Sadonkorjuun aika

Pari päivää sitten aamulla käyttäessäni koiraa pihalla, haistoin jo ihan selvästi syksyn. Ilma on aamuisin erilainen, valo tulee hieman eri tavalla ja se syksyn tuoksu, joka aamuisin on ilmassa. Ihan selvät merkit. Samalla mietin, mihin tämäkin kesä taas livahti. Ihan varmasti nautin joka päivästä, kun elämä on hieman helpompaa ihan vain siksi, että ei tarvitse aamulla pukea päälle niin paljoa, eikä ole niin pimeää tai kylmää. Vaikka tämä kesä ei ehkä ollutkaan sellainen normikesä, niin en ole antanut haitata.

Toisaaltaan myös loppukesässä ja syksyssä on jotain erityisen mukavaa. En tiedä, mistä se johtuu. Onko se arjen jatkuminen taas omissa uomissaan, tietyn rutiinin palaaminen jokaiseen päivään? Tänä syksynä nuorempikin tenava aloittaa koulun ja omalla kohdallani se tarkoittaa ainakin sitä, että aamuisin ei tarvitse kuskata ketään tarhaan. Pieni helpotus sekin.

Loppukesän pimenevien iltojen mukana voi taas kaivaa kynttilät, keitellä iltaisin teetä, rauhoittua. Ei sitä tietenkään ole kiellettyä tehdä muinakaan vuodenaikoina, mutta jostain syystä se tuntuu syksyllä paljon paremmalta, mukavammalta.
 
 
Loppukesä on myös sadonkorjuun aikaa. Pihassa alkaa marjat ja hedelmät kypsyä. Meidän tontti rajoittuu metsään ja tuolla takarinteessä onkin ihan hyvät mustikkamaastot. Räksät tosin pitävät hyvää huolta siitä, että meille ei niitä liikaa kerry. Ja ihan rehellinen ollakseni, minä en vain ole mustikanpoimijaihminen. Tykkään käydä sienessä, poimia pihan puista ja pensaista marjat ja hedelmät, mutta mustikoiden poimiminen ei vain ole se minun juttuni. Silti on sääli jättää niitä kaikkia räksien ruuaksi. Räksät kun osoittavat vielä kaiken lisäksi kiitollisuuttaan paskomalla mustikkajätökset meidän pihaan, niin en ehkä oikein tykkää.


Eilen yritin hetken aikaa koluta tuota takametsää mustikoista, mutta siinä kohtaa, kun bongasin kanttarellit, jäi mustikoiden keruu siltä seisomalta ja mustikointi muuttui heittämällä sienestykseksi. Siinä mustikoita noukkiessani muistin, että Anna oli huudellut mustikoiden perään. Laittelin Annalle viestiä, että tossahan noita olis jonkun verran ja eipä mennyt kuin tunti, kun Anna olikin meidän takametsässä marjastamassa.

Minun "mustikkani" ovat nuo saskatoonit, joita olen istuttanut aikoinaan aidanteeksi. Sato kypsyy ainakin tänä vuonna hieman epätasaisesti ja olenkin juossut puskissa joka toinen päivä. Ja aika kivasti olen voittanut kilpajuoksun räksien kanssa. Vaikka röyhkeitä ovatkin, eivät ne niin herkästi tule sankoin joukoin pihalle, kuin tuonne takametsään.

Jos sasktoon marjana on vielä ihan outo, niin suosittelen testaamaan. Itse olen ainakin jäänyt makuun aivan koukkuun. Kerääminenkin on aivan tosi nopeaa ja helppoa, kun marjat ovat ergonomisesti käden ulottuvilla, eikä ole niin justiinsa, vaikka tulee poimittua vähemmän kypsiäkin marjoja joukkoon, koska nekin maistuvat makeilta. Bongasin muuten Kouvolan alueeltakin saskatoonien viljelijän, jossa on itsepoimintaa.


Lisäksi muutama vuosi sitten istuttamani suklaakirsikkapensas antoi tänä vuonna loistavan sadon. Marja on suomalaisiin kirsikoihin nähden makea, eli oikeasti ei makeamakea, vaan sellainen kirpakan makea. Itse tykkään ainakin syödä niitä ihan sellaisinaan. Lapsille tuli sylkyreaktio aika samantien ;).

Eilen keräsin myös kesän ensimmäisen sadon salaatista. olin aika satavarma, että jänikset käyvät ne viemässä ennen minua, mutta eivätpä olleetkaan. Enkä ole pahoillani.

Pihalla puuhastelu on kyllä aoikein mukavaa puuhaa ns. vapaapäivinä. Eli päivinä, kun töitä ei ole kuin 1-2 tuntia, ja aikaa jää omiinkin puuhasteluihin.

Kommentit