30.4.2014

Jorinaa ja kevään ihmeitä

Arjen pieniä luksuksia on, kun aamulla herää juuri siihen normiaikaan, johon herää totutusti joka aamu. Ja tajuaa, että ei ole pakko nousta vielä, koska minullahan on vapaapäivä. Tai itseasiassa useampi sellainen.
 
Ihanan laiskan aamun päätteeksi pistettiin nuoremman neidin kanssa jotain vaatteen tapaista ylle ja lähdettiin torstailounaalle. Vappu ikävästi sotki normitorstailounastelun Riksun kanssa, mutta onneksi hätä ei ollut tämännäköinen, vaan näppärästi siirrettiin torstailounas keskiviikolle. Kuka sitä paitsi edes olettaisi, että torstailounaan pitäisi olla torstaina. Sama logiikka, kuin miten viisivuotias ymmärsi, kun sanoin, että mennään ulos syömään. Nii.
 
 Siisti sisälounas
 
Päivän sain aika kätevästi tuhrattua töiden parissa, mutta illalla lähdettiin ystävän kanssa kävelylenkille, pitkälle sellaiselle, kun allekirjoittaneen piti saada jalat vertymään. Eilen treenailin näköjään ihan rouhakan ja perilleuppoavan jalkatreenin, vaikka painot eivät päätä huimanneet. No, se on se tuntuma, eikä paino. Ja lisäksi olen myös iloinen siitä, että treenit alkavat taas kulkea pienen tukkoisuuden jälkeen.
 
Piti muuten laittaa oikein allekkain kaksi kuvaa, jotka on otettu 4 kk välein samasta paikasta samaan aikaan. Nyt kun päivät ovat taas pidentyneet ja pimeää on oikeasti vain yöllä, on vaikea muistaa, miltä näytti vaikka joulukuun lopulla. Tai no, eihän silloin kovin kuumoiselta näyttänyt, kun oli aika mustaa aamusta iltaan. Onneksi se pimeys on ohi. Ensi syksynä hommaan aivan varmasti kirkasvalolampun, korvalampun ja otsalampun pelastaakseni itseni siltä pimeältä. 


 30.4.2014 klo 20.30

 

28.12.2013 klo 20.40
 
Itse nautin keväästä myös siksi, kun luonto herää eloon. Parasta aikaa on kesällä ennen juhannusta, kun luonnon kaikki vihreät ovat vielä tekeytymässä ja vihreiden eri sävyjä on monta.
 
 Käenrieska (Gagea)




 Tuppa Kuusaalle

Kotipihalla odottaa hortailijan unelmakasvustot. Tasainen matto nuoria nokkosia odottaa poimijaansa kasvimaalla. Jes. 4000 metrin korkeudessa käyneet puutarhahanskat pääsevät huomenna tositoimiin. Ja kuivurin kaivelen myös talviteloilta. Luonnon omaa pinaattia ei kannata jättää hyödyntämättä.

 Piitä, ceetä, rautaa, kalsiumia, magnesiumia, aminohappoja... You name it.

Ja vaikka tänä vappuna ei tullutkaan hankittua kymmeniä ilmapalloja tai laitettua kotia vappukuntoon, munkit jäävät paistamatta ja simat juodaan muualla, niin eipä paljon haittaa, kun pihalta bongasin jotain näinkin sievää.

Magnolia (Magnolia x loebneri 'Leonard Messel') oli aloittanut kukintansa. On se kaunis. Koko pensaassa ei ole lehden lehteä, vain kukkia. Kaunis.

Että sellainen päivä. Josko sitä sitten toivottaisi seuraavan kuvan myötä ihan pikkasen vajaata vappua kaikille ;)

 

28.4.2014

Paluu arkeen

Pikkuhiljaa tässä alkaa jo kroppakin siirtymään kohti normiarkea. Pieniä merkkejä vähän rankemmasta viikonlopusta kieli kuitenkin jäätävä väsymys, joka alkaa olla onneksi jo huilattu pois, kropan nesteinen olotila ja tukkoisuus. Eilen yritin tehdä ihan muutaman liikkeen jaloille, mutta jätin treenin alkutekijöihin, kun kroppa oli niin jumissa, että tuntuma oli aivan kateissa. Tänään tein ojentajatreeniä, mutta kunnon tuntumaa ei saanut vielä tänäänkään.
 

