8.8.2015

Heikkouksista vahvuuksiksi

Eilen köpöttelin astetta vaivalloisemmin toissapäivän treeneistä ja tänäänkin vielä oli pientä tuntemusta alaosastolla ja jalat liikkuivat astetta raskaammin kuin normaalisti, kun kävimme Annin kanssa sparrailemassa, mutta huomiselle olisi kyllä taas suunnitelmia pistää jalatkin taas kunnon töihin.


Toissapäivänä lämmittelin ihan normilämmittelyitä ja mietin samalla, että tuntuupa nämä wall ballit mukavilta. En ole koskaan rehellisesti sanottuna kovin paljon ko. liikkeestä varsinaisesti nauttinut ja jopa ne kaikkien vihaamat burpeetkin ovat olleet minusta paljon mukavampia, kuin wall ball.

Jotenkin se ajatus tuosta mukavuudesta jäi hiertämään, kun tein varsinaista treeniäni, eli taka- ja etukyykkyjä. Siis oikeastiko ne wall ballit olivat kivoja?

Ja mikäpä on parempi tapa testata kyseisen liikkeen mukavuutta, kuin Karen, eli wall balleja 150 kpl. Siitäpä sitten niitä naputtelin menemään ja jossain kohtaa en ollut enää ihan varma, kuinka monta olinkaan tehnyt. Ja jotta ei ihan alisuorittamiseksi menisi, niin tein niitä sitten varmuuden vuoksi (ehkä) vähän ylimääräisiäkin. Ja vaikka tuo 150 kpl tuntuikin juuri siltä, eli 150 kpl toistoja, eli aika paljolta, niin jostain syystä, kun sain taas sykkeen tasattua, eivät ne edelleenkään tuntuneet ikäviltä.
Mutta niinhän se pitäisikin olla, osata muuttaa heikkoudet vahvuuksiksi. Inhokit suosikeiksi. Omalla kohdallani tässä wall ballissa oli käynyt näin vähän kuin vahingossa. Johtuiko se siitä, että kyykkääminen on ollut viime aikoina helpompaa ja omat kyykkypainot ovat kasvaneet vauhdilla, vai onko se kiinni asenteesta, koska olen vain halunnut wall ballin olevan mukavaa, eikä inhottavaa? Ehkä molempia.

Varsinkin treenaamisessa monet liikkeet voivat olla niitä ei niin mukavia, joko ihan vain siksi, että ne on hankala tehdä, kunto ei riitä tai ne ovat teknisesti vaikeita tai tylsiä tai name it, ihan mitä vaan, mutta joka tapauksessa niitä, jotka mielellään jättäisi tekemättä syystä tai toisesta. Onko vika oikeasti liikkeessä vai olisiko se kuitenkin päässä?

Oli laji mikä tahansa, niin onko se oikeasti pitkällä aikavälillä järkevää jättää jotain tiettyjä treenejä/liikkeitä tekemättä, jos ne ns. kuuluvat lajiin? Jossain kohtaa ne tulevat kuitenkin eteen (minkä taakseen jättää, sen eestään löytää ja mitä näitä nyt on), koska aivan missä tahansa urheilussa osaaminen ja lajissa kehittyminen koostuu monesta osa-alueesta, joissa heikoin lenkki on yleensä se, mitä on vähiten tehty. Ja kun oma kroppa kuitenkin on loppupeleissä yksi kokonaisuus,  jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin eikö se olisi hyvä pitää siitä koko kokonaisuudesta huolta tasapuolisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti