tiistai 28. lokakuuta 2014

Keppivenyttelyä


Muistaahan jokainen pitää huolta venyttelystä ja kehonhuollosta? Sekä pitää niitä välipäiviä silloin, kun kroppa niin sanoo?
Tottakai muistaa, koska mikään ei ole mukavampaa, kuin treenata kropalla, jossa ei ole turhia jumeja ja paikat ovat oikealla tavalla liikkuvat.
Yksi vaihtoehto tavalliselle venyttelylle on keppivenyttely, jolla saa hieman tehostettua venytettävää aluetta. Kepin hankkiminen ei ole kovin iso investointi (harjanvarret maksaa jonkun pari euroa) ja jos ei kovasti häiritse kepin päässä pönöttävä harjasosa, niin joku harjanvarsi tai vastaava ajaa loistavasti saman asian. Ja tätähän voi harrastaa vaikka siivouksen tai haravoinnin lomassa.


maanantai 27. lokakuuta 2014

Syksy jo saa, harmaa on maa.... Ei kun, 59 yötä jouluun on ;)


Voisikohan sanoa, että tämä alkaa olla sitä syksyn pimeintä aikaa? Itse ainakin huomaan sen omassa mielessäni siitä, että ei tarvitse tulla kovin kummoista huonoa uutista tai pientä takapakkia niin se tuntuukin yllättävän rankalta. Ehkä hieman liian rankalta suhteessa ongelmaan. 

Ainakin oma mieleni menee hieman plääh-moodiin, kun ilma ulkona on sateinen ja tuulinen, kunnon valoa ei näy koko päivän aikana ja joka paikassa on märkää ja luonto alkaa olla aika ankean näköinen.

 Pientä helpotusta tuo myös ainakin itselleni tieto siitä, että joulu on tulossa ja aloitinkin jo fiilistelyn (tiedän, että on vasta lokakuu...) kaivelemalla joulukoristeiden joukosta noita valoja hieman helpottamaan pimeyttä ja menin jo ostamaan ensimmäisen joululehdenkin. Kai sitä on valmis tekemään melkein mitä vaan, ettei kaamospimeys jyrää päälle ;)


 

lauantai 25. lokakuuta 2014

Treenin viemää

Jos treeni näyttää tältä:
 
25 Box jump
50 Jumping pull up
25 KBS (kettle bell swing) 28/20 kg
50 Deadlift 70/50 kg
25 Tuck jump
50 Sit ups
25 Push up
50 Wall ball
25 DU (Double under)
50 Burpee
 
...niin voisi olettaa, että mistään ihan kovin kevyestä ei ole kyse.

Ja eipä muuten ollutkaan. Treenistä riippuen milloin mikäkin on se rankin kohta. Tänään eniten vei aikaa maastavedot (50 kpl 50 kg) ja melkein lepotauoksi olisi voinut kutsua 50 kpl istumaannousua (sit ups) tai jopa kahvakuulalla etuheilautusta (KBS 20 kg).
 
Siinä kohtaa, kun olettaa, että pahin on jo ohi ja tuplanaruhypyt toiseksi viimeisenä liikeenä olisivat aivan lastenleikkiä, koska narullahan mä olen hypännyt PALJON. No, kun kädet eivät toimikkaan ihan niin kuin niiden kuuluisi (tuntui, että käsivarren lihakset räjähtävät ulos) ja rytmitys on pahasti kateissa, nousee aika jäätävä jorma otsikkoon ja siinä kohtaa peli on aika pelattu. Tässä vaiheessa olisin ollut aika valmis lyömään tai ainakin sanomaan aika pahasti, jos joku olisi tullut neuvomaan. Onneksi muilla oli sen verran pelisilmää, että sain touhuta tuplat ihan itsekseni.
 





