15.8.2015

Se on varmaan toi pujo

Dear kroppa,

Jos sanon pitäväni kevennetyn viikon, ei se tarkoita sitä, että pitää ihan miinukselle keventelyn puolesta heittää. Ei mulla muuta.

-Terhi

Ps. Katsokkin, että olet ensi viikolla kunnossa. Tulossa on monet napakat treenit.


Torstai-iltana alkoi nokka menemään tukkoon ja äkkiseltään diagnosoin itselleni allergisen reaktion. Varmaan toi pujo. Se on oma henkinen defenssimekanismini sille, että olisin muka tulossa kipeäksi. Totuushan on, että en ole eläissäni kärsinyt siitepölyallergiasta.

Perjantaiaamuna vielä tirskuin ja pärskyin ja harmittelin, kun treenit jäi välistä. Päivän mennessä pidemmälle totesin, että ei ole allergiaa ei ja hiljensin vauhtia. Kroppa oli kyllä käynyt hyvin hitaalla koko päivän, mutta jossain kohtaa täytyi hidastaa myös pääkopan vauhtia. Suosiolla totesin, että ei minusta ole lähtemään tänään katsomaan Karjalan kovinta. Tylsää. Tai treenaamaan. 


Torstaina onneksi sain vielä ihan mukavat treenit aikaiseksi. Aamulla saattelin nuorimman neidin koulutaipaleelle ja jatkoin siitä fillaroiden treenaamaan. Kroppa jo hieman yritti näissäkin treeneissä ilmoitella pienestä väsymyksestä, mutta napakasti vain vedin lämmittelyt rutiinilla läpi ja pikkuhiljaa kroppakin taipui mukaan lämmettyään.

Jos olisin tiennyt, että kroppa suuttuu näin kovasti, olisin toki jättänyt treenit treenaamatta, mutta ainakaan itse en oikein osaa kuunnella sitä hiuksen hienoa rajaa normilihasväsymyksen ja olentulossakipeäksi-väsymyksen välillä.

Treenailin kuitenkin läpi oikein mukavat sarjat takakyykkyjä ja penkkipunnerrusta. Tällä hetkellä olen innostunut noista pyramidisarjoista ja teinkin molemmat liikkeet läpi ensin nostaen vastusta ja vähentäen toistomäärää ja sama toisinpäin.

Kipuilleen olkapään vuoksi en ole tehnyt pitkään aikaan penkkiä ja aloittelinkin sitä aika maltillisesti. On jännä huomata, että kun joku kropan osa on pitkään ollut kipeä ja pois pelistä, ei pää meinaa uskoa, että kipua ei enää ole ja oikeasti voisin lisätä vastusta. Jossain takaraivossa joku huutaa koko ajan, että varovarovaro, ettei vaan käy taas mitään.

Penkkipunnerrus tuntui itseasissa oikein mukavalta ja lopetellessani mietin, että me tapaamme vielä pian ja tästä eteenpäin säännöllisesti.

Mutta tänään huilaan. Tai jos olo alkaa yhtään helpottamaan, menen poimimaan mustaherukat.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti