Jurputi jurputi

Tämä viikko on lähtenyt jostain syystä todella nihkeästi käyntiin ja tänä aamuna tajusin, että nythän on jo torstai. Kääk. Ja vaikka viikko on periaatteessa kulkenut ihan normaalia rytmiä, tuntuu, että laahaan rankasti perässä. Liekö syynä viime viikolla bongaamani oksennustauti vai missä lie vika, mutta kroppa jarruttelee joka mutkassa ja jos minulla ei ole koko ajan piinaavan valtava nälkä (joka ei johdu ruuanpuutteesta), heräilen öisin, kun hartioita särkee tai treenit takkuaa oikein urakalla, lisäksi väsyttää ihan koko ajan, kuumekin nousi alkuviikosta hetkeksi, ihan vain ilmoittaakseen vissiin olemassaolostaan. Kroppa yrittää huudella jotain, mutta en nyt oikein tajua mitä.


Olo on jämähtänyt ja siirrän pikkuasioita huomiselle, jotka yleensä tykkään hoitaa samantien. Ja se ärsyttää. Lisäksi oma mieli on aivan huippu keräämään negatiivisia viboja, jolloin jopa ihan positiivisetkin asiat saavat negatiivisen sävyn.

Tällaisena viikkona harmittaa mm. se, että oma treenaaminen ei edisty (mikä ei itseasiassa ole edes totta), onnistumiset ovat todella kaukana (olisihan se hienoa, jos aina vain onnistuisi, eikä tavoitteiden eteen tarvitsisi tehdä töitä), olen vanha ja raihnainen (polvi- ja olkapääkivut poistuvat yleensä märehtimällä, juupa juu).

Ja oikeasti itsekin tiedän, että kaikki on ok, ja mitään todellista ongelmaa ei edes ole. Silti sitä salaa odottaa jotain aivan mieletöntä onnistumista tai jotain ulkopuolista asiaa, joka nostaisi fiiliksen kattoon. Tai sitten vaan palailen täältä hitauden syövereistä askel kerrallaan ja jatkan loppuviikon viettämistä.

Tässä kohtaa pitäisi taas muistaa, että ei aina voi kaikki olla kivaa. Joskus vain on enemmän plääh-olo, kuin toisena päivänä ja se on oikeastaan ihan jees myös. Ihan yhtä paljonhan sekin kuuluu elämään, että on ihan plääh, kuin ne mukavatkin hetket.

Mutta hei, joskus, kun sitä oikein jämähtää paikalleen ja istuu pää käsien välissä naama mutrulla, saattaa saada aivan loistavia ideoita. Ihan tuosta vain. Plim! Nimittäin nyt minä tiedän, minkä väriseksi maalaan meidän keittiön pöydän ensi kesänä.

Ja peeäs. Kuinka monen työpaikalla on näin kauniit maisemat?

Kommentit

  1. Mitä kuvia! Kyllä Kuusaa on hieno paikka. Muutin sieltä 42 vuotta sitten. Silloin maisemia ei vielä osannut arvostaa, mutta nyt nämä ihan mykistävät. Kiitos, kun jaoit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusaa ei kieltämättä äkkiseltään lukeudu niihin kauneimpiin kaupunkeihin, mutta monta kaunista paikkaa täältä kyllä löytyy. Yrityksemme sijaitsee Kymin tehdasalueella ja joki tosiaan menee tuosta aivan vierestä. Ja kun aurinko laskee tuota joenvartta "myöten", on maisemat iltasella aika huikeat. Tuolla taustalla, jossa varsinkin alakuvassa näkyvät nuo valot hyvin, on Kuusaan silta. Itsekin mietin samaa, että kuinka en ole osannut arvostaa aikanaan oman kotikuntani (Lappeenranta) kauniita maisemia, jossa Saimaa on suuressa osassa.

      Poista

Lähetä kommentti