Mistä me tunnetaan?

Torstaina kävin hakemassa tenavat mummilavierailulta Lappeenrannasta ja samalla reissulla poikettiin paikalliseen Plantageniin. Ihan siis vain lähdin "katselemaan", mutta aina tällainen puutarhaharakka sieltä jotain mukaansa löytää. Pari ruukkua, maanpeiteruusu, keijunkukka ja oranssi puna(päivän)hattu. Keväällä taisin vannoa, että mitään uutta en puutarhaan osta, mutta niin on mieli heikko.
 

Kassalle saapuessani vilkaisin myyjää ensin huolimattomasti ja hetken päästä uudestaan, että hemmetti, mähän tunnen tuon naisen. Sama reaktio oli vastapuolellakin. Hetken löi itselläni tyhjää ja ääneenkin totesin, että missäs koulussa me ollaan oltu samaan aikaan, samalla luokalla? Lukiossa, ala- vai yläasteella? Luonnollisesti ensimmäiset vaihtoehdot, kun omassa kotikaupungissani tuttuun ihmiseen törmää. Lepaalla (Hämeen ammattikorkeakoulu), vastasi tuttuni. No niinhän se olikin, mutta mikä ihme tämän ihmisen nimi oli.... Ja jotenkin siinä kohtaa, kun vanha luokkakaverini toteaa minun nimeni ja minä jään kangistelemaan hänen nimeään, melkein hävetti. Miten voin unohtaa ihmisen nimen, jota olen reilun neljä vuotta nähnyt joka päivä? Joka on ollut kanssani samalla luokalla. Onneksi hän korjasi tilanteen oikein tahdikkaasti kertomalla oman nimensä heti perään. Tämän jälkeen alkoi muisti taas toimia ja osasin yhdistää hänet moneen asiaan, kuten siihen, keiden kanssa hän vietti koulussa enemmän aikaansa jne.

Hetken juttutuokio oli oikein mukava, vaikka olin pitkään keskustelun jälkeen hieman hämmentynyt. Lähinnä siitä, miten oma mieli unohtaa asioita. Olen tähän vastaavaan unohtamiseen törmännyt aiemminkin, kun olen jutellut ystävieni kanssa menneistä asioista ja he muistavat monet asiat ja ihmisten nimet kuin se päivä olisi ollut eilinen. Itse olen vain hiljaisena miettinyt että kuinka tuo voi muistaa TUON KAIKEN?

Oma nimimuistini on aivan surkeaa luokkaa. Kasvoja en unohda, mutta niiden yhdistäminen oikeisiin tilanteisiin tuottaa joskus vaikeuksia. Mietin usein tutut kasvot nähdessäni, että mikä ihme tuon ihmisen nimi oli, missä tilanteessa olemme tavanneet. Muutaman kerran olen jutellut sujuvasti ihmisen kanssa joka kyselee iloisesti tavatessamme pitkän ajan kuluttua kuulumisiani, vieläkö teen sitä ja mitä sille ja sille ystävälleni kuuluu. Itse yritän parhaani mukaan peittää hämmennystäni, kun en kuollakseni muista henkilön nimeä, saati muista, missä tilanteessa olemme tavanneet. Tiedän tuntevani ihmisen, mutta en vain muista.
Ei tämä onneksi päivittäistä ole, mutta hämmentävää silti tapahtuessaan. Kieltämättä olen tavannut elämäni aikana PALJON ihmisiä. Ala- ja yläasteen luokkakaverit ja muut tutut siltä ajalta, lukio, puutarhakoulun aikaiset ihmiset, ihmiset Lepaalta, kun luin ammattikorkeakoulussa itseni hortonomiksi, monet eri työpaikat opiskeluaikana ja sen jälkeen ja ihmiset siellä, paikallisen ammatti-instituutin iltalinja, jossa luin markkinointia, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, jossa luin itseni tradenomiksi, erilaiset liikunnanalan koulutukset ja kurssit, personal training-koulutus, kaikki vetämäni jumppatunnit, valmennusryhmät, erilaiset peruskurssit, asiakkaat, omat harrastukset. Matkan varrella olen tavannut paaaljon ihania ihmisiä, joiden kanssa olen toiminut hetkestä pidempään aikaan lähes päivittäin ja joiden nimet ovat unohtuneet.

Varmasti on ihan normaalia, että joitain asioita unohtaa ja joitain muistaa, mutta olisi niin mukavaa tällaisiin "hei me tunnetaan jostain"-tilanteissa olla heti kartalla ja muistaa kasvojen taakse piiloutuvan henkilön nimen ja kiinnekohdan sekä yhteisen historian, ja alkaa sujuvasti keskustella yhteisistä muistoista ja siirtyä siitä nykyisyyteen sen hetken kuulumisiin.

En tiedä, tapahtuuko muille tällaisia unohduksia ja onko jollain taas hyvä nimimuisti, mutta kasvot unohtuvat vai oletko aina kartalla tällaisissa tilanteissa?

Kommentit

  1. Et oo ainoa jonka nimimuisti on ihan sieltä ja syvältä. Noloin tilanne on käynyt kun törmäsin työpaikalla entiseen työkaveriin (okei, tosin kesätöistä mutta istuttiin saman pöydän vastapuolilla 3 kk päivittäin) ja en MILLÄÄN saanut nimeä mieleen. Jossain vaiheessa naamasta varmaan näki, että kelaakelaakelaa muttei välähdä, koska vastapuoli kysyi ihan suoraan, että et taida muistaa mua. Mitäpä siihen sitten vastaamaan, että muistan kyllä, mutten muista että mistä ja mikä sun nimi on :D ... No, molemmat selvisi kyllä, mutta hävetti ihan sairaasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aargh. Nuo on ihan kauheita tilanteita, kun yrität samalla kuunnella ja aivot kelaa nimeä koko ajan. Kun tiedät, että pitäisi muistaa, mutta et vaan muista.

      Poista

Lähetä kommentti