Ojentajatreenin alkupuolta hieman häiritsi "pieni" keskustelusessio Annan kanssa, joka alkoi kevyellä keskustelulla viikonlopun hyppykurssista ja lähti kieltämättä vähän rönsyämään turhankin laajalle, suhteessa siihen, että me oltiin molemmat kuitenkin treenaamassa. Mutta tulipahan tuuletettua pääkoppaa. Ja siihen se tärähti vielä Teijakin pohtimaan, että mitäs sitä tänään treenaisi, niin me oltiin vähän Annan kanssa sitä mieltä, että lahjattomat treenaa ja tosielämän kovakuntoisimmat ihmiset ne vaan tulee juttelemaan salille. Niin ja ottamaan tietty kuvia itsestään. Tämän bloggaamisen myötä kieltämättä tämä kuvien ottaminen on kohonnut aika eri sfääreihin suhteessa aikaisempaan, mutta eipähän tämä pöllömpää puuhaa ole kuitenkaan, kun tähän tottuu :)

Ojentajien lisäksi käytettiin tovi aikaa vatsojen treenaamiseen ja tässä yksi versio pilates 100 liikkeestä. Tätä näkee tehtävän myös jalat ylempänä sekä polvet koukussa. Tehokasta oli noinkin.

 Ei tunnu missään
 
Lisäksi tehtiin parit pudotussarjat vatsarutistuslaitteella. Huomista jännittäen; naurattaako vai eikö ;)


Salitreeniä enemmän kroppa huusi joogaamaan ja onhan sille annettava sitä, mitä se haluaa. Osassa asanoja tuntui, että venyvyys oli huipussaan ja muutenkin treeni rullasi aikas kivasti eteenpäin.

Pyysin ottamaan tuosta sillasta kuvan, kun mulla on aina ollut mielikuva, miltä oma siltani näyttää. Joogasalissa kun ei ole peilejä, niin en ole voinut asentoa tarkistaa. No joo. Ei se muuten ihan vastannut omaa mielikuvaani. Jotenkin olin hahmottanut kädet paljon lähemmäksi jalkoja mutta tuollahan ne olivat n. 100 metrin päässä. Hommaa riittää tämänkin asennon korjaamisessa.

Mutta eniveis, joogaharjoituksesta jäi hyvä mieli ja kroppa oli selkeästi tarvinnut tätä. Pientä rauhoittumista ja ajatusten loksauttelua. Olen ollut viime aikoina aika herkissä mielentiloissa ja esimerkiksi kirjoittaessani tuota edellistä postausta hyppypäivästä, valui kyyneleet silmistä, kun kävin läpi päivän tunteita, niin hyvässä ja pahassa. Tänään purkautui taas loppurentoutuksen aikana joku pato ja muutama kyynel valui silmänurkasta. Pääsääntöisesti tämä on kiitollisuutta elämälle siitä, että tällä hetkellä elämässäni tapahtuu paljon hyviä asioita, vaikka aika tunnerikasta aikaa tämä on ollutkin.

26.4.2014

Hyppypäivä

Mikä päivä!

Mikä tunteiden vuoristorata. Fiilikset ovat päivän aikana vaihdelleet aivan älyttömästä jännittämisestä täydelliseen mielenrauhaan, mielettömistä fiiliksistä syvään pettymykseen ja siitä itsensä kokoamiseen ja tavoitteiden uudelleen asettamiseen.

Aamulla lähdin kotoa jännittynein mielin kohti hyppypäivää. Mahanpohjassa kaihersi silleen positiivisella tavalla ja olin käynyt päässäni läpi hyppytapahtuman MONEEN kertaan. Voisi jo sanoa, että oikein jo odotin, että päästään hyppäämään.

Ensiksi kuitenkin tehtiin teoriakoe ja kerrattiin vielä kokeen jälkeen oikeat vastaukset. Lisäksi kerrattiin vielä käytännössä tärkeimmät hyppäämiseen liittyvät asiat.


