24.9.2014

Ekat treenit

Nyt alkaa olla meidän sali jo ihan viimeistä silausta vaille valmis ja tänään testattiin pienellä porukalla, mihin ne pelit ja vehkeet, sekä tietysti me itse oikein taivutaan.
 
Itselläni oli esimerkiksi tuosta box jumpista vierähtänyt pieni hetki, kun olen viimeeksi sitä tehnyt ja hetken keräsin rimakauhua alemmas, mutta sitten kun se lähti sujumaan, niin ihan mukavastihan se rullasi.


Mutta oikein hyvällä mallilla on siis boksin kuosi ja oikeastaan aika kiva, että ehditään tätä vähän testailla, niin saadaan homma toimivaksi heti alusta asti. En malta odottaa ensi maanantaita, että saadaan ovet kaikille auki ja ensimmäiset OnRampit pyörimään. Jee :)



Päivän pieniä iloja

Hmmmm.... Tämä mun blogi uhkaa jäädä kaiken muun alle. Päivittäin mietin, että tästä ja tästä mä voisin kirjoitella, mutta mitäs sitten käy? Mä löydän itseni istumasta koneelta tekemästä ruokavalioita, treeniohjelmia, laskuja, vastaamassa sähköposteihin. Eli töitä. En valita, koska pidän töiden tekemisestä ja olen siinä mielessä onnekas, että saan tehdä työkseni juuri sitä mistä todella nautin ja tunnen suurta kiitollisuutta sitä kohtaan.

Mutta mä nautin myös tästä kirjoittamisesta. Välillä hieman syvällisemmästä jorinasta ja välillä on kiva puistella ulos niitä kevyempiä pään liikkeitä. Mutta kun tätä ei työksi suoranaisesti lasketa, tuppaa se jäämään tällä hetkellä hieman sivuun.

Vaikka pakkoko se on aina kirjoittaa itse asiassa oikeastaan mistään. Siis mistään sen syvällisemmästä. Tai edes kovin tärkeästä? Tai suuresta? Itse toki nautin siitä, kun päässä pyörii jotain hieman pintaa syvempää ja saan suoltaa ajatuksen juoksun tänne tekstiksi. Mutta nyt ei ehdi pyöriä. Jo pelkkä päivän organisointi ja asioiden hoitaminen ja pyörittäminen vie sen verran aikaa, että olen oikeastaan iloinen aika pienistä asioista.

Kuten siitä, että olen muistanut taas aivan huippuhyvän pikkuherkun kahvin kanssa nautittavaksi; Polarnäkkileipää Bonnen mangososeella.
 Tykkään.
 
Nyt kun aikataulut eivät ole sallineet aikaa mennä joogasalille, olen iloinen siitä, että vedän viikossa yhden kehonhuoltotunnin, jolloin tulee itsekin aika hyvin "huollettua". Tänään keskityttiin pallon avulla hieromaan triggerpisteitä ja vaikka kyse ei olekaan mistään kovin miellyttävästä kehonhuollonmuodosta, on se kyllä kaiken kivun arvoista.
Tykkään.

17.9.2014

Paketteja ja jumppaa


Eilen oli vähän niinkuin joulu ja synttäripäivä yhdessä, kun pelit ja vehkeet saapuivat boxille. Ihan mukavasta alkulämmittelystähän tuo kävi, kun illalla oli vielä vedettävänä combat ja kehonhuolto. 

Vaikka kaikennäköistä ja -kokoista pakettia sitä tulikin kannettua. Jotenkin veikkaan, että suurin tuska syntyy tuosta kokoamisesta. Tai sitten ei. Sen näkee lähipäivinä.

 
 
Sali alkaa näyttää jo siltä, miltä pitääkin, vaikka hommaa vielä toki riittääkin. Onneksi ollaan jo kuitenkin voiton puolella.

 

Itse en varmasti koskaan kyllästy ihastelemaan ikkunoista näkyviä maisemia. Jotenkin koko miljöö sopii tällaiseen toimintaan niin hyvin. Tällaista sopivan rouheaa.

 



 
Illalla combatin jälkeen suunnistin vielä vetämään kehonhuoltotuntia. Tällä kertaa käytettiin apuna tankoja ja seinää. Sen lisäksi, että tykkään vetää tätä tuntia, on myös mukavaa, että samalla tulee itsekin venyteltyä.
 