Treenin 50 viimeistä burpeeta oli aika tyhjentävä kokemus. Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä burpee-vihaa, johtuen ehkä siitä, että aikanaan nyrkkeilyssä tuli noita yleisliikkeitä, jotka ovat aika lähellä burpeita, tehtyä "jokunen". Tosin kun noita burpeita oli tuohon loppuhuipennukseksi laitettu sen 50 kpl, tuntui, että ne eivät vaan koskaan lopu. Mutta loppuivathan ne, kun otti pienen loppukirin.
Mutta fiilis tällaisen treenin jälkeen on aika mahtava. Joskin se on ihan mahtava (lukuunottamatta niitä naruhyppyjä) myös koko treenin ajan. Muistan aikanaan sen fiiliksen nyrkkeilykehässä tai tosi kovien nyrkkeilytreenien jälkeen. Sitä fiilistä olen kaivannut ja sen sain taas kokea tänään. Parasta :)

torstai 23. lokakuuta 2014

Pikaruokaa arkeen

Jokin aika sitten kirjottelin noista vaihtoehtoisista välipaloista ja ajattelin jatkaa hieman samalla aiheella. Eli helppoja nopeita, kuitenkin terveellisiä pikaruokia arkeen. Vaikka omat ruoat kulkevat aika pitkälle arkena mukana rasioissa, tulee onneksi edes pari kertaa viikossa syötyä edes ihan oikealta lautaselta juuri tehtyä ruokaa.
 
Kiireessä helposti menee sieltä, missä aita on matalin ja kaupan eineshyllyt kutsuvat luokseen. Mutta kaikkihan tietävät, että kauppojen einekset ja pikaruokaravintolat ovat saa****sta ja kuolema kolkottaa ovella kun verisuonet tukkeutuvat, suolisto syöpyy ja sydän räjähtää heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen.
 
No, siksihän minäkään en niitä oikein uskalla käyttää, mutta onneksi on näitä nopeita kotitekoisia vaihtoehtoja. Pikaruokaahan saa tehtyä helposti itsekin ja oikeinkin terveellisistä raaka-aineista vaikka keittämällä parsat ja paistamalla kanat, lisäämällä muutaman fetakuution, suolaa, öljyä ja vaikka Bertollin balsamicokastiketta (johon olen muuten totaalisen koukussa). Aikaa meni vajaa 10 min.
 

 
Toinen helppo ja nopea ruoka, joka on jämähtänyt omaan repertuaariini, on jauheliha-muna-sieni-sipulimössö. Ulkonäkö ei silmiä hivele, mutta maku on kyllä aika kohdillaan. Ruoka on aika energiapitoinen, mutta sopii ainakin tällä hetkellä allekirjoittaneelle, kun aikaa ei välttämättä ole joka päivä säännölliseen ruokailuun, mutta ilman energiaakaan ei elä. Ja en uskalla törmätä itseeni nälkäisenä. Olen kamala.

Tämän ruuan "pika"osuus tosin poissulkee sen, että ne sienethän täytyy jostain noukkia, mutta oletetaan, että ne on joku jo käynyt valmiiksi jääkaappiin poimimassa. Itse käyn kerran pari viikossa koiran kanssa vähän pidemmällä metsälenkillä muovipussi taskussa (niitä sieniä varten) ja löytyi sieltä vielä tälläkin viikolla suppilovahveroita. Valmiiksi pakastettuinakin. Näppärää.


Eli tähän ruokaan paistan ensin pannullisen sieniä, lisään joukkoon paketin jauhelihaa, sipulin ja pari valkosipulinkynttä + mausteet. Tästähän tulee 3-4 annosta, eli osa menee lopuksi sivuun ja pannulle jääneeseen osaan heitän kananmunan joukkoon ja pyörittelen siitä pannulla jauheliha-munakokkelin.
 Samat ruuat menevät helposti myös eväinä.

Ja sitten on tämä aamun pelastaja, joka tehdään edellisenä iltana jääkaappiin muhimaan. Raakapuuro. Tähänkin voi periaatteessa laittaa jos ja vaikka mitä mukaan, mutta itse kun löydän yhden hyväm, tuppaan jumittumaan siihen pitkäksi aikaa. Tässä raakapuurossa on 1 dl kaurahiutaleita, 3 rkl chian siemeniä, 1 tl chlorellaa, 2 rkl proteiinijauhetta (hera/herne/hamppu... name it), 1 tl ashwagandhajauhetta, n. 2 dl mantelimaitoa, 1 banaani. Kaikki blenderin läpi ja odottamaan seuraavaa aamua. Ei ehkä kolahda kaikkien makunystyröihin, mutta itse olen koukussa. Ja kun en ole mitenkään aamuihmisiä, niin tällainen valmis aampala on kuin minulle tehty.