Ennen hyppäämistä pidettiin pieni ruokatauko ja käväisin ostamassa lähihuoltamolta itselleni jotain syömistä. Tässä kohtaa jännityskäyrä oli noussut jyrkkään nousuun ja autossa hetken pohdin, että mites tätä vempelettä oikein ajetaan. Huoltoaseman pihalla autossa tein pienen hetken meditointia, jolla sain sykkeen laskemaan ja hieman olotilaani tasattua.

Tämän jälkeen olikin paljon rauhallisempi olo ja aloin vetämään hyppytamineita ylle. Juuri ennen hyppäämään lähtemistä kävimme vielä läpi hyppytapahtuman ja minne on tarkoitus tehdä laskeutuminen. Ja sitten ei muuta kuin koneeseen. Ilma oli ihanteellinen hyppäämiseen ja oma mieli oli tosi innostunut ja samalla kuitenkin jännittynyt.

Koneessa tarkkailtiin korkeusmittaria ja kerrattiin vielä uloshyppy. Tässä vaiheessa ei mitään hätää. Jännitti, tottakai. Maisemat olivat upeat, enkä muuten tiennyt, että tälläkin alueella on näin paljon vesistöjä, sekä paaaljon metsää. Siinä kohtaa, kun kone oli saavuttanut 4000 m ja porukkaa alkoi lähteä koneesta, alkoi vatsanpohjassa vääntämään katsoessani jokaista uloshyppyä. Jokainen hyppy aiheutti sen tunteen, jonka koen liian korkeassa paikassa. Joskus koen sen katsoessani jopa kuvia, jotka on otettu korkealta alaspäin (tyhmää eikö? ;)).

Siinä kohtaa, kun liikutin itseäni kohti ovea, alkoi sydämeni hakkaamaan oikeasti aivan jäätävän kovaa ja nopeasti. Tunne, että en saa henkeä ja kuristun, oli todellinen. Pää huusi koko ajan MENE!, mutta kroppa oli aivan toista mieltä. Aivan hirveä tunne. Tässä kohtaa hyppymestari/kouluttaja käskee OVELLE ja katson häntä suoraan silmiin ja sanon, en pysty. En pysty. En vain pysty. Se tunne, jonka tuossa kohti tunsin, oli sanoinkuvaamaton. Kun pää ja kroppa ovat täysin eri mieltä tilanteesta. Haluaisin, mutta en pysty. Ja jos jotain olen tässä elämässä oppinut, niin sen, että kropan kuuntelu tulee aina ensin, vaikka pää usein onkin se vahvempi elin. Paitsi tällä kertaa, kun en vain pystynyt liikkumaan. En ole koskaan vastaavaa kokenut, mutta äkkiseltään voisin diagnosoida kokemukseni paniikkikohtaukseksi. Oli mikä oli, palasin siis lentokoneella alas ja voitte vain kuvitella sitä ketutuksen määrää.

Onneksi kouluttaja toimi kohdallani ammattitaitoisesti ja kävimme heti maahan tultuamme läpi, mitä oli tapahtunut. Näistä ajatuksista aion kirjoittaa vielä oman jutun, kunhan käyn ne vielä itse kunnolla läpi. Kyse ei ollut siitä, ettenkö tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä ja kuinka toimia missäkin tilanteessa. Niitä on kerrattu NIIN monta kertaa kuluneiden kolmen päivän aikana, jotta muistan ne varmasti loppuelämäni ;)

No mutta. Tilanteen lauettua ja kun saatiin se vielä juteltua läpi, iski armoton jorma otsaan. Ei hitsi, mä en halua tätä näin lopettaa. Ymmärrän, että oma kroppani ei ole vielä valmis heittäytymään sille näin suureen juttuun, mutta en mä nyt hitsi vie haluaisi vielä luovuttaakaan.


Ajatus uudesta hypystä houkutti, mutta toisaaltaan pelotti, jos sama paniikki iskee taas. Onneksi tähänkin löytyi vaihtoehto ja lähdettiin kokeilemaan sama uudestaan tandem-hyppynä.

