Ja taas on maanantai

Jotenkin mä niin toivon, että viime viikon säätäminen ei tee ihan heti revanssia. Huh, sanon minä. Aivan kaameaa säätöä aikatauluttamisen kanssa, pääsääntöisesti itsestä riippuvia ja muutamia itsestä riippumattomia muutoksia ja koko viikon kalenteri on seuraavat pari viikkoa aivan sekaisin. No, pikkuhiljaa puretaan kaaosta, niin eiköhän se taas tästä.
Mutta jos joku meni putkeen, niin se, että energiaa riitti koko viikon niin, että vaikka omat treenit olivat välillä mitä kummallisimmissa väleissä aikataulujen puolesta, niin energiaa riitti ja aamuisin oli mukava herätä joko palautuneen kropan kanssa tai todetakseni, että treeni oli mennyt kivasti perille, eli juuri sen oikean lihaskivun kanssa.
 
 
Viime viikolla tuli treenattua kuntosalilla, boxilla crossfittia (riippuen siitä, missä olin ja mihin kohden sattui hyppytunti jos toinenkin sattumaan). Kipaisinpa yhden juoksulenkinkin uusien Icebugien kanssa ja se oli rakkautta ensi kokeilulla. Ja tulipa tehtyä hyviä hokauksia kehonhuollon ja venyttelynkin saralla. Unohtamatta kaikkea pikkukikkailua, kuten päälläseisontaa ja uusia variaatioita siihen.
 
 
Mutta jottei nyt ihan hehkuttamiseksi mene, niin lauantai-iltana selkä muistutti olemassaolollaan ja nyt sitten tulee ne pakolliset väli-/palautumispäivät, jotta saan tuon krampin taas auki. Voi nautinto. Itselläni on siis vuosikausia  -kymmeniä (!!), voitaisiin jo sanoa tässä iässä, selkä aina samasta kohtaa.
 
Kramppaamista en pysty yhdistämään mihinkään tiettyyn liikkeeseen tai tekemiseen, vaan tuo tulla tussahtaa aika puskista joka kerta. Viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut tuon krampin pidettyä aika kivasti kurissa, kun löysin aivan huipun fyssarin, jonka luona olenkin säännöllisesti käynyt, mutta eiköhän se ole jotain kohtalon ivaa, että kun aika täytyy peruuttaa, niin suunnilleen siltä istumalta menee selkä. Tässä on pakko olla joku karma :D
 
No, onneksi tämä vaiva ei ole vaarallinen, joskin pahimmillaan aika kivulias. Ja menee ohi muutamassa päivässä.
 


 

 

 

Kommentit

  1. Nämä ylösalaisin-päällään-käsillään kuvat on kivoja ja tuo kuvasarja etenkin. Pitääpäs joskus koittaa :) Mie en ole päälläseisonut sitten ala-asteen, mutta näistä siun kuvista innostuneena olikin muutama päivä sitten pakko kokeilla, että onnistuuko vielä. Seinä turvana takana ja kyllä mie ylös pääsin. Oon kateellinen, kun siulla on noin hyvät tilat kikkailla kaikkea kivaa, ykkösellä on vähän ahdasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei nyt kun tuo päälläseisonta sujuu ihan sukkana, niin mä olen ihan koukussa siihen. Pää ja käsivarret lattiaan ja kropan voimalla jalat vaan nousee ylös. Hitsi kun sama koskisi käsilläseisontaa.... Ja kyllä tuo kieltämättä vähän tilaa vie, kun ei halua ottaa sitä riskiä, että rohjahtaisi jonkun laitteen päälle tai jonkun toisen niskaan ;)

      Poista

Lähetä kommentti