Hyppyrimäen portaat ovat aina lupaus kesästä

Tänään lähdettiin vähän ex tempore hyppyrimäen portaisiin ja vaikka olinkin vetovastuussa, niin mukavan hien ja sykkeenkohotuksen sain siinä minäkin.
 

Kuusi kierrosta ehdittiin mennä, joista muutama ensimmäinen kävellen ja loput juosten niin ylös, kuin vain jaksoi. Tämä oli oikein mukava korkkaus talven jälkeen rappusjuoksuihin. Saa nähdä, onko huomenna pohkeet kipeät, vaikka tämä ei itselleni niin koville ottanutkaan. Joskus saattaa vain sattua "vahinkoja" ja domssit saattavat yllättää vähän rankemmalla otteella.
En unohda koskaan sitä kertaa, kun muutama vuosi sitten käytiin Johannan kanssa rappusia juoksemassa, eikä kävelty kunnolla varmaan seuraavaan 4 päivään. Pohjekipua ei vaan unohda... No mutta, nämä täytyy taas ottaa ohjelmistoon sykkeitä nostaviksi juoksuiksi ja toivon, että kroppa kestää nämä. Viime vuonna tuli stoppi porrasjuoksuille, kun polvi, sekä alaselkä ottivat näistä juoksuista itseensä. Mutta nyt nekin on talven aikana huollettu kuntoon, niin josko nuo nyt kestäisivät. Ja sehän selviää vain juoksemalla :D.

Kommentit

  1. Portaat on kyllä ihan parhautta, koskapa sykkeet saa koholle ja hien pintaan ihan vaan kävelemälläkim. Sopii hyvin, kun ei juosta paljon uskalla. Pohjejumi ei tosin ehkä ole parhautta, mutta siitä selviää. Hyvät jumit on päällä parhaillaan toissa päivän portaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis kyllä. Näihin portaisiin oli jopa jollain kieroutuneella tavalla ikävä. Ja vaikka pohjejumi on aika syvältä, on siinäkin jotain kyyneleiden takaa tulevaa nautintoa ;), kun ei tiedä, itkeäkö vai nauraa.

      Poista

Lähetä kommentti