Ja pieni helpotus pahimpaan makeannälkään löytyy hillosta ja riisikakuista. Ainakin meillä jääkaapin alahylly on täynnä erilaisia hillopurkkeja, jotka eivät ole päivittäisessä käytössä.
 Mutta kahvi, riisikakku ja hilloa ovat kyllä mainio välipalaherkku.

Ja kun aamulla on vähän enemmän aikaa tai intoa väsäillä aamupalaa ja leipä/puuro tökkii, niin helppo ja nopea se on allakin oleva lätty. Tähän sekoitan 2 kananmunaa, 1 dl kaurahiutaleita, makeutuksena hunajaa, mausteena kanelia ja kardemummaa. Kookosöljyä pannulle, taikinaseos perään ja siinä kahvin tippumista odotellessa tämä valmistuu aika näppärästi.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Eat/sleep/work/repeat

Viikko taas mennä sujahti ohi, hyvä että kyydissä pysyin. Töitä riittää viikon jokaiselle päivälle ja tässä juuri viikolla mietin, että kyllä ottaisi oikeasti nuppiin, jos olisin vielä palkkatöissä ja eteen tuotaisiin viikko toisensa jälkeen työvuorolistoja ilman vapaapäiviä.
 
Mutta miksi se ei tunnu oikeastaan niin pahalta, kun tätä kaikkea tekee yrittäjänä. Ei sillä, että jotenkin hylkisin vapaapäiviä, ja uskonkin, että tulevaisuudessa niitä kyllä tulee, kunhan ollaan tämä alku saatu pyöritettyä omiin uomiinsa. Mutta sen lisäksi, että tällä hetkellä teen työtä itselleni, teen myös työtä, jossa olen koko minälläni mukana.
 
Ei sillä, että minua olisi oikeastaan milloinkaan hirveän rankasti ketuttanut lähteä töihin. Ei edes silloin, kun tein opiskelujen ohella töitä siivoojana tai numerotiedustelussa (siis töitä, jotka eivät liittyneet tulevaan ammattiini). No ok, numerotiedustelussa välillä vähän ahdisti, mutta noin niin kuin yleensä olen ollut aika kaikkiruokainen töiden suhteen ja vaikka työ ei olekaan ollut se unelmatyöni, olen koittanut antaa sille arvostukseni.
Mutta nyt. Juuri nyt saan tehdä työtä, josta oikeasti nautin. Joskus sitä oikein pysähtyy ajattelemaan, kuinka onnekas (tai mitä tämä nyt oikein sitten onkaan) olen, koska saan tehdä työtä, jonka olen ns. itse luonut ja muokannut omannäköisekseni, vienyt asioita eteenpäin niin, että saan tehdä työtä, jota rakastan, ja joka tuntuu harvoin oikeasti työltä.

Toki tämä työ on vienyt paljon vapaa-ajastani ja työajat ovat aika erilaiset palkkatöihin verrattuna. Mutta en valita. En, koska työ ei stressaa minua, vaikka kiire onkin. En, vaikka riski tällaisessa työssä on suurempi, kuin palkkatöissä, mutta niin on onnistumisen tuoma ilokin.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Rentoillen viikonlopun yli

Viikonloppu meni mukavan leppoisissa tunnelmissa, vaikka töitäkin tuli tehtyä.
 
Koiran kanssa ehdittiin metsään ja suppilovahveroita SEKÄ mustatorvisieniä löytyi jo ihan kiitettävästi.
 
 Mitä nämä ovat?
Tarkoitus oli laittaa myös pihaa talviteloille, mutta se jäi hieman käsistä lähteneen sisustus- ja kodinfiilistelyn myötä. Sen verran pihalle ehdin, että loput pinaatit kävin sieltä noukkimassa.
Viikonloppuna tosiaan muuttelin kotona hieman järjestystä ja seinätkin saivat maalia pintaan. Mies katsoi hieman kulmien alta siinä kohtaa, kun pyysin häntä nostamaan varastohyllyltä joulukoristelaatikoita. Vaikka itsestäni ei ole ollenkaan pöhköä aloittaa joulun fiilistelyä jo lokakuussa, oli kyse tällä kertaa laatikoihin eksyneistä valosarjoista. Miehen mielestä nekin olivat jouluvaloja, mutta hieman oikaisin, että niitä kutsutaan nykyään valoiksi, jotka tuovan iloa pimeneviin syysiltoihin ,)

