Back to eighties

Mä olen jotenkin tipahtanut tämän päivän musiikkijutuista aika ulkopuolelle ja pidän kynsin ja hampain kiinni kasari- ja ysärimusiikista kiinni. Vaikka monissa asioissa aika menee eteenpäin, niin kyllä minä vain löydän ne parhaat ja letkeimmät kappaleet sieltä menneisyydestä, kun olin nuori.
 
Monet kappaleet saavat hymyn huulille, kun muistaa hetkiä ja tilanteita, kun on ollut nuori ja täynnä elämänvoimaa. Ja vaikka monet kappaleet kuulostavat tänä päivänä hieman naiveilta ja jopa korneilta, on ne silti kappaleita, joita kuulee edelleen soitettavan radiossa; Queenin We will rock you, Van Halenin Jump, Survivorin Eye of the tiger, Guns'n'Rosesin kappaleet, Bryan Adams, Europe, Scorpions, noin niin kuin muutaman mainitakseni. Lisäksi välillä saattaa bongata jonkun yhden hitin ihmeen, joista ei saa mieleen esittäjää, mutta kappaleen on kuullut sen sata kertaa.
 
Sitten on muutamia yhtyeitä, jotka eivät välttämättä saavuttaneet jäätävää suosiota vuosiksi, eivätkä jääneet historian kirjoihin, mutta jotka jostain syystä ovat jääneet omaan syvään muistiin ja silloin tällöin putkahtelevat mieleen.
 
Yksi tällainen oli 1980-luvun lopulla ollut yhtye, jonka nimeä en saanut mieleeni, muistin vain kappaleen kertosäkeistön yhden sanan, joka oli myös kappaleen nimi: Time. No, sillä hakusanallahan olikin sitten hyvä lähteä etsimään kyseistä kappaletta ja yhtyettä. Rehellisesti tämä kappale on soinut mielessäni jo vuosia ja olen monet hakusanat googlettanut, kuitenkaan löytämättä kappaletta. Spotifystakin olen yrittänyt sitä etsiä moneen otteeseen tuloksetta, kunnes tänään törmäsin jonkin mutkan kautta yhtyeeseen Winger (kuka muistaa??), jota olen teini-ikäisenä kuunnellut. Tänä päivänähän kaikki tämän bändin kappaleet kuulostavat aika lailla samasta muotista vetästyiltä, mutta silti niissä oli tuttuja kappaleita.
 
Siitä jatkaessani etsintöjä samantapaisista yhtyeistä, sattui silmääni yksi yhtyeen nimi ja kävi kyllä oikein naurattamaan, kun olin löytänyt etsimäni. En kyllä oikeastaan voi syyttää itseäni, jos en ko. bändin nimeä ole muistanut: McAuley Schenker Group (MSG). Ja sieltähän se kappale Timekin löytyi.
 
Aika oli kuultanut hieman muistoja ja ainakaan ensi kuuntelemalta se ei ollutkaan enää niin hyvä, mutta kun sen olin vinguttanut sen viisi kertaa läpi, alkoi kappale kuulostamaan juuri siltä, miltä se kuulosti silloin nuorenakin ja kappaleesta tuli se sama fiilis, mikä silloinkin. Voi nuoruutta.
 
Tässä olkaa hyvä. Ei voi katsoa hymyilemättä.
 
En ihmettele yhtään, että 80-luvulla puhuttiin jo ilmastonmuutoksesta ja mm. hiuskiinteen ponnekaasujen muuttamisesta ympäristöystävällisemmiksi. Älä tule tämä tukkamuoti enää takaisin. Neonvärit olivat jo tarpeeksi. Kiitos.
 
OMG.

Kommentit