13.3.2015

Melkein välipäivä

Aamulla saapuessa salille treenifiilis on aika pitkälle vähän plääh. Vaikka niin nautinkin omista, kaikessa rauhassa tehdyistä treeneistä, niin joskus olisi kiva, että joku tönäisisi ahterille tyyliin, alahan nyt mennä.
 

Ensi töikseni kaivelin imurin siivouskomerosta ja lämmittelin  sen kanssa. Samalla siinä siivoillessani mietin, että onhan tällä viikolla tullut treenattua joka päivä, että voisihan sitä hieman kevyemminkin ottaa.

Kaivelin nurkasta imuroinnin jälkeen putkirullan ja kassista lacrosse-pallon (erittäin tuskainen kaveri) ja suunnittelin, että josko tänään olisi ihan kehonhuoltopäivä. Kroppa ei tuntunut niinkään väsyneeltä, mutta mieli oli vähän "hidas".

Rullailin kriittisimmät paikat läpi (eli selän ja jalat) ja aika hyvä lämpöhän tuossa vain aina tulee, niin ajattelin, että jos sitä jotain muutakin vaikka tekisi. Ei mitään rankkaa treeniä, mutta tekniikkaa.



Sen lisäksi, että rullailin paikkoja auki, tein hetken taaksetaivutuksia. Olen luonnostaan aika taipuvaa sorttia ja mm. polven sekä kyynärpäiden nivelissä on reilua yliliikkuvuutta, mutta selkäni onkin sitten jäykkä. Kun noita alaselän juttuja aikoinaan tutkittiin, niin minusta oli aika jännä kuulla, että minulla on jäykkä selkä. Olen niin tottunut kuulemaan näistä yliliikkuvista osistani, että oli aika vaikea uskoa, että jossain osaa minua joku ei liikkuisikaan liikaa.

Joogassa kuitenkin tarvitaan liikkuvuutta myös sille alueelle, joten olen tehnyt taaksetaivutuksia ja ottanut tästä jo oikein pienen projektin itselleni.
 
 
 
Kun ensin rullailee kroppaa auki ja tekee vielä muutamat taaksetaivutukset, tuntuivat sillatkin aika mukavilta sen jälkeen. 
 

Ja kun tuohon päälläseisontaan olen nyt vähän koukussa ja kun vielä hokasin, mitä kaikkea voi kehittää seisoessaan päällä ja vahvistaessaan keskivartalon tukea, niin minähän kikkailin. Kyllä tämä keskittymistä vaatii, mutta on kiva huomata, että  päälläseisonta alkaa olla jo aika varmalla pohjalla.

 

 
Tästä rohkaistuneena ajattelin kokeilla myös käsilläseisontaa ja vaikka tuo ei vielä ilman tukea oikein onnistukaan, alkaa sekin pikkuhiljaa tuntua vahvemmalta.
 
Ja niin siis, mihin unohtui se plääh-olo? 

4 kommenttia:

  1. Taiteellinen kuvakertomus. Hienoja kuvia! On teillä siellä upeat värit. Lukija kiittää ja saa tästä itsekin intoa liikuntaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Itseäni ainakin nuo kuvat helpottavat näkemään, missä asennossa todellisuudessa olen, kun peilejä ei ole käytettävissä.

      Poista
  2. Tuo tokavika kuva, vähänkö samikset :) Tämä (+monet muut) postaukset ovat kyllä todella innostaneet kokeilemaan uusia juttuja ja muistuttaneet vanhojen hyvin olemassaolosta. Odotan ja oletan, että sinun ideapankissa on vielä paljon esim. kaikkia hauskoja päälläseisontakikkailuja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä, naureskelin sun instakuvalle, että samat muuvit ollaan päivän aikana vedetty ;) Ja kyllä, eivät nämä tähän lopu, vaatii vain hieman lisäharjoittelua, jotta taivun niihin :D

      Poista