Sohvannurkasta iltaa

Ihan pientä hiljaiseloa on ollut täällä, mutta eiköhän se taas tästä. Onnistuin nappaamaan itselleni kesän napakimman kesälenssun ja sitä tässä onkin sitten podettu enemmän tai vähemmän jo viikon verran. Ensin en oikein uskonut, että voisin tulla kipeäksi, sitten yritin vähän taistella vastaan, kunnes lopulta hävisin. Edellisestä kunnon kulkutaudista on jo kaksi vuotta aikaa, joten aika varmaankin on kullannut muistot, kun oletin nököttäväni nätisti sohvan nurkassa televisiota katsellen ja teetä hörppien. Teen juonnin välissä voisin vähän neuloa.

Niin varmaan. Ensimmäiset päivät menivät sumussa, kun pää oli niin pahanmallinen ja kuume sahaili eessun taassun. Nenääkin piti niistää joka välissä.
 Siis mä olin ihan tööt.
 
Kaiken lisäksi sitä osaa jotenkin todella nopeasti mennä sellaiseen "voi elämän kurjuutta"-fiilikseen ja tuntui, että ei ole sataan vuoteen päässyt treenaamaan ja olo oli ihan plösö ja kun silmäkin vähän tulehtui niin peilistä katsoi 90 -vuotias mummo ja ja ja....
Vaikka lenssu onkin yllättävän sitkeää mallia, niin onneksi se kaamein vaihe ei kestänyt muutamaa päivää pidempää. Eilen lähti vielä bonarina ääni. Tai se, mitä ulos tulee, ei ole omani. Oli muuten tänään siinä ja siinä, oliko minusta huvittavaa vai ei, kun mies otti asiakseen matkia tätä raakuntaa. Hah hah.
 Olen jopa jaksanut muutaman isoäidinneliönkin virkata katsoessani televisiota. Normisti en televisiota paljon seuraa ja olen ehkä huonoin juttukumppani, kun aletaan puhua jostain sarjoista, jotka "kaikki" tietävät. No, nyt olen muutaman elokuvan katsonut ja oikeasti... Kun tästä paranen, taitaa tellu pysyä kiinni edelleen.

Sen lisäksi päätin ottaa projektiksi neuloa kaikki mahdollisille yksijalkaisille ystävilleni tekemät sukat parillisiksi, koska ei kukaan ole menettänyt jalkaansa, vaikka kolme yksijalkaista sukkaa olenkin viime talven aikana saanut tehtyä.

Kesää vasten koti kaipaa värejä ja koska tätä paikallaannököttämistä on nyt tullut harrastettua eri paikoissa kotona, olen samalla kaivellut aika rennolla fiiliksellä myös kaikkia vanhoja ja värikkäitä juttuja komeron perukoilta. Aikamoista sekametelisoppaa, mutta ehkä tämä on alitajuntainen tarve saada luotua mökkitunnelmaa.

Itse tykkään noista vanhoista astioista ja isoista kuoseista. Ja aika huolettomasta värien yhdistelemisestä. Kesällä varsinkin. Syksyllä värit vähän tummenevat ja talvella taas vaaleat sävyt löytävät jalansijaa.
 Sen verran ikävä on jo treenien pariin, että tein oikein "kuntoutujan treeniohjelman". Juuri nyt tuntuu, että melkein pitäisi opetella uudestaan kävelemään, vaikka totuushan on, kun olo alkaa olla parempi, että muutama treeni menee vähän hakien ja tästä se sitten taas palautuu normiuomiinsa.

No mutta, tulipahan tehtyä ainakin "kuntoutujan treeniohjelma". Heh. Sen lisäksi olen onneksi saanut tehtyä pari vähän isompaa töihin liittyvää juttua kasaan, jotka vaativat istumista koneella. Olen niin huono ottamaan erikseen "teen töitä koneella"-aikaa, vaan se tuppaa yleensä olemaan se aika, joka jää muilta töiltä, eli iltamyöhä.
Tämän lenssuilun myötä on mennyt päivärytmikin vähän sekaisin, kun kipeänä toki täytyy huilata silloin kun siltä tuntuu, mutta iltaisin ei sitten meinaakaan nukuttaa. Ja se, että yöunet jäisivät liian lyhyiksi, ei ainakaan edesauta paranemista.

Mutta ehkä tämä tästä pikkuhiljaa. Kun vain malttaisin olla. Pääkopalle tämä kieltämättä on aika tiukka paikka. Pää huutaa jo treenien pariin ja kroppa on kuitenkin vielä aivan mäsä.

Kommentit