maanantai 27. tammikuuta 2014

Salilla suhisee

Nyt on taas se aika vuodesta, kun kuntosalit täyttyvät ihmisistä, projektin aloittajista, kesäkuntoon-ihmisistä, tein uuden vuoden lupauksen-ihmisistä jne. Monet heistä pääsevät ilmeisesti tavoitteisiinsa jo vajaassa 8 viikossa, koska maaliskuussa salilla alkaa olla jo väljempää, monet jo neljässä. Rehellisesti haluaisin tietää heidän onnistumisen salaisuuden.

Vai olisikohan kyse innon lopahtamisesta? On aloitettu liian isolla innolla, päätetty, että nyt mä käyn x-määrän salilla viikossa, aloitan tämän itse tekemäni ruokavalion, jolla paino putoaa varmasti, kun syön vain salaatteja ja keittoja ja hedelmiä ja karkkilakonkin aloitin ja ja ja.... Se kestää muutaman viikon, kunnes aikataulut pettävät, nälkä alkaa kurnia vatsassa tai tapahtuu "jotain". Into lopahtaa pikkuhiljaa, kun on aloitettu vaatimalla itseltään liikaa. Jos on maatunut sohva selässä tekemättä mitään pitkän aikaa ja aloitetaan hirveällä rytinällä, niin aika suurella todennäköisyydellä hommasta ei tule elämäntapaa, saati edes kuukautta pidempää rutistusta.

Se, että ostaa salille kolmen kuukauden kortin, jotta sitten tulee varmasti käytyä, ei ehkä kuitenkaan ole se motivaattoreista paras? Jo ajatus siitä, että lähteminen ja tekeminen ja syöminen on suorittamista, ei kuulosta kovinkaan motivoivalta. Miksi kuitenkin niin moni tekee tämän uudestaan ja uudestaan?

Ymmärrän sen, että aluksi lähteminen on vaikeaa, mutta jos sen suorittamisen sijaan yrittäisikin löytää itselle mukava ja mieluinen tapa liikkua, joka oikeasti istahtaa siihen omaan arkeen, jaksamiseen ja on realistisesti toteutettavissa.

Tyypillisimmät tapaukset ovat ne "kunnossa kaiken ikää"-ihmiset, jotka ovat jo aiemmin liikuntaa harrastaneet, mutta joka on jostain syystä jäänyt tauolle ja sitten aloitetaan sen pitkän tauon jälkeen siitä mihin jäätiin. No virhe. Ei osata kuunnella omaa kroppaa, vaan pusketaan täysillä ja väsähdetään viimeistään muutaman viikon kuluttua, kun kroppa ei jostain syystä jaksaakaan.

Toinen on ihmiset, jotka aloittavat treenaamisen ja jo meneminen salille on hieman ahdistavaa, kun ei ole oikein käsitystä siitä, mitä pitäisi tehdä, katsellaan sivusilmällä viereisessä laitteessa olevan henkilön tekemistä ja mennään vetämään sitten se ylätalja samalla tapaa hauiksilla. Näille helppo apu löytyy vaikka salin henkilökunnasta tai personal trainereistä. Yksikään osaava alan ammattilainen ei pakota ensimmäisellä kerralla huimiin suorituksiin, vaan painottaa oikeaan tekniikkaan. Kun tekniikka on kunnossa, voi harkita hieman intensiivisempää treeniä, eikös?

Ja oikeasti, mä toivon, että jokainen tammikuussa aloittanut/palannut treenaaja saisi pidettyä sen treenimotivaation yllä ja samat naamat pyörisivät salilla vielä helmikuusta joulukuuhunkin. Eikös tähänkin päde vähän sama juttu kuin siihen että ei sillä ole mitään väliä, mitä syöt joulun ja uuden vuoden välillä, vaan se, mitä syöt uuden vuoden ja joulun välillä?