Tandemissa koulutus on huomattavasti lyhyempi ja vajaassa puolessa tunnissa oltiin käyty kaikki olennaiset asiat läpi (hyppyasento, varusteet ja hyppytapahtuma) ja aloitettiin valmistautuminen. Mieli oli todella rauhallinen, vähän jännitti kuitenkin.





Hyppy hypättiin 4000 m korkeudesta ja kieltämättä matkalla ylös mietitytti omat reaktiot. Jotenkin olin kuitenkin saanut itselleni selväksi, että tässä ei tarvitse heittäytyä niin paljon tilanteeseen, kuin normihypyssä. En voi sanoa, että olisin ollut rennon letkeä asiakas, mutta olen silti ylpeä itsestäni, että pystyin istumaan koneen reunalle ja menemään mukana.

Tandemhypyssä vapaata pudotusta on noin minuutin verran ennen varjon avaamista. Vapaan pudotuksen aikana vauhti (ja ääni) on hurja ja tämän päiväisellä hypylläni oli mukana kaksi kuvaajaa. Itselleni iski aikamoinen jännitys vapaan pudotuksen aikana ja aluksi yritin katsoa yläviistoon (minne kuuluukin katsoa), kunnes tajusin jossain vaiheessa laittaneeni silmät kiinni :D Ei olisi kovin toimiva ratkaisu normihypyn vapaassa pudotuksessa. Eikä kyllä kuuluisi tehdä tandemhypyssäkään.

Varjon avautumisen jälkeen tulee aivan hiljaista ja maisemat vain leijuvat ympärillä. Sen verran uskalsin käsiä oikaista, että pääsin kokeilemaan ohjausta. Ja kyllähän se varjo tottelee. Aikamme liideltiin yläilmoissa kääntyillen ja fiilistellen. Olisi kuulemma voitu kokeilla vähän vauhdikkaampaakin menoa, mutta itselleni riitti päivän kokemusten jälkeen vallan hyvin tällainen rauhallinen hiissailu.
 Laskeutumishetkellä jalat tulee ojentaa eteen, jotta hyppymestarin jalat tapaavat maahan ensin.
Omien kokemusteni perusteella voin siis suositella tandemhyppyä kaikille, jotka ovat edes aavistuksen epävarmoja hyppäämisestä yksin. Mikä onkaan parempi tapa testata, olisiko laskuvarjohyppääminen juuri sinun juttu vai ei? Siitähän voi helposti jatkaa innostuttuaan vaikka Nova-kurssille.

Mutta kaikkinensa, päivä oli aivan mieletön. Hyppykokemus oli, vaikka alkuperäistä jouduttiinkin vähän muuttamaan, huikea ja kaikki ne ihmiset, jotka olivat mukanani tällä matkalla: ISO kiitos teille kaikille. Ne ihmiset, joihin sain tutustua tämän kolmen päivän aikana ja se yhteenkuuluvuuden tunne koko porukalla tuolla Utin laskuvarjokerholla oli jotain aivan mieletöntä.

Näihin tunnelmiin palaan vielä :)

25.4.2014

Nova hyppykurssin 3. koulutuspäivä

 
Tänään ei käsitelty enää teoriaa, vaan vietiin opitut asiat jo enemmän käytännön tasolle. Koko hyppytapahtuma pistettiin osiin ja käytiin pala palalta läpi. Olin viettänyt tänään vapaapäivää lueskellen Oppilaan Opasta ja täytyy kyllä sanoa, että paljon fiksumpi olisin ollut, jos olisin tutustunut materiaaliin jo ennen kurssia. Jälkiviisautta omalla kohdallani, mutta ihan vaan vinkkinä muille :)

No mutta, tänään siis käytiin läpi varavarjotoimenpiteet ja pienen alkuhapuilun jälkeen se luonnistui jo ihan mallikkaasti. Lisäksi käytiin läpi kentällä pyörien laskeutumiskuvio, loppuveto ja maahantulo. Maahantulossa harjoiteltiin kaatumista; ensin kaaduttiin seisovasta asennosta ja lopuksi hypättiin jo penkin päältä.
 

