27.1.2015

Sätkintää, potkintaa, pohdintaa ja jopa käsilläseisontaa

Mä kirjoitin vuodenvaihteen jälkeen meidän salin tavoitetaululle, että aion seisoa käsilläni ilman tukea 1.5. mennessä (tänä vuonna siis ;)). Ja jos en ole muuta ehtinyt päivän aika treenata, niin käsilläseisonta on nyt ollut aika kova juttu.
 
Lähdin siis liikkeelle siitä, että en uskaltanut edes jalkoja seinälle heittää, vaan liike näytti enemmän villeiltä varsapotkuilta ja kimposin seinästä aina saman tien alas. Pikkuhiljaa ne jalat alkoivat pysyä seinällä ilman avustajaa ja vaikka välillä tulee masentavia takapakkipäiviä, kun tuntuu, ettei mikään suju, menee tämä kuitenkin eteenpäin pikkuhiljaa.
 
Tässäkin on laji, joka tekee nöyräksi, jos olen tuota joogaa joskus soimannut samasta.
 Mutta pikkuhiljaa homma menee eteenpäin ja näen jo itseni jossain kauniissa merenrantamaisemassa seisomassa käsilläni.
Mä olen tässä miettinyt karsiessani näitä aikasyöppöjä jopa tätä blogia ja tänne kirjoittamista. Onko minulla tänne asiaa? Tai aikaa? Kun aloitin tämän kirjoittamisen, kirjoittelin pääsääntöisesti omista päivistäni, treenaamisesta, vapaa-ajasta + kaikkea muuta sälää maan ja taivaan väliltä. Työasiat jätin tarkoituksella vähemmälle.

Nyt kun oma elämä on muuttunut niin paljon ja varsinkin sen jälkeen, kun liikunnasta tuli myös pääammattini, tuntuu välillä vaikealta kirjoittaa aiheesta, joka on samalla myös työni. Työ alkaa kuitenkin olla tämän yrittäjyyden mukana aika tiiviissä kytköksessä myös vapaa-aikaani ja välillä tuntuu, että on hölmöä kirjoittaa omasta työstään. Joka kuitenkin tarkemmin ajateltuna ei tunnu työltä (rakkaudesta lajiin tai jotain), ainakaan suurimman osan aikaa.

Minulla oli pitkään pieni ristiriita siitä, että jos kirjoitan työhön liittyviä juttuja, että pitääkö joku sitä mainostamisena, joka ei siis ole tarkoitukseni, mutta sitten ajattelin, että jos millään lailla haluan kirjoitella aiheesta, josta itse haluan, niin lopetan moisen miettimisen ja jatkan kirjoittelua, vaikka täällä varmasti työ enemmän vilahteleekin.
En oikein osaa kirjoittaa sellaisia "ohje/neuvopostauksia", kuten 10 parasta vatsalihasliikettä tai ota nämä 7 asiaa huomioon tehdessäsi sitä tai tätä. Se ei ole ehkä oikein minun juttuni. Jos ei noita ruokajuttuja lasketa.

Minusta on kivempi kirjoittaa ihan tavallisen ihmisen ihan tavallisesta päivästä oikeastaan ihan juuri siitä, mitä mieleen juolahtaa. Joskus juolahtaa enemmän ja joskus vähemmän. Näillä mennään :)

6 kommenttia:

  1. Etkä sä blogikirjotteluu lopeta, ettäs tiiät:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en lopeta en, mutta välillä täytyy kyseenalaistaa oma toimintaansa, jotta voi taas jatkaa ;) Jos aina menee vaan samaa rataa huomaamatta, että elämä ympärillä muuttuu, niin ei se ole hyvä sekään. Pitää pysyä muutoksen mukana joka saralla :) Illalla nähdään <3

      Poista
  2. Älä siis lopeta!
    EIkä ne työjutut ole mainostamista! Sehän on osa sun elämää!
    Ja jos joku häiriintyy, niin sitten klikkaa sen blogi--osion kiinni!
    Jatka samaa mallia. Kiitos tähän astisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos :) Joskus sitä tulee pohdittua oikeestaan kaikennäköistä aika turhaa ;) Itse vain en henkilökohtaisesti jaksa lukea blogeja, joissa on joka toinen postaus mainos tai sitten joka juttuun on laitettu monta linkkiä siitä ja tästä ja tuosta saadusta tuotteesta ilma minkäänlaista seulaa, mistä oikeasti pitää. Ymmärrän tietenkin, että monelle tämä on myös elanto ja mainostaminen kuuluu osana blogeja, mutta rajansa kaikella :) Tai jos mainostetaan, niin sitten oikeasti sellaisia juttuja, jotka on oikeasti itsestäänkin hyviä :) Tulipa vuodatus :D

      Poista
  3. "Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot... " pätee nyt niin hyvin!

    VastaaPoista