Sairastupa

Hmph.
 
Ollaan sitten vähän niinkun kipeenä. Lämpö/kuume on veuhtonut normaalin ja 38 + jotain välillä ja olo on kieltämättä aika voimaton, kurkussa on kaktus, joka ei ole kuitenkaan ääntä vienyt saati niin kipeä, että että ei nielemään pysty, mutta tuo kuume, päänsärky ja voimattomuus. Saa keräillä hetken aina sohvalla voimia, että jaksaa ihan arkisia asioita tehdä. Pöh.
 
 
Mutta eipä sillä, sohvan nurkassakin nököttäessä ehtii vähän pohtia juttuja ja järjestelemään asioita niin oman pään sisällä, kuin ulkopuolellakin. Sukkaa neuloessa tulee käytyä keskustelua itsensä kanssa ja pieni musta vihkoni on saanut mukavasti täytettä pienistä ajatuksista.
 
Mikä pieni musta vihko vai? Oletan, että kaikilla kulkee aina mukana pikkuvihko, johon kirjoitetaan päivän aikana ne kaikki pienet ja isot to do-asiat tai ajatuksia noin niin kuin muuten vaan? Eikö? Itse opin tämän pikkuvihkoajattelun aikanaan edellisissä töissä, kun muistettavaa oli enemmän, kuin omaa kapasiteettia pääkopassa. Tämä pätee ainakin omassa elämässäni vielä tänäkin päivänä. Kun on paljon asioita hoidettavana töissä sekä kotona, ei ole iso vaiva kirjoittaa ylös asioita, jolloin voin poistaa ne päästäni ja tiedän, että ne ovat silti tallessa.
 
Ja silti käy silloin tällöin unohduksia. Mutta uskon, että tuo vihkoni poistaa unohdusten unohtamisen noin 95 %. Nuo unohdukset ovat yleensä niitä "hei mä palaan asiaan" tai kun joku tulee ihan ohimennen sanomaan jotain. Sitten myöhemmin mietit, että hmmm, joku sanoi jostain jotain, mutta en kyllä muista kuka ja mistä. Tai ylipäätään se tunne, että olenkohan unohtanut jotain.
 
Meillä on siis kuumeillut tuo nuorempi neiti jo neljättä päivää niin, että kuume sahailee eestaas ja pientä nuhaa ja yskää on myös havaittavissa. Liekö tämä vielä tulossa vai menossa, mutta tällainen lenssuilun suvantovaihe on ainakin itselle aika hermon päälle käyvää. Ei ole niin kipeä, ettei mitään jaksaisi tehdä, mutta kaikki treenaaminen ja pienikin tekeminen vie voimat. Tylsää.

 

 
Vanhempi neiti valittelikin toissapäivänä, kuinka tylsää on olla kipeä kun ei ole MITÄÄN tekemistä. Missä kohtaa loppuu se tylsyys ja tilalle tulee vino pino tekemistä KOKO ajan. Yhden homman kun saa tehtyä, odottaa kolme seuraavaa jonossa. Jotenkin joskus salaa haaveilen elämästä, joka olisi edes joskus tylsää, eikä olisi mitään tekemistä. Minun pieni musta vihkoni on täynnä tekemistä. Tottakai ymmärrän, että itse olen näin halunnutkin elämän olevan tällaista, eikä pääni varmaankaan kestäisi liikaa toimettomuutta, mutta ihan vain joskus kaikki kotihommat olisi tehty, kaikki työt olisi tehty, mistään ei tulisi uutta tekemistä, voisi vaan olla täysin rauhassa ilman ajatusta, että ei ole mitään tekemistä... Hmmm... Tunnistaako kukaan muu tällaista tunnetta?
 

 

Kommentit

  1. Voi parane pian! Mie selvisin yhden päivän lievällä lämmöllä ja pienellä tukkoisuudella. Meni muuten tiistain treeni hyvinkin sinne minne piti, Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sä pääsit onneksi vähällä. Ja hyvä että upposi treeni oikeille paikoille :)

      Poista
  2. Lepoa ja unta. Tuota tautia on nyt paljon liikkeellä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ainakin tässä mun lähipiirissä tämä on ollut hyvin suosittu lenssuversio. Onneksi uskoisin pahimman olevan nyt ohi, mutta aika voimat vievä versio se oli.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos :) Eiköhän tämä ala olla jo paremman puolella.

      Poista

Lähetä kommentti