15.9.2014

Läskit palamaan

Tällaisella otsikolla löysin vanhan Taloussanomien artikkelin, kun ihan vaan omaksi huvikseni etsin tietoa omasta sykemittaristani. Ja löytyihän sitä tietoa, oikein vuodelta 1998:

Me länsimaiset ihmiset olemme itsemme tarkkailijoita. Naistenlehdissä on harva se viikko erilaisia testejä, joiden avulla lukijat voivat selvittää, minkälaisia ihmisiä he oikein ovat.
 
Polar SmartEdge -sykemittari vie itsehavainnoinnin ennenäkemättömiin ulottuvuuksiin.
Kiinnität vain lähettimen rintakehäsi ympärille, vastaanottimen ranteeseesi ja painat paria nappulaa, niin saat tietää yksilöllisen harjoitussykealueesi ja tietenkin sen, onko liikkumisesi ollut tehokasta vai ei.

Erityisen mielenkiintoiseksi SmartEdgen tekee se, että sen avulla voi mitata, kuinka paljon liikkumisen aikana on kulunut kaloreita.

Sykemittari laskee energiankulutuksen sukupuolen, harjoitteluajan ja sydämen sykkeen perusteella. Myös paino vaikuttaa energiakulutukseen: mitä painavampi ihminen, sitä enemmän harjoittelussa kuluu energiaa.

Liikkuminen ei tosin ole kovin tehokas keino painonpudotuksessa. SmartEdgen käyttöohjeissa paljastetaan, että terveysliikunnassa suositeltava energiakulutus yhden liikuntasuorituksen aikana on 150 kilokaloria. Se vastaa yhtä pullollista A-olutta tai yhtä mitättömän pientä suklaapatukkaa.
Onneksi SmartEdgessä ei ole - ainakaan vielä - anturia, joka kertoisi kuinka paljon päivän mittaan niellyssä ruoassa on energiaa. Sen jälkeen omalle ylipainolle olisi todella vaikea keksiä uskottavia tekosyitä.

Polar SmartEdge, valmistaja Polar Electro Oy, puh. (08) 5202100. Hinta 995 markkaa.
 
 
Eli ihan uudenkarhea peli ei minulla siis ole käytössä, mutta en kyllä tuota mihinkään vaihtaisikaan. Paitsi toiseen samanlaiseen, kun hintakaan ei enää päätä huimaa. Huutonetissä oli muuten vastaava myynnissä reilun 20 € hintaan. Vanhempi tenavakin ihmetteli, että oliko silloin jo ihan oikeasti noin teknisiä laitteita olemassa.
 
 
Vaikka onhan tuo sykemittari jo näihin nykyaikaisiin sisaruksiinsa aivan auttamatta vanhentunut. Ei löydy edes gps-paikanninta. Tai kosketusnäyttöä. Muista hienouksista puhumattakaan. Mutta uskokaa tai älkää, niin se mittaa sykettä. Ja aikaa. Ja muutamaa muutakin asiaa, joita en ole koskaan tarvinnut, kuten kalorinkulutusta. Lisäksi tuonkin ajan vekottimeen tulee laittaa omat tiedot, jotka pienen tarkastelun jälkeen ovat jääneet minulta viime vuosina päivittämättä, koska ikäni oli 30 ja paino 57 kg. Ohhoh ;)
 
Tänään tuo luottomittari oli taas käytössä, kun käytiin juoksemassa hyppyrimäen portaita. Niin ihanaa ja niin kamalaa.
 
Lisäksi ystäväni vinkkasi tällaisesta näppärästä sovelluksesta, joka mittaa sykkeen siitä kameran/salamavalon kohdasta puhelimessa (mä en kyllä tajuu, miten...). Nyt mä olen jäänyt ihan koukkuun ja mittailen aamulla leposykettä, johon muuten vaikuttaa yöunien määrä. Ihan loogista, mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että tottakai huonosti nukutun yön jälkeen leposykekin on korkeampi. Sen lisäksi mittaan sykkeet treenin jälkeen, illalla nukkumaan käydessä tai ihan muuten vaan. Kaikkeen sitä ihminen koukuttuu.   

 
 

Maanantaina....


... on aina hyvä päivä palata ruotuun.
Kesän lehmäilyt on lehmäilty. Ihana kesäinen hengailu ja joutilaisuus on muuttunut syksyksi ja arjeksi (on muuten kesää ikävä jo nyt).
 
