13.5.2015

Kylmä keskiviikko, sadetta ja harmaata...

Onneksi en kuitenkaan tuijota keittiön ikkunasta tunteja, vaan päivä on ollut täynnä touhua. Tämä kappale (olisko Neon 2??) on vain soinut tämän harmauden mukana päässäni jo pari päivää. Ihanaa ;).
 
Ja ihan ensimmäiseksi mä pahoittelen tuota jatkuvaa sadetta, joka taitaa olla vähän mun syy, koska me saatiin juuri laitettua terassi kesäkuntoon, niin sen jälkeen onkin sitten satanut lähes taukoamatta. Veikkaan, että se sade johtuu juuri tuosta.
 
Aiheeseen liittyen tänään tuli tarhan pihalla vastaan poika, jolla oli näinkin harmaana aamuna kuin tämä aamu, yllään aurinkolasit. Ja näinhän se loppupeleissä on, eli asenne ratkaisee.
 
Tänään muutaman työtunnin jälkeen oli aikaa omillekin treeneille. Vuorossa oli kyykkyjä ja mavea. Kyykyt eivät ole se vahvin puoleni ja noiden selkä/polvijuttujen vuoksi olen oikeastaan loppupeleissä aika tyytyväinen, että tangon päistä löytyy edes jonkinlaisia lisäpainoja.
 
Maastaveto taas kehittyy tasaiseen tahtiin ja tänään tein kasin sarjoja 5 kertaa.

Ja tänään taas pohdin, että mihin aika aina katoaa treenatessa? Tunti hujahtaa silmänräpäyksessä, vaikka sarjatauot eivät veny, eikä liikkeitäkään ole kovin montaa. Sama koskee myös peruspunttailua; tuntuu, että laitteesta toiseen saa melkein juosta, jotta saa sen kaiken tehtyä, mitä haluaisi. Silti olisi niin mukava, kun olisi aikaa, eikä tarvitsisi treenatessa katsoa kelloa. Aerobisissa tai intervallitreeneissä tämä ei niinkään ole ongelma, mutta voima- ja tekniikkatreeneissä, sekä joogassa aika vain katoaa.
Joogasta puheenollen, tänään kävin punttitreenin lisäksi piiiitkästä aikaa myös joogasalilla tekemässä harjoituksen. Tähän pätee sama, kuin muuhunkin treenaamiseen kohdallani, eli vaikka yksinkin on kiva puuhastella, niin kyllä on mukavaa tehdä harjoitusta muidenkin kanssa.

Nyt, kun olen tehnyt harjoitusta säännöllisemmin, on mukava huomata pieniä kehitysaskeleita omassa harjoituksessa. Monet asanat alkavat pikkuhiljaa näyttää siltä, miltä niiden kuuluukin, muutamat taivutukset menevät jo hieman pidemmälle ja uskallus/varmuus muutamiin voimaliikkeisiin alkaa pikkuhiljaa kasvaa.

Lisäksi tuolla meidän joogasalilla käy aika huikean mukavaa porukkaa. Muistan aina, kun pitkän tauon jälkeen palasin takaisin joogan pariin, ja astuin sisälle joogasaliin. Odotin kohtaavani vain meditoivia ja kuiskailevia ihmisiä, joiden maailma on pelkästään tyyntä mielenrauhaa, mutta törmäsinkin iloisiin ja nauraviin ihmisiin, joihin paremmin tutustuessani olen löytänyt samanhenkisiä kanssatovereita, joiden kanssa voi jutella melkein mistä tahansa maan ja taivaan välillä. Tähän porukkaan mahtuu varmasti jokainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti