Se aika vuodesta

Pääsiäisenä olen aina perinteisesti istuttanut ulos ensimmäiset narsissisit, silläkin uhalla, että ne paleltuvat ja siitä aina hetkeä myöhemmin orvokit, samoilla uhilla. Toissapäivänä lähti kaupasta mukaan aivan heräteostoksina orvokit ja pikkuinen tuija, jotka tänään ehdin istuttaa talven pieksemien kanervien tilalle. Näiden kukkien myötä voisi sanoa, että puutarhakausi on avattu. 
 
Olen katsellut kateellisena naapurien pihapuuhia autolla ohi ajaessani. Muiden pihassa haravat viuhuvat ja pihat saavat hienon keväisen ilmeen ja freesauksen. Toista se on meidän pihalla; löysin kyllä pihan nurkasta lumien sulettua verkot runkojen ympärille, jotka aika huonosti toimivat talon seinustalla. Joskohan ne ensi syksynä saisin paikoilleen. Lisäksi lumien sulettua nurmikko huutaa haravaa ja muutamat puut ja pensaat kevyttä saksintaa. Samalla katselen erinäisiä muita siivous- ja maalauskohteita.

Oma mieleni huutaa pihahommiin, mutta juuri tällä hetkellä aika on niin rajallista, että kalenteria katsellessani voin vain haaveilla näistä yhden hengen talkoista yhtään isommassa mittakaavassa. Piha ja puutarha on ainakin minulle sellainen paikka, jonne vain katoan. Aika vain häviää johonkin puuhastellessa eikä valmista tule koskaan. Ja se siinä taitaakin olla se paras juttu.


Kommentit

  1. Voi kun minunkin mieli huutaisi:-D Ehkä huutaiskin jos taidot riittäisi jotain nättiä askartemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan varmasti osaisit, siitä vaan kuule näpertämään :)

      Poista

Lähetä kommentti