Niin paljon kuin kesän rentoa meininkiä rakastankin, tuo se mukanaan aina muutaman sentin sinne tänne, jotka eivät mielestäni omaan ruhoon kuulu. Ja kun kyse olisikin vielä vain siitä kesästä. Viime vuonna alkanut vähän syvempi väsymys takasi myös sen, että kroppa ei ottanut vastaan oikeastaan mitään, paitsi painoa.
 
No mutta, koska kesän aikana sain palauteltua kropan muuten normiminäksi, alkaa tuntua siltä, että vielä viime silaus on tekemättä. Ja koska kaikki jutut aloitetaan joko maanantaina tai uutena vuotena, olkoon tämä maanantai minulle SE maanantai.


14.9.2014

Ihan vaan arkea


Mä olen oikeastaan aika tyytyväinen juuri nyt. Ja silloin kun kaikki on suurin piirtein ok, niin silloin tulee aika iloiseksi myös niistä arjen pienistä asioista.
 
Kuten vaikka siitä, että tänä syksynä kukaan ei käynyt varastamassa meidän päärynöitä. Ja niitä tuli muuten paljon. Viime vuonna päärynäpuu teki ehkä n. 15 päärynää ja yhtenä aamuna ne kaikki olivat vain hävinneet jonnekin. Kummallista. No raakoinahan joku oli ne silloin vienyt, että enpä ihmettele, jos eivät tänä vuonna enää kelvanneet. 

Viikot ovat olleet aikamoista sukkulointia paikasta toiseen. Tuntuu, että pitäisi aina olla siellä, missä ei ole. Ja samalla yrittää pitää pään sisäisen kaaoksen kasassa ja keskittyä siihen, mitä juuri silloin on tekemässä.

Olen myös iloinen siitä, että kroppa (selkä) ei ota enää niin pahasti itseensä esimerkiksi hyppyrimäen portaista. En tiedä, mikä näissä portaissa oikein koukuttaa. Ehkä se, että koskaan se ei ole kivaa ;)

Syksyn alkaessa ystäväkin avasi oman tanssikoulun Kouvolan keskustaan ja enpä olisi uskonut, että koskaan teen töitä tanssikoululla. Ja ei, en tosiaan opeta tanssia (eihän sitä koskaan tiedä... kyllä tietää), vaan vedän kehonhuoltoa. Oikein mukavaa puuhaa kaikelle muulle liikunnalle. Ja tulee samalla itsekin venyteltyä. Joogakin on nyt jäänyt vähäiselle huomiolle kaiken tämän kiireen keskellä, mutta kyllä sillekin taas aika jatkossa löytyy.
 
Salilla olen treenaillut vähän sekalaista treeniä ja kuunnellut, miten oma kroppa palautuu. Ja ilokseni olen todennut, että kyllähän se palautuu. Tämähän tarkoittaa sitä, että pikkuhiljaa uskaltaa lisätä vähän tehoa puuhasteluun, eikä tarvitse hissutella. 

Jumpanvedoista minulla on enää BodyCombat ja tuo kehonhuolto. Les Mills-ohjelmathan vaihtuvat aina kolmen kuukauden välein ja se tietää tietenkin aina uuden ohjelman opettelua. Tällä hetkellä, kun ei ole kuin tuo yksi ohjelma opeteltavana, tuntuu homma jotenkin ihanan stressittömältä, vaikka aikaahan siihenkin täytyy varata. Mutta kun kuitenkin tietää, että sitten kun osaan tämän, niin ei tarvitse opetella enää muuta.

Eilen ehdin käymään metsässä koiran kanssa. Luottavaisena otin ison pussin mukaan, jotta voin kerätä valtavat määrät suppilovahveroita. Mutta pieniähän nuo vielä olivat. Parin viikon päästä uusi yritys.
Mutta muuten metsä itsessään ei petä koskaan. Tunnen, kuinka lähestyessäni metsäpolkua, askel kevenee ja rauhoittuu. Mielessä ei pyöri enää sen sata "pitäisi tehdä"-asiaa, vaan keskityn metsän rauhaan ja seurailen koiran kirmailua erilaisten hajujen perässä. Omaan silmään tuo koiran vouhotus vaikuttaa aika päättömältä, mutta kai sillä itsellään joku punainen lanka hommassa on. Ehkä ;)

9.9.2014

Kurssilla


Reilu viikko sitten pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja suuntasin kohti Tukholmaa CrossFit Trainer Level 1-kurssille. Kokemus oli aivan mieletön, vaikka muutaman seikan olisinkin voinut jättää välistä.
 