 Hienosti on siinä loppuveto tehty ja maa kutsuu
 Toivottavasti huomenna naurattaa yhtä paljon samassa tilanteessa ;)
 
Kun oltiin kouluttajamme Arin mielestä tarpeeksi vakuuttavasti kaatuiltu ja haahuiltu ympäri kenttää (eikunanteeksi tehty laskeutumiskuvioita, loppuvetoja ja maahtuloja...), siirryttiin supersiistiin hyppysimulaattoriin ja harjoiteltiin koneesta uloshyppyä ja siihen kuuluvia toimia. Tätäkin kerrattiin moneen otteeseen, kuten tarkkailukehän toimia sekä varjon avausta.
 "Tarkistus ulos"
 
 
 Jaaaa hyppy... TAIVUTA! Huomaa superseksikkään haalariasun tarkkaan harkitut yksityiskohdat, kuten tuuletusaukko juuri oikeassa paikassa.
 
Onnentyttö
 
Ja käytiinhän me katsastamassa huominen menopelikin. Ihan napakan näköinen vekotinhan tuo on. Lisäksi käytiin koneen sisällä katsomassa, missä siellä sitten oikein istutaan ja tehtiin vielä kerran uloshyppyrutiinit.
 

 
"Siipi"


En tajuu
 
 
Illalla saatiin vielä huomisen varjot selkään testattaviksi ja katsottiin säädöt läpi. Lisäksi avattiin yksi päävarjo kokonaan auki, jotta nähtiin ihan livenä, mitä tuo reppu oli oikein syönyt. Avattu varjo oli minun tuleva hyppyvarjoni ja nyt tiedän leijailevani alas kelta-mustalla kimalaisteemalla.
 
Alla olevassa kuvassa demonstroidaan sliderin paikkaa.




Varjon pakkaaminen on myös oma hommansa. Kurssikummimme Teemu pisti näppärästi avatun varjoni takaisin pakettiin. Tällä on hyvä hypätä huomenna. Jänskättääkö? No JOOO!

24.4.2014

Nova hyppykurssi, päivä 2

Tänään se vasta jännä päivä olikin, kun suunnattiin Pyhtäälle Sirius Sport Resortiin. Tarkoituksena oli siis testata tuulitunnelia, eli miten se oikea asento siihen vapaapudotukseen oikein löytyy. Koko päivän jännitti mokoma ja näin jälkikäteen voisi sanoa, että kaikkeen sitä omaa energiaansa tuhlaakin. Jännittäminen oli aika turhaa.
 
Aluksi harjoiteltiin oikeaa asentoa ihan kuiviltaan ja jo vot, kun se onnistui ihan hienosti. Samalla treenattiin koneeseen ahtautumista, toimintaa koneessa ja mitä tehdään juuri hyppyhetkellä. Jos jotain olen oppinut jo tässä vaiheessa kurssia, niin se on se, että tällaiselle kurssille lähdettäessä kannattaa olla hyvin levännyt (kunnon yöunet). Itsellä on hieman kuuppa jumissa ajoittain, joka hieman häiritsee oppimista, mutta onneksi huomenna on vapaapäivä ja aion käyttää sen tarkkaan harkitusti huilailuun. Niin, ja luen uutta pyhää opustani, nimeltään "Oppilaan opas".
 
Terhi ja muut pojat 
 
Tuonne tunneliin ei tarvitse olla omia varusteita, vaan kaikki tulee talon puolesta; kokovartalohaalari, kypärä, suojalasit ja korvatulpat, joita muuten ei kannata tunkea väkivalloin korvan uumeniin (nimim. mä en oikein osannut, hehheh). Ennen tunneliin menoa käydään läpi tunnelin säännöt, eli mitä on suotavaa tehdä ja mitä ei.
 
