Päivä raatona

Asia, jota varmasti kukaan ei toivo reissullensa, on ruokamyrkytys. En sitä toivonut minäkään, mutta voi sitä "onnen" hetkeä, kun otsalle alki kirvota kylmä hiki ja vessan kutsuhuuto oli VOIMAKAS. Olen elämäni aikana matkustanut monen monta kertaa ja en ole koskaan ollut kovin tarkka, onko juomassani jäitä, onko lautasellani raakoja kasviksia, salaattia, majoneesia tai missä muodossa jäätelöni syön. Ikinä ei ole käynyt mitään. Paitsi nyt.

Eilinen meni siis näppärästi tyhjenellessä ja onneksi kanssamatkustajani ovat paaaljon viisaampia kuin minä ja heidän laukuistaan löytyi maitohappobakteereita ja imodiumia, niin alkoi omakin olo pikkuhiljaa parantua. Kotona nämä eivät nyt maita kaada, vaikka hyvin ikäviä juttuja onkin, mutta reissussa todella tuntee jäävänsä asioista paitsi, kun makaa raatona paikallaan. Tosin tällä kertaa maisemat ja raatoilupaikka olivat kyllä aika mukavat, kun aurinko paistoi sopivasti katoksen läpi, lämmin tuuli puhalsi sopivasti, linnut sirkuttelivat, kanat kuopsuttelivat ja puiden lehdet humisivat. Niin, ja vessa oli kulman takana. Sinänsä ei siis mitään valitettavaa.


Välistä jäi tietenkin edellisen illan iltameditaatio, kun keskityin ihan toisen pään tyhjennysharjoituksiin. Myös seuraavan aamun joogaharjoitus oli poissuljettu, sekä ylimääräisenä ohjelmanumerona ollut vuorijooga. Niin, ja ne mantrat, joille mun piti antaa mahdollisuus. Ihan pikkuisen harmitti. No mutta. Minäpä luin eilisen aikana kirjan Taivaslaulu ja pohdin siinä maatessani elämän syvimpiä juttuja, kuten sitä, kuinka maailma olisi ankea paikka, jos ei olisi linnunlaulua.

Illemmalla olo alkoi onneksi jo normalisoitua ja pystyin syömään jo hieman muutakin, kuin päivän aikana närkkimiäni banaaneja ja suklaita. Ja vapun kunniaksi uskaltauduin ottamaan jopa lasin pohjallisen viiniä. Tällä kertaa ei kyllä laatu korvannut määrää, kun panostus viiniin oli huikeat 1,50/ litra. Ja tietenkin pahvipurkista.

Tänä aamuna totesin oloni olevan jo niin hyvä, että innoissani hyppäsin matolle ja aloin tehdä sarjaani. Ensimmäisten aurinkotervehdysten jälkeen alkoi päänsärky ja sen jälkeen huimaus, joka ei mennyt ohi, vaikka yritin jatkaa. Kerran olen aiemmin jättänyt harjoituksen kesken ja nyt piti tehdä se toisen kerran. Voimat eivät vain riitäneet. Kieltämättä harmitti aika rankasti, mutta onko tuo nyt järjellä ajateltuna mikään ihme, jos edellinen päivä on mennyt raatona maatessa. Eli otan rauhassa vielä tämän päivän.

Ja jos jotain tästä opin, niin jatkossa kuljetan mukanani parempaa lääkerepertuaaria, enkä närki kaverin lautaselta majoneesiperunoita.

Kommentit