Ikinä en ole esimerkiksi saanut niin paljon tekstareita lentoyhtiöltä, kuin mitä tuohon viikonloppuun niitä tipahteli. Todella huonoa säkää, koska olen lentänyt ko. lentoyhtiöllä useasti, eikä koskaan ole ollut valittamista. Ensimmäinen lento Tukholmaan peruuntui ja seuraava lähti 10 tunnin päästä. Lentokentällä tuli siis vietettyä 12 tuntia ja mielessä kävi elokuva "Terminaali":D
 
 
Mutta koska maailma on pieni, saattaa lentokentälläkin tavata vaikka kuinka hyviä ystäviä. Aika kului siis ihan joutuisasti lueskellen kurssimanuaalia läpi ja kahvitellen/lounastaen tuttujen kanssa. Ja tulipa sitä tutustuttua pariin ihan uuteenkin ihmiseen.
 
 
 
Mutta silti illalla päästyäni hotellille olin NIIN umpipoikkiväsynyt, ettei mitään tolkkua. Olen tottunut liikkumaan maailmalla yksin ja aina löytänyt tieni perille, mutta tällä kertaa en enää jaksanut panostaa edullisimpaan vaihtoehtoon vaan nappasin taksin ja hurautin perille hotellille.
 
Seuraavana aamuna tallustelin pääkallopaikalle valmiina istumaan luennoilla ja treenaamaan tekniikoita. Kouluttajat olivat aivan mielettömiä persoonia ja vaikka meitä taisi olla paikalla sen 50 ohjattavaa, ei kukaan jäänyt paitsi tekniikkojen korjauksista tai muustakaan kurssiin liittyvästä.
 

 

Kurssi käsitteli siis pääsääntöisesti perustekniikoita, niiden ohjausta (sain todella hyviä vinkkejä!), ravintopuolta sekä paljon muuta CrossFitiin liittyvää.

Kurssilta tutustuin aivan ihanaan norjalaistyttöön, jonka kanssa jutut kolahtivat aivan täysillä heti ensi metreillä. Harvoin tapaa ihmisiä, joilla on niin täsmälleen samanlainen huumorintaju sekä muut jutut. Illalla suunnistettiin verkkareissa ehkä lähialueen siisteimpään ruokapaikkaan. Kohteliaasti kyllä ovella kysyttiin, että onko ok tulla näin räjähtäneenä näin siistiin paikkaan, mutta onneksi päästiin sisälle. En muuten äkkiseltään muista, että olisin syönyt niin hyvää kalaa. Ja olihan meillä toki nälkäkin.

Koulutus vaatii 100 % läsnäolon, hyväksytyt tekniikat ja läpäisyn monivalintatestissä. Monivalintakokeessa on 55 kysymystä, joihin tulee vastata tunnin aikana. Jos muuten kurssin suorittamisessa ei itselläni ollut ongelmia, niin aika paha rasti oli tuo monivalintakoe. Tiesin jo koetta palauttaessani, että tässä ei hyvin käy. Ei sillä, että että en olisi lukenut tenttipapereita, mutta oikein nolotti tajutessani, että nyt ei mun englanninkieli riitäkkään tähän. Vaikka olisin tiennyt oikean vastauksen, en aina ymmärtänyt, mikä vastausvaihtoehdoista olisi ollut se oikea. Luotto omaan kielitaitoon oli hieman liian suuri, koska vaikka olen asunut ulkomailla ja jokapäiväinen jutustelu sujuu ongelmitta sekä opiskellut aikoinani osan opinnoistani Hollannissa, oli taas tämä alan termistö ja tietty sanasto näköjään pahasti hakusessa.

Ja niinhän siinä kävi, että eilen aamulla (miksi huonot uutiset tulevat aina maanantaisin ;)) sähköpostiin pärähti fail ja ei auta kuin ottaa kurssimateriaali uudestaan lukuseen ja mennä uusimaan testi. Plääh. Vaikka osasinkin tuota jo odottaa, otti se aivoon silti.

Mutta onneksi aina voi käydä juoksemassa pahan olon pois ja eilen teinkin tämän kesän parhaimman juoksutuloksen pururadalla. Pakko oli tosin välillä ottaa muutama kävelyaskel, kun syke nousi maksimmisykerajoille ja tuntui, että keuhkot irtaantuvat olemuksestani. Mutta hyvää teki.