Niin, ja koska niitä sieniä löysin, niin kaivelin arkistojen kätköistä parhaan sienikeittoreseptini ja olipahan taas hyvää.
Sienikeitto

170 g pekonia
2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
3 dl esikäsiteltyjä suppilovahveroita ja mustatorvisieniä
1 paprika
100 g valkosipulilla maustettua tuorejuustoa
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl ruokakermaa
3 rkl maissitärkkelystä (Maizenaa)
paahtoleipää

Leikkaa pekoni suikaleiksi ja ruskista hetki pannulla. Lisää joukkoon hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Kuullota hetki.

Lisää sienet ja paista, kunnes neste on haihtunut kokonaan. Lisää joukkoon pienitty paprika ja liemikuutio.

Siirrä ainekset kattilaan ja lisää vesi ja juusto. Keitä miedolla lämmöllä 15 minuuttia. Sekoita maissitärkkelys kermaan ja suurusta keitto. Keitä muutama minuutti.

Laita lautasen pohjalle yksi pala paahtoleipää ja kaada keitto päälle.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Ihan napakka WOD

Keskiviikkona oli ihan rapsakka WOD. Hieman saattoi tehtävät liikkeet yksinkertaisuudellaan hämätä (soutu, box jump ja etuheilautus), mutta ihan napakkaa menoa tuo kyllä ainakin allekirjoittaneelle oli. Ei tehnyt mieli aloittaa alusta treenin jälkeen.
 
Tällaisessa harjoituksessa tuntuu, että soutu on se kevein osa ja saa sykkeitä vähän tasailtua.
 

Laatikolle hypyt meinasivat tyssähtää aika alkumetreille, kun alla oli edellisen päivän kyykyt. Kieltämättä ainakin allekirjoittaneelle kierrokset 50 ja 40 kertaa olivat aika loputtoman tuntuiset ja olin aika vakuuttunut, että rämähdän pian laatikon sisälle, mutta onneksi tuo kesti "keveät" hyppyni.

No entäs kahvakuula? Ilme oli ainakin aika priceless ;) Koska olen nykyään niin fiksu (niinpä vissiin), niin en lähtenyt telomaan olkapäätäni isommalla painolla, kuin mitä oikeasti jaksan tehdä, eli liike tuli skaalattua 24 kilon sijasta 16 kg. Mutta kyllä sekin tuntui.

 
 Alla olevassa kuvassa makaan henkitoreissani boksin pihalla ihastellen syksyn ruskaa.

torstai 9. lokakuuta 2014

Supermix

Kirjoittelinkin tuossa ihan joku aika sitten noista välipaloista ja tuosta herkullisesta miksatusta Trailmixistä. No, se meni vähän vähiin ennen kuin loppui ja siitähän sain sitten aivan mahtavan idean tehdä ihan oma trailmix. Koska tuo valmispussi oli oikein hyvä makuyhdistelmä, niin miksikäs minä sitä kovasti muuttamaan. Muutamia ainesosia lisäsin ja hieman aineiden suhteita muuttelin.
 
 Mutta minun trailmixini on siis koostettu näistä:

Cashewpähkinöitä
Inkamarjoja
Kaakaonibsejä
Gojimarjoja
Mulperimarjoja
Chiansiemeniä
Kuivattua, sokeroimatonta inkivääriä
Kuivattuja karpaloita
Moni noista ainesosista on sellaisia, joita en tykkää sellaisinaan syödä, mutta tuollaisessa miksatussa versiossa ne maistuvat tosi hyviltä.

Cashewpähkinöissä paljon hyviä rasvoja, sekä proteiinia, magnesiumia, rautaa, seleeniä ja muita kivennäis- ja hivenaineita.

Inkamarjat sisältävät mm. C-vitamiinia, betakaroteenia ja proteiinia. Lisäksi niissä on paljon pektiiniä, jota löytyy myös mm. pihlajanmarjoista (luonnon oma hyytelöitymisaine). Pektiini hidastaa glukoosin imeytymistä verenkiertoon eli insuliinitasot pysyvät tasaisempina. Lisäksi tuo marja sisältää fosforia, A-, B1-, B2-, B6- ja B12-vitamiinia sekä bioflavonoideja. Bioflavonoidit toimivat antioksidantteina, ja niistä ei varmaan ole näin syksyllä ja alkavalla lenssukaudella mitään haittaa, vaikka niitä nauttisikin vähän reilummin, koska ne pitävät solut kunnossa ja toivottavasti lenssut tiessään.

