10 vuotta sitten

Jotakuinkin näitä kellonaikoja, 10 vuotta sitten minusta tuli äiti.

Äiti ja sen mukanaan tuoma äitiys.

Ei minusta pitänyt tulla koskaan äitiä. Ei se kuulunut suunnitelmiini. Minun piti tehdä kaikkea muuta, paitsi tulla äidiksi.

Kunnes tapasin nykyisen mieheni, lasteni isän. Sen jälkeen ajatus äitiydestä ja äidiksi tulemisesta oli yksi luonnollisimmista asioista, mitä tiesin. Rehellisesti sanottuna, en tiedä, mitä tapahtui, mutta 10 vuotta sitten, kun 27 tunnin tuskailun jälkeen syliini nostettiin pieni vastasyntynyt tyttö, muuttui kaikki. Lapsi, joka oli täysin uusi tuttavuus, mutta silti tuttu, teki minusta äidin.

En todellakaan ollut luotu äidiksi. Elämäni ensimmäiset vaipat vaihdoin omalle lapselleni sairaalassa, 31-vuotiaana. Kuinka urpo tuore äiti olinkaan. Joskus sitä miettii, että kuinka hyvin luonto hoitaa tällaisetkin asiat. En tiennyt mitään ja silti osasin kaikki. Lapsen syntymä on kuitenkin hetki, jolloin kaikki muuttuu, mutta mikään ei muutu.

Hyvin ollaan kuitenkin yhdessä kasvettu, yhdessä ja vierekkäin. Sen lisäksi, että minä olen joutunut ottamaan vastuun näin suuresta asiasta ja kasvattamaan lastani, on hän kasvattanut minusta sen, joka olen tänä päivänä. Kuinka uskomaton voima lapsilla voi olla. Arjen hulinassa monet asiat unohtuvat, mutta näin kun sitä hetkeksi pysähtyy paikalleen miettimään, niin mikään ei ole muuttanut minua niin paljon, kuin äitiys.

En ole täydellinen äiti, kaukana siitä. Vaikka joskus tuntuu, että olisin aika vahva ehdokas vuoden huonoin mutsi-kilpailussa, olen silti se ainut ja oikea äiti lapsilleni. Lapsilleni, jotka eivät unohda sanoa minulle hyvää yötä. Lapsilleni, jotka palauttavat minut maanpinnalle ja ovat rehellisiä. Lapsilleni, joilta saan parhaat neuvot elämään. Lapsilleni, jotka tietävät, että suojelen heitä ja luonani he ovat turvassa. Aina.

Ja vaikka tuntuu, että vastahan tuo oli ihan vauva, on siitä jo 10 vuotta. Tuosta pienestä vastasyntyneestä on kasvanut jo iso tyttö. Ei kuitenkaan niin iso, että pärjäisi omillaan. Kuitenkin sama aika eteenpäin, 10 vuotta, ja tuo tyttö asuu jo omillaan. Huh. En mieti sitä vielä tänään.

Onnea 10-vuotiaalleni <3

Kommentit

  1. 20.2.2002 syntyi minun toinen rinsessa:-) Niin se vain aika menee ja elämä on onneksi antanut lahjan olla äiti <3
    Onnea sinne, äidille ja tyttärelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu. Teilläkin siis vietettiin juhlia, onneksi olkoon myös sinne, hauska sattuma :)

      Poista

Lähetä kommentti