampi, kun joogaan enemmän, mutta asiat eivät pääse menemään ihan samalla tavalla ihon alle kun joogailen säännöllisesti. Oma mieli on välillä vähän, en tiedä onko levoton oikea sana, koska siitä voi saada myös väärän käsityksen, mutta asiat jäsentyvät helpommin ja pään sisässä on tietty rauha, kun joogaan ja meditoin. Ehkä ainakin te, jotka harrastatte joogaa, ymmärrätte, mitä tarkoitan? 


Naureskelin joogan jälkeen ajatukselle, että jos innostun kirjoittamaan tästä joogasta tänään tänne blogiin, niin ihan varmana otsikoin tekstin "paluu joogamatolle". Montakohan samalla otsikolla olevaa tekstiä olen kirjoittanut. Jooga on minulle selkeästi vähän on/off-juttu ja mieluiten pitäisin sen sinä on-juttuna, mutta onneksi voi aina palata.

Aloittelin tänään kevyesti, enkä yrittänyt tehdä sarjaa yhtään sen pidemmälle, kuin miltä tänään tuntui. Ja tänään tuntui kankealta ja vaikka pää pääsi ihan hyvään flow-tilaan, oli kroppa jäykkä, jotenkin sellaisella kokovartalojumissa, sykkyrässä sisäänpäin, eikä se meinannut aueta koko harjoituksen aikana.

Silta ja päälläseisontakin tuntuivat epävakailta ja jotenkin liikaa yrittämiseltä. Mutta ei se mitään. Se oli sellainen harjoitus tänään, kyllä siitä hyvä olo tuli, vaikka vähän nyrpistelin, että no jaa, olipahan harjoitus. Pää oli vähän sumussa ja ihan vain sen fiiliksen myötä ovat kuvatkin tänään tarkoituksella vähän "sumuisia".

Josta päästään hyppäämään asiasta kukkaruukkuun. Hyvin harvoin jaksan käyttää kuvankäsittelyohjelmaani (photoscape) muuhun, kuin kuvien rajaamiseen ja toisiin lisään vähän kontrastia tai valoa, jotta kuvasta tulee tarkempi. Tänään löysin ohjelmasta tuollaisen fade stylen, joka tekee kuvista hieman pehmeämpiä ja aavistuksen verran myös epätarkempia. Tästä taas ajatuksenvirtani alkoi funtsia, kuinka iso osuus nykypäivänä blogeissa on kuvien laatu. Osalla huippubloggaajista on luottovalokuvaaja ottamassa kuvia, kun taas osalla hyvinkin suosituista bloggaajista kuvat ovat hyvin elämänmakuisia ja minun silmääni aitoja. Tottakai mielellään lukee blogeja, joissa teksti on sujuvaa ja kuvatkin hyvälaatuisia, mutta itselleni kuvien aitous (siis tietenkin tekstin lisäksi) on kuitenkin se tärkein juttu, se, että niistä aistii fiiliksen, eikä ne ole liian tekemällä tehtyjä ja liian lavastettuja. Tästä pienenä poikkeuksena on mielestäni kuitenkin muotiblogit, joissa on tarkoitus esitellä niitä päivän asuja. Silloin on mukava katsoa laadukkaita kuvia, jotka on otettu erilaisissa ja harkituissa ympäristöissä.

Seuraan itse hyvin laajaa kirjoa erilaisia blogeja ja olen miettinyt, että pitäisikö tähän parempaan kuvien laatuun lähteä panostamaan itsekin. Minulla on järkkäri ja tykkään valokuvata (muutakin kuin itseäni), mutta monesti kuvat ovat kuitenkin itselaukasimella otettuja kännykkäkuvia. Ja vaikka kännykällä otettujen kuvien laatu alkaakin olla jo hyvää, huomaa sen eron silti, kun on käytetty ihan oikeaa kameraa. Kuitenkin treenailen usein yksin ja toistaiseksi minulla ei ole sitä luottokuvaajaa, joka tulisi minun aikataulujeni mukaan kuvaamaan treenejäni.

No mutta hei, nyt tuli asiaa joogaamisesta ja valokuvaamisesta. Onko sinulla jotain tällaista on/off-lajia, jonka pariin palaat aina kerta toisensa jälkeen? Juttua, joka on oikeasti tärkeä sinulle, mutta joka vain joskus jää? Tai mitä olet mieltä, onko kuvien laadulla kuinka iso merkitys siihen, mitä blogeja seuraat?

Kommentit

  1. Terhi, no just tää samanen jooga! Ymmärrän juuri nuo päänsisäiset myllerrykset, joista kirjoitat. Miten se onkin niin vaikeaa päästä rytmiin. Ja taas kun pääsee, ihmettelee että miksi pidin taukoa. Ja taas sama uudelleen :)

    VastaaPoista
  2. Terhi, no just tää samanen jooga! Ymmärrän juuri nuo päänsisäiset myllerrykset, joista kirjoitat. Miten se onkin niin vaikeaa päästä rytmiin. Ja taas kun pääsee, ihmettelee että miksi pidin taukoa. Ja taas sama uudelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä samaa on/off-tekemistä löytyy varmasti muistakin lajeista, mutta jostain syystä tämä jooga menee niin ihon alle, että se tuntuu paljon isommalta jutulta. Onneksi voi aina palata. Ihanaa viikonloppua sinulle :)

      Poista

Lähetä kommentti