Juostiin vähän kovempaa

Viime tiistaisen hyppyrimäen portaiden jälkeen iski aikamoiset pohjejumit ja vaikka kävely luonnossa tekikin Ketunlenkillä hyvää, oli kipu vielä tallella torstaina, kun suunnattiin Outin kanssa aamusta urheilukentälle jatkamaan hyvin alkaneita juoksuharjoituksia.
 Autsista.
 
Lämmittelyyn meni ehkä normaalia enemmän aikaa, jotta juoksu lähti edes jollain lailla sujumaan ja tömähtävä juoksuaskel ei aiheuttanut naaman vääntymistä pohjekivun vuoksi.
 
Tällä kertaa juostiin lämmittelyineen yhteensä 10 kierrosta niin, että ensin juostiin yksi kierros suht reipasta vauhtia, jonka jälkeen pidettiin pieni sykkeidentasaustauko, jonka jälkeen juostiin kaksi kierrosta suhteuttaen aika ensimmäisen kierroksen aikaan. Eli lisättiin vähän aikaa lisää per kierros.
 
Kierroksia ensi lisäämällä ja sitten taas vähentämällä saa oikein mukavan vauhtikestävyystreenin aikaiseksi. Itselläni sykkeet tosin kävi välillä jo maksimialueellakin, kun jollain kierroksella menin vähän löysäilemään ja lopussa piti ottaa aikaa kirien kiinni vähän reippaammalla juoksuaskeleella.
 
Viimeinen kierros, eli taas yksi kierros tulisi juosta siihen samaan aikaan, kuin se ensimmäinenkin. Itse jäin viisi sekuntia ensimmäisen kierroksen ajasta vaikka kuinka yritin pinkoa viimeiset metrit täysiä. Jalat eivät vain enää toimineet.


Käsillä seisonta ja kävely ovat edelleen työn alla. Tasapaino etsii edelleen omistajaansa, eli minua. Ja oikeasti, se päivä, kun tämä sujuu, tulee olemaan kohdallani niin suuri juhlapäivä, jota juhlitaan ja liputetaan joka vuosi.

Kommentit