Tunneliin heittäydytään päistikkaa oviaukosta ja ilmavirta hoitaa aika pitkälle loput. Niin, ja onneksi yksinhän siellä ei tarvitse olla. Me oltiin tunnelissa kolmeen eri otteeseen, 2 x 2 min ja 3 min, eli yhteensä 7 min. Neuvoja satelee koko ajan asennoista ja itselläni suurin heikkous tuli käsien asennossa. Näistä kuvista sitä ei niinkään huomaa, mutta ensimmäisen kaksiminuuttisen jälkeen totesin videolta (liitelyn saa seurata heti videolta oman suorituksen jälkeen) ja kouluttajan kertomana, että oma yläkroppa taipui rankasti yli ja kädet olivat miten sattui. Hyvästä liikkuvuudesta ei siis ole aina hyötyä. Mutta tällainen tunneli mahdollistaa helposti noiden virheasentojen karsimisen heti alkumetreillä.


Itse huomasin oman suorittajani kaivautuvan aika rankasti esiin, kun tiesin, että aikaa ei ole paljon ja olisi niin hyvä saada tästä kokemuksesta kaikki irti. Noh, viimeisen kierroksen jälkeen kun en ollut täysin tyytyväinen omaan suoritukseeni, niin turhautuminenhan siinä iski. Varsinkin, kun tajuaa, että mitä olisi pitänyt tehdä ja miten sen kuitenkin tein. Mutta näin jälkikäteen turhautumisen laannuttua voin todeta, että kehitystä tapahtui koko ajan ja mikäänhän ei ole typerämpää, kuin kuvitella olevansa tosi pro heti ekalla kerralla. Että jatkan näitä tilanteeseen heittäytymistaitojen kartuttamista....


No mutta, ihan hyvinhän se siis kuitenkin meni ja vatsallani pysyin koko ajan. Ja oikeasti, vaikka mulle iski vasta melkein kotiovella se "aivan sairaan siistiä" -fiilis, niin olihan se. SAIRAAN SIISTIÄ!

 
 
 
Note to self.
 
 
Ai niin ja peeäs, meidän uudet kotisivut on auenneet, jos haluat käydä vilkaisemassa TÄÄLLÄ :)

23.4.2014

Nova hyppykurssi, koulutuksen ensimmäinen päivä

Tänään koitti se päivä, jota olen toisaaltaan miettinyt paljonkin ja jonka olen koittanut myös unohtaa, että en vaipuisi liian syvälliseen pohdiskeluun. Laskuvarjohyppykurssin ensimmäinen koulutuspäivä on siis takana ja phuuuuh, sanon minä, mikä määrä teoriaa. Ja pelkkää asiaa. Nyt mielessä pyörii irrallisia lauseita tyyliin "kupu on säännöllisen muotoinen", "puolijarrut saa avata vasta kierteiden poiston jälkeen", erilaisia termejä, kuten "slider", "laskeutumiskuvio", "tarkkailukehä" sekä erilaisia korkeuksia, kuten 1600 m, 600 m, 300 m, 200 m ja 100 m. Ja toivon, että nämä kaikki tiedon jyväset järjestyvät mielessäni loogisiksi kokonaisuuksiksi ensi yön aikana.

Kurssi pitää siis sisällään kolme koulutuspäivää, joista tämä ensimmäinen oli pelkkää teoriaa. Ja asiaa tuli todella paljon. Ja hyvä niin. Itselleni ei ainakaan jäänyt epäselväksi se, etteikö tällaisilla kursseilla käytäisi läpi kaikki mahdollinen perushyppäämiseen liittyvä. Ja se tehtiin todella tarkasti, monet asiat monta kertaa kerraten ja taidettiin me toistella joitain mantroja oikein yhteen ääneenkin. Itselleni laskuvarjohyppääminen on aivan vieras harrastus, enkä ole ottanut kyseisestä lajista selvää yhtään mitään.

Kurssin alussa tuntui, että jo pelkät käsitteet menivät osittain ohi ja mietin, että suomeahan me puhuttiin täällä, eikös? Mutta ainahan se on niin, että lajissa kuin lajissa on oma termistönsä ja pikkuhiljaa ne alkoivat jäädä minunkin mieleeni. Nyt mm. tiedän, mitä ovat kupu, tunnelipari, punokset ja slider.