Etsi parit.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Vastasin haasteeseen

Joku aika sitten sain seuraavanlaisen haasteen ja tässä siihen vastauksia :)

Haasteen säännöt ovat seuraavat

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja jolta haasteen sait
2. Kerro viisi asiaa itsestäsi
3. Vastaa annettuihin kysymyksiin
4. Keksi 10 uutta kysymystä jotka annat seuraaville kymmenelle bloggaajalle
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut
Nonnis, sitten aloitetaan:

Kiitos Satu :)

Ne 5 asiaa minusta. Hmmm.... Nyt on pyörinyt facessa persoonallisuustesti, johon pääset TÄSTÄ. Eiköhän se kerro ainakin 5 asiaa minusta :) Viime kesänä tein vähän vastaavanlaisen haasteen, sen voi lukaista TÄÄLTÄ.
Olet lämminhenkinen, ulospäin suuntautunut, iloinen ihminen, jolla on aina aikaa hauskanpidolle, ja joka välttelee tylsiä ihmisiä jotka ottavat itsensä liian vakavasti. Sinulle soveltuvat parhaiten ammatit, joissa voit olla tekemisissä ihmisten parissa, kuten myyntityö, neuvontatyö, asiakaspalvelu, hoitotyö, kriisiapu ja esiintyvä taiteilija. Ihmistyyppisi luonnostaan tarkkailee toisten käyttäytymistä ja pohtii, mitä toiset oikeastaan haluavat. Valitsitpa minkälaisen ammatin tahansa, siinä puhumisella on oltava tärkeä rooli. Olet parhaimmillasi toisten ihmisten seurassa, ja vältteletkin yksinäisyyttä ja eristymistä. Uskot että elämän, työn ja ihmissuhteiden pitää olla hauskaa ja palkitsevaa. Et viihdy synkissä oloissa. Kaltaisesi ihmiset ovat valloittavia, terävä-älyisiä ja mieleltään avoimia. Toisten mielestä saatat viihtyä liian usein juhlissa. Sinua saattaa ahdistaa se, jos sinulta odotetaan vakavamielisyyttä, muodollisuutta, logiikkaa, järjestelmällisyyttä ja täsmällisyyttä.

Ei tuo kai ihan metsään mennyt :D

Ja ne Sadun 10 kysymystä

1. Mikä on lempiruokasi
No ei tarvitse kauaa miettiä, sushi. Ja jostain vinksahtaneesta syystä, mun tekee aina aika ajoin mieli hyvää tomaattikeittoa. Olen kaikkiruokainen, mutta selkeistä raaka-aineista tehtypuhdas ruoka, joissa pystyy maistamaan raaka-aineen, on parasta.



2. Mikä on paras vuodenaika ja miksi
Alkukesä. Silloin luonto herää eloon ja nautin niistä kaikista vihreän eri sävyistä. Ei mulla tosin ole mitään näitä muitakaan vuodenaikoja vastaan.

3. Mitä harrastat
Liikuntaa eri muodoissa. Jos saisin valita (lue - jos työ ei haittaisi harrastuksiani), kävisin salilla, juoksisin, joogaisin ja nyrkkeilisin. Crossfitkin on mun juttu. Toinen rakas harrastus on käsityöt ja kaikenlainen nyhräily. Me muuten laitettiin ystävän kanssa käsityöblogi pystyyn, jota voit käydä kurkkimassa TÄÄLTÄ. Tästä kirjoittelen vielä lisää, kunhan saadaan tuonne vähän lisää materiaalia :) Niin ja leipominen sekä ruuanlaitto on kanssa kivaa.

4. Mikä on tärkeintä elämässäsi
Elää omanlaista elämää.

5. Onko sinulla lemmikkejä
Koira. Tuo on tuollainen lapasmalli, joka ei oikein osaa edes murista.



6. Mitä pelkäät
Suurin pelko tai ehkä paremminkin huoli mulla on omia lapsia kohtaan. Noh, varmaan jokainen äiti tähän pystyy samaistumaan :)

7. Onko sinulla lempinimeä, jos on niin mikä
Mä haluaisin olla ihan Terhi vaan.

8. Mitä toivot ja odotat tältä vuodelta
Kaikki mitä tulee, saa tulla, se on vain elämää.

9. Uskotko horoskooppeihin
Luonnehoroskooppeihin kyllä.

10. Mitä aiot tehdä ensi kesänä
Nauttia kesästä, niin kuin joka kesä. Lomareissu olisi mukava juttu.



Itse en haasta ketään, mutta nouki ihmeessä nämä samat kysymykset ja vastaile. Ihan mukavaa puuhaahan tämä on :)

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Peace and quiet

Tänä aamuna mä olin ihan vakuuttunut siitä, että otan äkkilähdön ja katoan johonkin missä on lämmin. Ja rauhallista. Ja kaunista. Paikkaan, jossa on kaunis hiekkaranta, aurinkoa ja omaa rauhaa.
 
No, järjen ääni luonnollisesti voitti ja one way ticket aurinkoon jäi toistaiseksi hankkimatta. Päädyin vähän edullisempaan vaihtoehtoon ja pistin kerraston kavereineen päälle ja suuntasin kohti lähimetsää.
 
