21.6.2015

Keskikesän juhlahumua

Juhannus meni aika perinteisellä kaavalla, paitsi että meillä ei ollut perinteisiä juhannusvieraita tänä vuonna kylässä. Aatto olikin vähän väsynyt, kun kelitkään eivät sen kummemmin suosineet ulkoiluun, niin vietettiin sitten keskikesän juhlaa sisällä tellua tuijottaen. Villiä.
 


Juhannuspäivänä puolestaan pakkasin tenavat autoon ja suunnistettiin auton nokka kohti Lappeenrantaa. Perinteisesti ollaan käyty Mummin ja Vaarin kanssa veneilemässä juhannuksena Saimaalla ja päätettiin, että vaikka tulisi lunta taivaalta, niin sinne lähdetään.
 
 

Onneksi keli oli jo vähän parempi, kuin edellisenä päivänä ja aurinkokin lämmitti jo oikein mukavasti. Muistan kuinka viime juhannuksena kerrospukeutuminen oli aika in ja pipokin tuntui hyvältä idealta. En ymmärrä, miten joku voi väittää tätä keskikesän juhlaksi, kovin tuntuu alkukesältä vielä tai joskus olen jopa kuullut jonkun sanoneen, että kesähän alkaa olla ohi juhannuksena. Kuinka masentava ajatus.

 
 
 
Veneen keula pistettiin kohti Ilkonsaaria. Onneksi otin mukaan neulomukset, koska yleensä veneen lähdettyä liikkeelle, alkaa silmäkulma luppaamaan veneen tasaisen hurinan myötä ja etuosan "kammari" kutsuu päiväunistelijaansa.
 

Tällä kertaa se en sitten ollutkaan minä, joka lähti lepuuttamaan luomia, vaan vanhempi neiti ja siskoni.

Perille päästyämme keitettiin kahvit ja tarjolla oli tekemääni mansikkakakkua. Kakku oli tehty rahkasta, vaahdottuvasta vaniljakastikkeesta, mansikoista, munanvalkuaisista ja makeutus banaaninmakuisesta proteiinijauheesta. Pohja oli tehty pähkinöistä, taateleista, raakakaakosta ja mintusta. Varsin terveellinen kakku siis. Tarkempaa ohjetta en vielä tässä vaiheessa laita, vaikka kakku olikin aivan järjettömän hyvää. Tarkennan vielä määriä ja esim. liivatteen oikean määrän, koska nyt tällä versiolla oli pieniä vaikeuksia pysyä kasassa.
 

Päivä hengailtiin siis saaressa ja ainakin itselle tämä on sitä parasta rentoutumista. Ei tarvitse ajatella mitään tai olla tehokas. Riittää että on.

Ennen poislähtöä paistettiin vielä makkarat ja makkaroiden kaveriksi olin tehnyt perunasalaattia. Syön kerran vuodessa perunoita, ja se on silloin, kun ne ovat noita pieniä ja uusia perunoita. Maku vain on silloin kaikkein paras. Tässä vaiheessa vuotta iskee oikein himo uusiin perunoihin ja noita perunasalaatteja tuleekin väsäiltyä jos jonkinmoisilla resepteillä.
 Tämä versio oli kyllä taas yksi niistä onnistuneimmista.

Perunasalaatti
Uusia perunoita
Fetaa (paljon)
Aurinkokuivattuja tomaatteja paloiteltuina
Tomaattia
Kevätsipulia
 
Kastike:
Sitruunaa puristettuna
Öljyä
Pestoa
 
Tämän tarkempia ohjeita en laita, koska en tullut itsekään mitanneeksi aineita. Kastikkeessa oli eniten öljyä, muistaakseni puolikas sitruuna ja pari teelusikallista pestokastiketta.


Kotimatkalla saatiin vähän jännitystä elämään, kun vene ei lähtenytkään käyntiin. Yleensä tuo pörähtää käyntiin kuin palmun alta, mutta nyt ei auttanut sitkeän käynnistysyrittämisen jälkeen muuta, kuin soittaa apua paikalle. Ilmeisesti nämä meripelastuksen kaverit ovat saaneet henkiin useammankin veneen, koska pienen fiksailun ja kaapeleiden avulla tämäkin venevanhus heräsi henkiin ja päästiin lähtemään kohti kotia. Onneksi tällainen pelastuspalvelu on tarjolla, ja se saapuikin vielä nopeasti paikalle. Vaikka me ei nyt missään varsinaisessa hädässä oltu, niin olisi siinä saattanut mennä vielä tovi jos toinenkin, ennen kuin vene oltaisiin saatu kuntoon.

Lapsillehan tämä oli taas jännä tarina kerrottavaksi. Samanhenkistä tarinaa muistellaan muutaman vuoden takaa vieläkin, kun "äidiltä unohtui rahapussi kotiin ja meiltä loppui bensa matkalla Lappeenrannasta kotiin ja sitten me leikittiin arvaa mikä eläin leikkiä siellä tien laidassa".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti