Köyhän miehen eat pray love, osa 1

Puolisen vuotta sitten keksittiin Mirkkan kanssa, kun nähtiin joogasalin seinällä ilmoitus joogaretriitistä Espanjanssa, että eiköhän lähdetä. Ja kun vielä selvisi, että Gironaan ei mene järkevästi lentoja, vaan lähin lentoasema on Barcelonassa, lisättiin reissuun vielä pari ylimääräistä päivää hengailua Barcelonassa. Eli matka, jota odotettiinkin sitten aika hartaudella. 




Matka nimettiin köyhän miehen eat pray loveksi, kun ensin vietettäisiin pari päivää syöden hyvin ja fiilistellen ison kaupungin tunnelmaa. Sen jälkeen suunnattaisiin keskelle ei mitään joogailemaan ja hiljentymään viikoksi, jonka jälkeen onkin sitten jo kiva palata kotiin, eli siihen love-osioon.

Perjantaina startattiin auto klo 2.30 (kyllä, yöllä) ja lento lähti klo 6.15. Onneksi sitä omistaa niin hyvät unenlahjat, että puolet lentomatkasta meni nukkuen ja nuokkuen. Perillä saatiin hotellihuonekin onneksi heti, vaikka oltiinkin hotellilla jo puoli yhdentoista maissa. Lisäksi saatiin hotellin aamiainen, joka olikin jo kolmas sille aamulle, (kotona söin yhden, lentokentällä toisen). Mutta ei kai aamupaloja voi liikaa syödä ;)





Meillä ei ollut mitään sen suurempaa suunnitelmaa perjantaille ja lähdettiin vähän fiiliksen mukaan liikkeelle. Löydettiin itsemme sitten Gaudin suunnittelemasta Casa Battlosta, joka äkkiseltään vaikuttaa ei niin suurelta paikalta, mutta joka loppupeleissä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja paaaljon isompi, kuin talon ulkopuolelta luulisi. Paikka sijaitsee aivan keskustassa, jonotusaika oli ihan inhimillinen ainakin sillä kertaa, mukaan matkaan saa kuulokkeet ja kännykän näköisen vempeleen, joka kertoo talon historiasta, suunnittelusta, sekä ruudulta näkee, millaista talossa on aiemmin ollut. 









Ja tästä kaikesta hienosta näkemästämme, piti käydä vielä nauttimassa sangriaa, kun kerta Espanjassa ollaan. 

Ja nyt seuraavaksi odotan muuten ihan mielenkiinnolla painaessani julkaise-nappia, miltä tämä koko juttu käyttää. iPadilla blogin kirjoittelu ei ole ihan kivimmasta päästä. Oikeastaan aika ahterista. Tai sitten en hokaa jotain, joka tekisi tästä helpompaa... Oma villi veikkaus on, että kuvat ovat kaikki erikokoisia ja aivan vinksin vonksin. Jonka lisäksi tulen aivan varmasti löytämään muutamat autocorrect-"korjaukset". No mutta, reissussa aina vähän rähjääntyy, näköjään blogia myöten.



Kommentit