Hakusessa monivuotinen omenapuu ;)


Tänään kävin pyörähtämässä paikallisessa puutarhamyymälässä ostamassa meille omenapuun. Kaksi edellistä pihallani kasvanutta omenapuuta osoittautuivat yksivuotisiksi lajikkeiksi tai saattoivat ne päätyä jäniksenkin syötäviksi, jos joku ei muistanutkaan laittaa verkkoja talveksi. Kumpanakaan talvena.
 
Ensi syksynä joko ulkoistan tämän homman miehelleni tai muistan sen armottoman jorman otsikossa, kun keväällä katselin TAAS syötyjä runkoja.
No mutta, nyt on uusi yksilö taas hankittu pihaan. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään heräteostos, koska jouduin oikein soittamaan ystävälleni lajikevalintaa tehdessäni. Katselin jo aiemmin ruokakauppareissulla Prisman puutarhamyymälässä erilaisia lajikkeita ja oikeasti... Nyt on juossut aika ohitseni tässä kohtaa. En pysy enää perässä. Sellaisen reilun viiden nevöhööd lajikkeen jälkeen en enää osannutkaan valita lajiketta. Omenapuun lajikkeeseen kannattaa kuitenkin mielestäni sen verran panostaa, että miettii omalla kohdallaan omenien pääasiallista käyttötarkoitusta, eli tuleeko omenat pääsääntöisesti syötyä tuoreena vai onko niitä tarkoitus jatkojalostaa tai säilöä. Eli ostaako kesä-, syys- vai talvilajikkeen.
 
Lisäksi ostaessa kannattaa miettiä millaiseen tilaan puu istutetaan. Omenapuuhan tarvitsee kaverikseen toisen pölyttämään, jotta puusta olisi iloa enemmänkin, kuin kaunis kukinta alkukesästä. Perheomenapuu on aika varma valinta, jos ei halua kuin yhden omenapuun, eikä naapurin pihassakaan satu omenapuita kasvamaan. Lisäksi kannattaa miettiä, kuinka ison puustaan haluaa, eli valitseeko rungon hillittykasvuisena vai aivan normaalikokoisena.
 
Yllättävän monta juttua liittyy tällaisenkin puun hankkimiseen. Ja entäs se maku sitten? Kaikkia lajikkeita tuskin pystyy maistamaan ennen hankkimista ja siksi menin itsekin hieman hämilleni, kun vastaan tulikin niin monta uutta lajiketta. Mitä jos näistä joku onkin ihan superhyvä ja sitten menen ostamaan vahingossa jonkun pahan. Ihan kuin omenia olisi pahanmakuisia (paitsi jos erehtyy syömään niitä raakoina). Tässä kohtaa tosiaan meni sormi suuhun ja kilautin ystävälle, joka neuvoi ostamaan perusvarman lajikkeen. No näinhän mä itsekin alun perin ajattelin, mutta suuresta valikoimasta sokaistuneena iski epävarmuus.
 
Mutta nyt pihassani nököttää 'Pirja'. Tämä oli ystäväni suositus ja itseasiassa tämä lajike oli myös jo omakin ensimmäinen valinta, ennen jänisepisodi ykköstä. Viimeisin jänisten viemä oli 'Pekka', joka on mielestäni myös oikein hyvän makuinen omena. Tosin nuo kesälajikkeet soveltuvat ehkä enemmän meidän perheen tarpeisiin, koska omenia meillä käytetään pääasiassa tuoreena.
 
Ja LUPAAN, että tämä puu ei joudu jänisten tuhoamaksi. Virittelen siihen vaikka sähköaidan ympärille, jos se sen vaatii.
 
 


Kommentit