Kaakaonibsit sisältävät runsaasti mm. flavonoideja, antioksidantteja sekä mineraaleja kuten rautaa, sinkkiä, kuparia, C-vitamiinia, magnesiumia, mangaania, proteiineja sekä kromia. Lisäksi tässä miksissä ne antavat hieman suklaista makua. Ihan sellaisenaan en ole kaakaonibsien suurkuluttaja.

Goji-marjaa pidetään yhtenä maailman ravinnetiheimmistä hedelmistä. Se sisältää yli 30 eri mineraalia ja mm. paljon B-ryhmän vitamiineja, C-vitamiinia, karotenoideja sekä kaikki kehollemme välttämättömät aminohapot. Tätä marjaa on hehkutettu joka tuutissa, mutta itse en ole koskaan päässyt ko. marjan kanssa oikein sinuiksi, koska maku ei vain ole oikein natsannut. Pahin kokemus oli, kun joskus olen maistanut tuoretta gojimarjaa. Yääääk! Mutta tässä miksissä se menee ihan täysiä. Nyt minäkin elän lähes ikuisesti, niin on treveellinen pommi tämä marja (joka on muuten oikeasti hedelmä).

Mulperimarjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia, rautaa ja kalsiumia.Se on hyvin runsaskuituinen ja se sisältää myös runsaasti proteiinia. Nämä antavat miksiin makeutta ja maistuvat ainakin meidän jälkikasvulle sellaisenaankin.

Chiansiemenet ovat erinomainen omega 3-rasvahappojen lähde sekä sisältävät paljon proteiinia. Omega-3 öljyt ovat tärkeässä roolissa vitamiinien ja muiden rasvojen liukenemisessa. Siemenissä on lisäksi kuituja, antioksidantteja ja vitamiineja (A, B1, B2, B3) sekä mineraaleja kuten kalsiumia, rautaa ja sinkkiä. Chian siemenet auttavat myös niitä, joilla on kova vatsa.

Inkivääri on myös oikein monikäyttöinen mauste ja se sisältää liudan ainesosia, kuten kapsaisiinia, beta-karoteenia, kurkumiinia, salisylaattia ja kaffeiinihappoa, jotka kaikki vähentävät kipua ja tulehdusta. Lisäksi sitä käytetään edistämään nivelten notkeutta. Sen sanotaan purevan myös flunssaan sekä se parantaa verenkiertoa, poistavaa nestettä, vähentävää turvotusta
ja parantaa verenkiertoa. Sen verran jyrkkä ja polttava maku inkiväärissä kuitenkin on, että laitoin sitä mukaan miksiin maltilla ja pilkoin palat vielä pienemmiksi.


Karpalot puolestaan sisältävät runsaasti C-vitamiinia ja kuitua. Ne ovat myös hyvä antioksidanttien lähde sekä niiden sisältämät ravinteet tukevat antibakteerisia ominaisuuksia elimistössämme ja sitä käytetään myös virtsatietulehduksien hoitamiseen.



keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Rullaillen


Eilen taas putkirullailtiin kehonhuoltotunnilla. Itse olen jäänyt vähän koukkuun tähän ko. hommaan ja onkin ollut ihan mukava huomata, että rullailu alkaa olla jo inhimillisen kivun rajoissa ja pystyykin tekemään rullailua jo hieman kovemmin, eli ei tarvitse keventää liikkeitä koko ajan.
 
