Hei me nyrkkeillään

Tänään saatiin taputeltua kasaan viikonlopun kestänyt intensiivinyrkkeilykurssi. Itselleni tulee näistä kursseista aina niin hyvä fiilis, kun näen se kehityksen, joka tapahtuu lyhyessäkin ajassa. Kuinka lyönnit alkavat mennä kohdilleen, kropasta löytyy sopiva rentous, lyönnit eivät lähde vain käsistä tai kun suojaus alkaa pysyä kohdillaan. 
 
 
Tässäkään lajissa tuskin koskaan tulee valmiiksi ja kehitettävää löytyy aina, mutta siinä se piilee myös koko lajin rikkaus. Aina voi olla terävämmät lyönnit, aina voi olla tarkempi silmä, aina voi olla nopeampi jne.
 
Ja mukavan tästä lajista tekee se, että se sopii kaikille. Itse tykkään aluksi hioa tekniikat kuntoon ja mielestäni on myös tärkeää kertoa, miksi mikäkin asia tehdään. Vaikka kuntonyrkkeilyssä ei varsinaisesti kontaktia ainakaan ensi metreillä otetakaan, ei mielestäni silti riitä, että kerrotaan vain tyyliin "lyödääs nyt näin tai näin", vaan kuvitellaan aina vastustaja, miksi joku tietty lyöntisarja tehdään juuri niin tai miten voi väistön jälkeen jatkaa lyöntejä, jotka oikeasti toimisivat. Haluan, että myös kuntonyrkkeily on mielekästä ja ajatuksen kanssa tehtyä.
 

 
Sen lisäksi, että lyödään ilmaan, lyödään paljon myös pistareihin, säkkiin ja päärynäpalloon. Oikeat lyöntitekniikat karsivat mm. rannevammoja kohteeseen (säkki/pistarit) lyödessä. Iso merkitys on myös sillä, että pistarienpitäjä osaa pitää niitä oikein ja lyöjä uskaltaa lyödä kunnolla, eikä tarvitse pelätä esimerkiksi käden yliojentumisia.

 
 

Sen lisäksi, että kurssilla opitaan lyömään, suojaamaan ja liikkumaan oikein sekä erilaisiin välineisiin, tuetaan kunnonnousua muillakin jutuilla. Hyppynaru on aika perusjuttu nyrkkeilyssä ja tänäänkin koettiin iloisia hetkiä, kun ensimmäiset tuplanaruhypyt onnistuivat :)
 

 

Kommentit