 
Note to self, pyyhi peilistä pölyt
 
 
Jos nyt näitä ilmoja ei voi lämpimiksi sanoa, niin kaunista siellä oli. Ja hiljaista. Tai no, muutamat linnut jo lauloivat, mutta se ei luonnollisestikaan haitannut. Päinvastoin.
 
Olen sen varmaan jo sata kertaa aiemminkin sanonut, että metsä ja rauhallinen tallustelu siellä on mulle tärkeitä asioita. Koirakin varmasti kiittää, kun saa antaumuksella haistella kaikki kivet ja kannot ja tyhjentää rakkonsa useampaan otteeseen jokaisen pienen kumpareen päälle.
Tänään vietettiin lenkillä pari tuntia aikaa, mutta eihän tuolla metsässä aina tarvitse niin kauaa olla, jotta mieli virkistyisi. Itse ainakin jo kaartaessani tutuille poluille, tunnen, kuinka mieli rauhoittuu ja arki pienine kiireineen ja tekemättömine juttuineen unohtuu ja mieli saa vain olla.
 
Tällä hetkellä, kun luonto tarjoilee vielä kauneintaan, kävelen metsässä rauhallisesti ja käännyn välillä ympäri katselemaan maisemia. Seison hetken auringossa. En ole mikään pakkasfani, mutta näin kauniin luonnon keskellä kylmyys unohtuu.
Parin tunnin kävely metsässä lataa aika kivasti henkisiä akkuja ja vaikka olenkin sosiaalinen ihminen noin niinkuin yleisesti ottaen, on nämä metsässä kävelyt todella tärkeitä omalle pääkopalleni ja sille, että saan olla yksin.

 


lauantai 18. tammikuuta 2014

Penkkihaukkaa

Eilen meillä oli taas kokoontumisajot Kalliosuojassa ja tällä kertaa työn alle pääsivät rinta ja hauis. Ei meistä koskaan tule penkkihaukkamiehiä, mutta jotenkin paikan karuus kutsui treenaamaan juuri näitä kropan osia ;)
 
Itselle tämä treeni oli enemmän palautteleva. Torstain 6 jumppatunnin pito vaati veronsa ja kaikkein järkevintähän olisi ollut pitää täysin vapaapäivä liikunnasta, mutta kyllähän tuo meni, kun treenistä ei tehnyt otsasuonet pullollaan väännettyä rutistusta. Olkapääkään tästä ei oikein tykännyt, enkä pystynyt luottamaan, että yhtään tankoa enempää painoa olisi varmasti noussut. Normisti mä olen aavistuksen vahvempi :D
 
 Kyllä tällaisille painoille tarvitsee jo varmistajan ;)
 
Hauiksetkin treenailtiin muutamalla perusliikkeellä kevyesti läpi.
 


Ja mikäs treeni se olisi, jos ei vähän juoksenneltaisi. Nuorempi neiti on yllättävän innokas juoksemaan rataa ja uudenkarheat lenkkarit tekivät hänestä kuulemma lennokkaan. Pitänee vissiin investoida vastaavanlaisiin lenkkareihin.


 Ja muutama loikka loppuun.
Tämän viikon omat treenit jäivätkin yhteen joogaan ja tähän palauttelevaan treeniin. Viikon jumpanvedot (12 kpl) pitivät aika kivasti huolta siitä, että omat treenit jäivät hieman taka-alalle. Ensi viikko taitaa jo olla hieman kevyempi.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

In laaaaav

Mulla oli täällä vissiin joku blogi, jonne olis suotavaa kirjoitellakin joskus. Niinpä niin, mutta jos kirjoittajalle iskeekin neuroottinen tarve NEULOA, niin mitäs sitten? Ei tuu tekstiä, ei. Mulla on ollut monta vuotta aika hiljaista käsityörintamalla ja vaikka aina silloin tällöin onkin jotain valmistunut, on takaraivossa kytenyt ajatus SITTEN KUN. Sitten kun mulla on taas inspiraatio, sitten kun mulla on taas aikaa, sitten kun...
 
Ja nyt on se "sitten kun". Rakas harrastukseni on taas pyörähtänyt sellaisella voimalla käyntiin, että tässä uudelleenrakastumisvaiheessa meinaa kaikki muu unohtua. Neulominen, mikä ihana tekosyy.
 