Tänään käsiteltiin siis perinpohjaisesti hyppykalustoa ja -varusteita, hyppytapahtumaa, varavarjon käyttöä sekä vaaratilanteita.

Kouluttaja kertoi meille erittäin havainnollisesti hyppykalustosta ja voin vain sanoa, että kylläpä on paljon pakattu tavaraa toimivaksi kokonaisuudeksi yhteen pieneen reppuun, jota laskuvarjoksi kutsutaan. "Repun" toimintaa käytiin monta kertaa läpi ja mitään kohtaa ei jätetty välistä. Uskoisin tämän päivän perusteella jo osaavani käyttää laskuvarjoa vaikka unissani.

Varusteista yksi uusista ystävistäni on korkeusmittari. Eri korkeuksia käytiinkin läpi moneen kertaan, missä tehdään mitäkin ja missä saa viimeistään tehdä mitäkin.

4000 m, here I come
 
 

Hyppytapahtuma käytiin läpi moneen kertaan. Hyppytapahtumahan ei ole vain pelkkä koneesta ulosjuoksu, varjon avaus ja pyrähdys maahan, vaan itse hyppytapahtuma alkaa jo valmistautumisesta hyppyyn sekä henkisellä että ihan käytännönkin tasolla. Itse en ollut edes ajatellut, kuinka tarkkaan kaikki pelit ja vehkeet syynätään (mikä on sinänsä ihan loogista, kun tuo varjo nyt on kuitenkin aika hyvä olla kunnossa alastullessa) tai mitä kaikkea kuuluu siihen ennen-vaiheeseen. Uloshyppy, pudotus, varjon aukaisu, sen syynääminen, että kaikki on ok ja siihen liittyvät mahdolliset lisätoimenpiteet missäkin tilanteessa, ohjaaminen käännöksineen, laskeutumisineen, jarrutteluineen ja maahantuloineen olivat ihan loogisia, vaikka paljon onkin muistettavaa niissä mitä jos-tilanteissa.

Erilaisia poikkeus- ja vaaratilanteitakin käytiin läpi. On varmasti ihan tervettä jännittää tässä vaiheessa hyppäämistä ja pohtia, mitä kaikkea voi mennä pieleen ja varsinkin, miten riskejä voidaan minimoida ennaltaehkäisemällä tiettyjä asioita jo aivan omalla käyttäytymisellä hyppytapahtuman aikana. Aina voi tietenkin tulla vastaan tilanteita, jotka ovat ennalta-arvaamattomia, mutta ainakin itse olen tehnyt tässä viime päivien aikana itselleni selväksi, että näin voi tapahtua myös ihan missä muuallakin. Viime aikaiset tapahtumat tietenkin pistivät miettimään asioita jo etukäteen, ennenkuin tiesin, mitä tuleman edes pitää, mutta tapaukset, joiden tapahtumismahdollisuus on kuitenkin ehkä yksi miljoonasta, eivät aiheuta omalla kohdallani pelon lisääntymistä.

Tällä hetkellä tuntuu, että tiedon lisääntyminen näistä hyppyasioista tuo jopa turvaa, kun ennen niin vieras elementti muuttuukin pikkuhiljaa hallittavammaksi ja tutuksi. Ja kyllä, edelleen pelottaa, mutta tämän päivän jälkeen jopa jo hieman odotan lauantaista hyppyä.


Ja tähän loppuun vielä pätkä Nova-hyppykurssin esitteestä lainattua tietoa, jossa kerrotaan mielestäni hyvin, mitä tämä kurssi pitää sisällään:

Nova (nopeutettu vapaapudotus, engl. AFF) on viime vuosina kasvattanut vahvasti suosiotaan Suomessa. Varsinkin meillä novaoppilaita on koulutettu ahkerasti - useita kymmeniä vuodessa - ja koulutusmuoto onkin kirimässä suosiossa perinteisen pakkolaukaisukurssin ohi. Loppukesästä 2013 on Nova kurssille mukaan otettu tuulitunneliharjoittelu tukemaan vapaapudotusasennon opettelua.
Kurssin ohjeellinen kesto tuutlitunnelin lisäksi on kolme päivää, jolloin kolmantena kurssipäivänä hypätään sään salliessa ensimmäinen hyppy eli "taso 1".
 
