Retki vuorille

Eilen käytiin reilun parin tunnin kävelylenkillä ensin vuorenrinnettä ylös ja samaa reittiä alas. Tämä paikka on siitä ihana, että vaikka tämä onkin syrjässä muusta maailmasta, voi täällä olla joko yksin tai yhdessä ja tekemistä tai vain olemista ja siihen sopivia ympäristöjä riittää.

Reittejä muillekin kukkuloille täällä on, mutta valittiin nyt tuollainen inhimillinen mennä ylös ja tulla alas kohtuullisesa ajassa. Vaikka aikaa täällä tuntuu olevan, niin sitä saa myös kulumaan kaikenmoisiin aktiviteetteihin. Tai ihan vain joutenoloon.


Mukaan retkelle saatiin Tessa-koira, jolla on aika rautainen kunto 15-vuotiaaksi. Koira painoi hyvän matkaa edellä ja me tultiin perässä. Koiralle oli edes turha huudella mitään, kun ei tuo enää mitään kuullutkaan. Jalat toimivat silti senkin edestä.


Rinne oli tasaista nousua ja välillä kurkittiin puiden välistä maisemia.

Ylhäällä huilattiin hetki ja pitihän se parit päälläseisonnat taas kikkailla. Tuo päälläseisominen on jännä "laji", kun se tuntuu ensin niin vaikealta ja kun sen oppii, niin se onkin yllättävän helppoa. Mutta kauan siihen meni minullakin, että se sujui.




Näillä maisemat ja sen kauneuden jätän jonnekin syvään muistiin ja palaan tähän fiilikseen aina tarvittaessa.

Kommentit