 Muistan ensimmäisen rullailukertani, tai lähinnä oma kroppani muistaa. Vaikka kuinka yritti hengitellä rauhassa, pitää naaman peruslukemilla ja pitää rullailtavaa aluetta rentona, oli kipu keventelyistä huolimatta aika irvistelyä. Onneksi olen saanut tämän ujutettua arkeen säännölliseksi toiminnaksi.
 Uskoisin, että rullailu on ainakin osasyy siihen, miksi en ole niin herkästi jumissa kuin ennen, kroppa palautuu rankemmastakin treenistä ihan kivasti, eikä minun tarvitse enää ulvoa tuskasta (hieman liioitellusti) hierojalla käydessäni. Eli ei mikään turha kapistus.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Vaihteeksi joogaa

Viikonloppuna suuntasin pitkästä aikaa taas joogan maailmaan vähän perusteellisemmin, kun meidän joogasalilla oli Hanne Sydänmaan kurssi. Omat joogailut ovat hieman jääneet muiden kiireiden jalkoihin ja oma joogaharjoittelu on ollut hyvin satunnaista. Itselleni ainakin tällaiset kurssit sopivat hyvin ja niistä jää kiva fiilis pitkäksi aikaa.

Perjantai-iltana tehtiin yhteinen ohjattu harjoitus ja loppuillan särkikin päätä aika mukavasti. Tuo päänsärky oli mielestäni hyvä juttu, joka ei yllättänyt tämän nykyisen tahdin vuoksi. Päänsärky on harvoin hyvä juttu, mutta nyt tiesin, että kroppa ainakin toimii.


Lauantain harjoitus oli aavistuksen kankeahko, mutta sain niin paljon hyviä vinkkejä ja muutaman hyvän perustelun sille, miksi kannattaa/ei kannata joitain asioita tehdä. Itse tuppaan olemaan joskus vähän jyyrä ja jään omien uskomusteni varjoon. Onneksi en ole kuitenkaan niin jyyrä, että en olisi valmis muuttamaan käsityksiäni, kun joku sen hyvin perustelee.

Omat heikkouteni joogassa ovat toinen olkapääni ja toinen polveni ja pikkuhiljaa alan ymmärtää, että en ole sen "huonompi", vaikka en ihan kaikkeen vielä pystykään ja harjoitus tuntuu välillä todella toispuoleiselta. Onneksi aina on vaihtoehtoja. Ja viikonloppuna sain niitä vaihtoehtoja, jotka ovat muuten paljon parempia, kuin ne itse keksimäni ;)

Viikonlopulta jäi käteen myös pari uutta asanaa ja johan on taas työstämistä noissa. Varmasti seuraavaksi vuodeksi. Eilen rimpuilin niitä läpi naama lattiaa viistäen ja pienet naurut sain myös kanssaharjoittelijoiltanikin. Mutta joogan kuuluu olla myös hauskaa, eikö?

Kiitos Hannelle kurssista. Itse tykkään hänen rauhallisen napakasta asenteesta, selkeistä ohjeista ja siitä hyvästä mielestä, joka hänen kursseistaan jää. Kiitos :)

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Välipaloja

Viimeinen viikko on mennyt aika lahjakkaasti säntäillessä paikasta toiseen ja ainakin itse huomaan, että mitä vähemmän aikaa tuntuu olevan, sitä yksipuolisemmaksi ruokailut käyvät. Muutaman päivän pelkän leivänmussuttamisen, salaatinsyönnin ja rahkanpopsimisen jälkeen olin turvoksissa kuin ilmapallo ja aivan tukossa.
 
En tarkoita, että näistä joku olisi ehdoton ei ruokailussa, mutta ainakin oma kroppa pysyy parhaiten toimintakykyisenä, kun syön mahdollisimman monipuolisesti ja kohtuudella kaikkea. Mutta koska aikaa ei nyt ole tehdä seitsemän lajin ruokalistaa, niin vaihtoehtoja nopeille välipaloille piti keksiä.
 
Itse ihastuin tällaiseen tuotteeseen, kuin Nutz Trailmix luonnonjugurtin ja mangososeen kanssa.
 

Riisikakut ovat tehneet paluun monen vuoden tauon jälkeen ja kun siihen päälle lisäksi surauttelin hummusta, avokadoa ja vähän suolaa, niin hyvää tuli.

Hummukseen tuli 2 prk kikherneitä, 1 rkl tahinia, 1 sitruuna puristettuna, vähän suolaa (sitä kun saa aina lisättyä jälkikäteen maun mukaan) ja 1 tl kuminaa ja pieni luraus öljyä, sekä vettä, jos tahna jää liian kököksi.

Ja miksi kukaan ei ole kertonut, että parsakaali ja balsamico sopivat NIIN hyvin yhteen? Öljyä, balsamicoa ja ripaus suolaa. Nam.