Ensimmäisellä hypyllä hyppäät itsenäisesti neljän kilometrin korkeudesta kahden kouluttajan eli novahyppymestarin varmistaessa hypyn turvallisen etenemisen. Tavoitteenasi hypyllä on tottua uuteen elementtiin - ilmaan. Vapaassa pudotuksessa harjoittelet laskuvarjohyppäämisen perustaitoja: oikeaa rentoa vapaapudotusasentoa, korkeuden tarkkailua ja varjon avaamista. Rentoa vapaapudotusasentoa harjoitellaan tuulitunnelissa 7 minutin ajan ennen ensimmäistä hyppyä. Novahyppymestarit ovat vapaassa pudotuksessa vierelläsi ja varmistavat, että hyppy sujuu kuten on harjoiteltu. Vajaan minuutin mittaisen vapaan pudotuksen jälkeen avaat itse laskuvarjosi ennaltamäärätyssä korkeudessa. Varjon avauduttua kokeilet varjon ohjaamista, paikallistat laskeutumisalueen ja ohjaat varjosi sovitun kuvion mukaisesti maahan.
 
Novakoulutus koostuu yhteensä seitsemästä tasohypystä, joilla harjoittelet nousujohteisesti vapaapudotuksen alkeita: käännöksiä, liikkumista eteenpäin, erilaisia voltteja ja stabiiliin vapaapudotusasentoon palaamista. Lisäksi opettelet erilaisia uloshyppytyylejä, varjon lento-ominaisuuksien hyväksikäyttöä ja laskeutumistarkkuutta.

Novatasojen jälkeen voit jatkaa hyppäämistä oppilaana ensin perus- ja sitten jatkokoulutuksessa. Oppilasaikana laajennat taitojasi ilmassa ja syvennät tietojasi hyppäämisen alalajeista, turvallisuusasioista, hyppykalustosta ja sääopista. Jatkokoulutus huipentuu koehyppyyn, jonka suoritettuasi voit hakea Suomen ilmailuliitosta itsenäisen hyppääjän kelpoisuutta. "Kelppari" on novaohjelmassa mahdollista saada min. 25 hypyn jälkeen, joten koulutusmuoto on tiivis ja tehokas, mutta samalla erittäin antoisa!

Niin, ja aikaisemmin olen kirjoittanut aiheesta TÄÄLLÄ.

21.4.2014

Pääsiäistä

Pääsiäinen toi mukavat 3 päivän vapaat allekirjoittaneelle ja kieltämättä teki oikein hyvää huilata tuo yksi ylimääräinen päivä. Suunnitelmissa oli lepoa, kyläilyä, ulkoilua, hyvää ruokaa ja rentoa olemista.

 
 
 Pääsiäispyhät alkoivat ihan mallikkaasti terveellisesti herkutellen. Tätä ei kuitenkaan kestänyt kauaa ;)


 Torstaina sain Annilta (fysioterapeutti) muutamia ohjeita, joilla saan eheytettyä olkapään entiselleen. Puoliero on vielä aika huikea, vaikka kipua ei enää olekaan.


 Tenavat bongailivat pääsiäismunia kartan avulla pitkin pihaa. Pääsiäisen karuin totuus oli, kun vanhempi neiti totesi, että "ai onks tää kukko munii niinkun sama juttu, kuin hammaskeijunkin kanssa. Että se onkin aikuinen" ;)
 

 
 
Hyvin sujui pienen alkutunaroinnin jälkeen kakunkin koristelu. Pääsiäislounaalla käytiin mummilassa.
 
 Tarjoilija, kakussani on Hipsiäinen.



Treenaamiset jätin pääsiäisen aikaan muille ja vain eilen kävin tekemässä Satun kanssa selkätreenin.

Eilen oli kyllä niin huippuilma, että lähdettiin Niinan ja koiran kanssa metsään. Lenkkipolku alkaa olla jo juostavassa kunnossa ja metsänkin polut olivat jo kuivia. Ihan kuin kohta olisi kesä!