8.3.2015

Uutta vai vanhaa?

Nyt liipataan taas ekopaasto-puolelle ja vaikka maailma ei näistä aatoksista ja teoista ehkä pelastukaan, niin ainakin itselle tulee näistä parempi mieli. Eikä tästä varmasti ole haittaa universumillekaan.

Torstaina käytiin taas perinteisellä torstailounaalla ja tällä kertaa juteltiinkin kierrätyksestä. Riksu on jo pitkän linjan hevijuuseri, mitä tulee kierrättämiseen ja kirpparilöytöihin. Omalla kohdallani kierrätys pysähtyy tiettyyn pisteeseen (tästä myöhemmin lisää) ja kirppareilla kiertely on viime aikoina vain jäänyt. Ehkä myös senkin takia, että en ole harrastanut oikeastaan muuta kuin ruokaostoksia ja kirpparit eivät ole niihin ihan parhaita kohteita. Kirpputorilla käyminen on itse asiassa ollut viime vuoden aikana pelkkää omien tavaroiden myymistä, enkä ole ihan periaatteessa halunnut kierrellä siellä, etten vahingossakaan löytäisi sieltä mitään.

No mutta. Lounaan jälkeen ehdotin, että eiköhän oteta pieni rundi paikallisella kirpparilla, kun kerrankin oli siihen aikaa. Mielestäni kirpparille ei mennä kiireessä. Sinne pitää varata juuri sen verran aikaa, että ehtii rauhassa kiertää paikan läpi. Itse yritän välttää "sulovilenejä" kirpputorilla kierrellessäni, eli ostan vain tarpeeseen, enkä vain siksi, että "kun halvalla saa". Jälkimmäisessä ei ole mitään väärää myöskään, mutta koska olen juuri "toipunut" ylimääräisen tavaran paljoudesta, en halua sitä takaisin kaappejani täyttämään.

Itse kuljen kirppareilla avoimin mielin ja vaikka perusrunkona on yleensä etsiä tenaville hyvälaatuisia ulkovaatteita, niin ei minua harmittanut, kun löysin mm. itselleni kirjan, jonka olin lainannut ystävältäni ja halusin sen myös itselleni. Hintaan 0,50 €, uutena n. 8-9 €. Tai löytäessäni kolme lasia, joita anoppini kerää, ja joita ei enää valmisteta. Ja nähdessäni sen ilon, jonka niiden antaminen tuotti.
50 sentin havahtuminen

Ja noin niinkuin yleensäkin. Miksi tukea uuden tuotantoa, jos vastaavan löytää käytettynä, mutta kuitenkin hyväkuntoisena ja uutta vastaavana? Koska niin ekojeesus minäkään en ole, että silmät kirkkaina voisin sanoa, että haluan kritisoida valinnoillani vain ja ainoastaan uuden tuotantoa. Sitäkin tottakai, mutta on tämä kyllä itselleni rehellisesti myös mahdollisuus säästää. Löytäessäni vaikka tenavalle takin, jonka arvo olisi uutena lähempänä 30 € ja maksan siitä hyväkuntoisena 2,50 €, niin eipä paljon harmita. Eniten minua sylettää tässä kuitenkin se, että täysin käyttökelpoinen laitettaisiin roskiin sen sijaan, että se voitaisiin vielä käyttää uudelleen.

Itselleni ei ainakaan ole kynnyskysymys ostaa suurinta osaa tarvitsemista tavaroistani kierrätettyinä. Tästä inspiroituneena mietittiin Riksun kanssa, että kuinka monta tavaraa pystyisi ostamaan itselle minimissään uutena vaikka seuraavan vuoden aikana. Uutena ostettavia vaatteita olisi omalla kohdallani alus- ja urheiluvaatteet + -kengät, joita varmasti löytyy vuoden tarpeiksi omasta kaapista. Mitään en varsinaisesti tarvitse, enkä ole mikään himoshoppaaja muutenkaan. Tätä täytyy miettiä lisää ja harkita vakavissaan vaikka ostolakkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti