Pikkuhiljaa takaisin normiarkeen

Eilen alkoi tuntua ensimmäistä kertaa tällä viikolla siltä, että ehkä tämä lenssu alkaisi olla jo voiton puolella. Sinänsä itse pääsin ns. helpolla, jos katsoo tätä lähipiirin sairastelua keuhkoputkentulehduksineen ja pitkittyneine lenssuineen. Tai mistäs minä tiedän, vaikka tämä olisi ollut vasta osa yksi ties kuinka monennesta osasta, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä.
 
Oman kodin nurkkia on tullut viikolla tuijotettua ja pieneen mustaan vihkoon on tehty suunnitelmia kesäksi. Pieniä projekteja, jotka on kuitenkin mukavampi toteuttaa ulkona, kuten pöydän hiominen, maalailu, sahaus jne.
Kun kodin seiniä tuijottelee tarpeeksi, alan pikkuhiljaa kaivata enemmän värejä. Ruskeat ja beiget saavat pikkuhiljaa väistyä ja maltillisesti mietin jotain pirteämpää. Sen lisäksi olen viime aikoina karsinut kaikkia ylimääräisiä pikkujuttuja pois, jotta koti olisi myös helpompi pitää siistinä. Siistinä ja käytännöllisenä. Joskus olisi mukava hifistellä enemmänkin sisustuksen kanssa, mutta tällä hetkellä arvostan kuitenkin enemmän sitä, että koska täällä asuu 4 ihmistä karvojaan urakalla tiputteleva koira, pääpanostus on helppoudessa ja selkeydessä. Helppoudessa niin, että siivous on helppoa, tavaroiden omille paikoilleen vieminen on helppoa (tai ainakin pitäisi olla).
Eilen uskaltauduin jo pyörähtämään ensimmäistä päivää töissä tällä viikolla. Jännä miten lenssuilun jälkeen oma kroppa tuntuu raskaalta ja vaikka tässä ei ole kuin muutama päivä kuumeilua, tuntuu, että kroppa on aivan tukossa, väsymys iskee puskista ja reippaus on jossain todella kadoksissa. Nyt kun vain malttaisi aloittaa kevyesti ja rauhassa treenailun, niin ehkä ei tarvitsisi kärsiä "tyhmästä päästä".
Eilen illalla juteltiin ystävän kanssa liikunnan merkityksestä ja painonhallinnasta. Tottakai liikunnalla on iso merkitys, kun puhutaan vaikka painonpudotuksesta, mutta kyllä suurin osuus sillä, miltä näyttää (lähinnä rasvan osuudesta kehossa), on kuitenkin sillä, mitä suustaan alas työntää. Urheilulla saa toki muokattua kroppaa tehokkaasti, riipuen toki siitä, mitä harrastaa ja miten harrastaa. Nyt kun ei ole liikkunut kuin pakolliset askeleet viikon aikana, pää alkaa kaivata liikuntaa ja myönnän, että addiktio liikkumiseen on kohdallani aika paha. En pidä siitä tunteesta, kun neste kertyy ihon alle ja kroppa on turvoksissa, lihaspaine on kadonnut ja tuntuu, että ryhtikin on romahtanut hyvin etupainoitteiseksi. Noh, onneksi tämä on vain väliaikainen tila ja tästä noustaan taas pikkuhiljaa.

Kevät ja aurinko tekee myös sen, että oma mieli haluaa treenaamaan myös ulos. Viime kesä oli aika laiska juoksujen suhteen, mutta suunnittelin, että aloitan tänä keväänä juoksemisen keskittymällä ensin peruskestävyysalueeseen ja parantamalla juoksunopeutta sen kautta. Tiedän, että alku on masentavan hidasta hölköttelyä, mutta ehkä se pitkäjänteisyys on avain tähänkin.

Kommentit

  1. Ai että maalausprojektia ois tarjolla? T. Marja-setä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, projektia pukkaa ;) Tervetuloa!

      Poista

Lähetä kommentti