23.8.2015

Treenit tyttöjen kanssa

En tiedä, kuka sen meistä keksi, mutta toistaiseksi idea on ollut aivan loistava. Eli meillä on kolmen hengen pieni poppoo, jossa jokainen vetää vuoroviikoin toisille treenit. Mielellään niin, että voi treenata siinä samalla myös itse.

Nykyään tuntuu, että jos en itse vedä treenejä muille, niin aika pitkälle treenit on omaa yksinäistä puurtamista. Niin, paitsi viime aikoina on tullut sparrailtua normaalia enemmän, mutta siinäkin minulla on vetovastuu. Mutta nyt siis olen päässyt kokeilemaan vaikka mitä jo ihan muutaman viikon aikana. Ja kieltämättä huomaan, että tässä kohtaa poistun aika herkästi omalta mukavuusalueelta, kun heitän täysiin toisen ihmisen käsiin sen, mitä treenataan. Rankin on ollut ehdottomasti se aamukuudelta Valkealan urheilukentällä hikoilu. Eikä sekään ollut oikeasti paha. Paitsi se kellonaika. 


Vaikka aluksi hieman huumorilla tähän kaikki mukaan lähdettiinkin, niin ainakin itselle tästä on muodostunut yhtä tärkeä viikottainen kokoontuminen, kuin torstailounaastakin. Yhdessä hikoillaan ja treenataan, mutta ei niin vakavalla mielellä, kuin mitä yleensä itse omissa treeneissäni olen tottunut touhuamaan.

Viime viikolla tytöt (tiedän, että pitäisi sanoa naiset...) saivat kokeilla kuntonyrkkeilyn perusteita ja vaikka olin aavistavinani pientä epäilyä lajin mukavuudesta, oli palaute iloisen positiivista tunnin jälkeen. Ja seuraavana päivänäkin oli ollut pientä jälkituntemusta ainakin selässä.

Tällä viikolla Mirkka oli laittanut viestiä, että nähdään Mielakan rinteen parkkipaikalla. Itse olen käynyt tuolla vain talvisin laskettelemassa. En edes tiennyt, kuinka monikäyttöinen paikka tuo rinne kesällä voikaan olla. 

Vähän kauhunsekaisin katsein mittailin mäkeä ylöspäin ja mietin, että kuinkahan täydet treenit jo viikolla tehneet jalkani tuosta selviävät. Mutta onneksi tällä kertaa kyse olikin vain reippaasta kävelystä, joka oli jo oikein mukavan hien pintaan nostattavaa liikuntaa sekin.

Ja nyt jos asut täällä huudeilla ja sinulla on vielä tekemättä kävelyretki rinnettä pitkin ylös, niin suosittelen. Maisemat oli aika hienot ja varsinkin auringon alkaessa laskea, taivaskin muuttui kauniin oranssiksi. Itse olen tahkonut tähän mennessä vain hyppyrimäen portaita, kun olen halunnut mäki-/porrastreeniä, mutta tämähän on aivan loistava paikka siihen myös.

Tästäkin yhteistreenistä jäi kyllä niin mukava fiilis. Tällaista pientä porukkaa suosittelen jokaiselle. Eli jokainen vuorollaan vetää jotkut liikunnalliset treenit. Treenin ei tarvitse olla viimeisen päällle suunniteltu, vaan yhdessä tekeminen, höpöttäminen siinä lomassa ja nauraminen on enemmän kuin sallittua. Ja näin tulee nähtyä sellaisiakin ystäviä säännöllisesti, joita ei normiarjen pyörityksessä muuten tulisi nähtyä. Eikä siinä vielä kaikki: samalla tulee tutustuttua uusiin lajeihin, paikkoihin, tapoihin treenata. Todellista laatuaikaa ystävien kesken.
Onko sinulla jo oma porukka kasassa ja minkälaisia treenejä te teette? Olisi mukava kuulla lisää ideoita :) Ja mistä löytyy tältä paikkakunnalta lisää tutustumisen arvoisia kohteita, kuten tämä Mielakan rinne? Vinkkejä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti