26.9.2015

Mistä kaikesta sitä sitten jäikään paitsi?

Menneellä viikolla minun on pitänyt kirjoittaa aiheista:

Jee, me päästiin oikein lehteen!!


Siitä, kuinka hienoa on tutustua aikuisiällä ihmisiin, joista tulee ystäviä.
 ...ja joiden kanssa voi istua illan saunassa ja nauraa mitä tyhmemmille jutuille.

Tai siitä, kuinka kaunis voi syysillan auringonlasku olla (ja vielä työpaikan ikkunasta katsottuna)

Tai kuinka 10-vuotishääpäivää voi viettää ihan vain jutellen arkisista asioista skumppalasin äärellä ja todeta, että paljon on mahtunut 10 avioliittovuoteen. Ja kaikista ylä- ja alamäistä huolimatta en mitään vaihtaisi pois. Sitä kai kutsutaan elämäksi.

Tai kuinka huomasin syksyn saapuneen. Ja kuinka syksy toi mukanaan kaikkea uutta ja muutaman muutoksen. Sekä siitä, kuinka oma kroppa reagoi muutokseen.

Tai siitä, kun vanhempani rakensivat meille parvekkeen. Sen viimeisen isomman puuttuvan palasen meidän kodista. Ja kuinka olen istunut siellä lukien kirjaa tai ollut muuten vaan. En edes tajunnut, että parveke voi olla näin kiva.

Ja koirallakin on nyt vähän enemmän haastetta juosta parvekkeelta alas. Siis kyllä, se on sieltä kerran hypännyt. Onneksi ei käynyt mitään.

Joko mainitsin ne auringonlaskut? Tosin tuo yksi koivu on kyllä mielestäni vähän tiellä. Kukakohan vastaa meidän työpaikan alueella "maisemoinnista"?

Kukkiiko muilla päärynäpuu syyskuun lopussa? Minun puutarhassani kukkii!

Miksi nuo kolme oikeanpuoleista painaa vähemmän kun tuo vasemmanpuoleinen?

Olen kehitellyt maailman ensimmäisenä ihmisenä salaatin, jota pystyy syömään vielä seuraavana päivänäkin.

Suppilovahverokausi on ihan nurkan takana. Onneksi kaupunki rakensi "minun" metsääni näköalatornin, josta niiden kasvua on helpompi seurata. Ja kyllä, "minun" metsässäni suppilovahverot kasvavat puissa. Tarkemmin ottaen niiden latvoissa.

Tai siitä, kuinka tänä aamuna pistettiin nyrkkeilykamat ja itsemme autoon ja suunnistettiin kohti Toijalaa sparritreeneihin. Ja meillä oli aivan huippupäivä.

Niin huippu, että nämä kaksi kuvaa olivat ainoat, jotka koko päivältä tajusin ottaa. Ja tuota alempaa kuvaa katsoessani, olen aika varma, että a) kävimme syömässä eväät auringossa b) kädessäni on albiinokuolio.
 Oliko sinullakin kiire viikko ;) 

2 kommenttia:

  1. Ihanaa kun kiirekin voi olla positiivista - jos oikein aistin ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule kyllä :) On todellakin rikkaus saada tehdä asioita, joista oikeasti tykkää.

      Poista