Kirjahyllystä kaivelin neulomisaiheisia kirjoja, selasin drops designin sivut läpi, kaivelin raverlyn tunnukset, selailin käsityölehtiä. Ihanaa. Ehkä mä kaivan kohta mun ompelukonearsenaalinkin esiin.
 
Niin, ja sitten mä taisin miettiä tuossa uuden vuoden tietämillä, että tänä vuonna mä teenkin kaiken IHAN ITTE, mitä tehtävissä on. Hullu minä.
 

Forkkujen kestävyystreenit -check-
 
Yritän varmaan hukuttaa ikääntymiskriisin korkkaamalla aina vain uuden ja uuden lankakerän.


 

torstai 9. tammikuuta 2014

Ihan paras aamupala

Heippatirallaa.
 
Nyt täytyy tehdä ihan oma juttu puurosta. Mä olen jäänyt NIIN koukkuun tähän vihreään ihanuuteen, että taju lähtee onnesta. melkein ainakin.
 
Tuosta ihan alimmasta kuvasta saa varmaan sen verran selvää, mikä on alkuperäinen resepti, mutta tässä on mun versio, joka ei siis poikkea todellakaan suuresti alkuperäisestä.
 
Vihreä raakapuuro
1 dl kaurahiutaleita
iiiso kourallinen pinaattia/salaattia/lehtikaalta
2 rkl chian simeniä
2-3 dl kaurajuomaa
1 banaani
20 g (reilun ½ dl) proteiinijauhetta
 
Blenderiin kaikki yhes koos illalla, pöräytys, kaato syvälle lautaselle, jääkaappiin ja aamulla marjoja päälle ja ääntä kohti :)
 
 Ystävällekin tein, kun oli kyläilemässä. Onnentyttö.
 
Hei ja jos ei ole suuri salaisuus, niin olisi tosi kiva kuulla, mitä sä syöt aamupalalla. JA varsinkin jos syöt raakapuuroa, niin mitä siihen laitat???

tiistai 7. tammikuuta 2014

Joogailua


Päätinpä käydä heti tuoreeltaan testaamassa, kuinka se vanha ruho taipuu joogaan ja juu, ihan selviä vanhenemisen merkkejä oli ilmassa. Olo oli kuin olisi invajoogassa ollut. Sen on pakko olla tämä ikä, eikä se, että joogailut on taas jääneet tämän syksyn apatiakoomailujen vuoksi hetkeksi tauolle. Joo joo, tauko ei tee hyvää tässä "lajissa".
 
No mutta, pääasia että taas palasin. Eikä taukokaan tainnut reilua kuukautta pidempi olla...
 
Pyysin Kataa ottamaan ihan vaivihkaa pari kuvaa ja vaikka alkuperäinen tarkoitus olikin ihan kaikessa pinnallisuudessaan saada niitä siksi, että voisin pari kuvaa tännekin laittaa, niin olipa muuten hyvä, että tuli otettua. Siis siksi, että sitä jotenkin kuvittelee näyttävänsä järjettömän hyvältä (joojoo, tosijoogit ei varmaan mieti tällaisia...) ja nököttävänsä just eikä melkein siinä asennossa, missä kuuluukin ja kun sitten katsookin itseään kuvista niin jaa-a, enpä tajunnut, että seison noin vinksallaan tai miksi mun käsi on NOIN tai....
Vaikka eilinen harjoitus meni aika kankeasti, niin muuten jooga tuntuu omassa kropassa hyvältä. Heti kun lämpö alkaa kiertämään kropassa, tunnen, miten jäykkyydet ja aaltoilevat kivut katoavat jonnekin ja pystyn keskittymään harjoitukseen.


Aion pyhittää siis alkavan vuoden joogalle, koska johan se Chisun kappalekin menee jotakuinkin näin:

Neljänkympin kriisin tunnistaa siitä,
ettei ryppyvoiteet enää mihinkään riitä.
Näyttää keskisormee Onnelassa nuorille
ja kiipee joogaretriitille ylös vuorille.

NIIH.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Aikamoista hulinaa Ykkösen avoimissa :)

Vähän pelotti herätä aamulla, kun ei tiennyt, minkälainen muumio sieltä katsoisi vastaan. On nuo ikääntymispäivät joskus henkisesti rankkoja. No iso yllätyshän se tietysti oli, että MITÄÄN ei ollut muuttunut ja niinpä päätin heti aamusta lähteä vetämään pari tuntia Ykkösen avoimiin oviin.
 
Puolen tunnin näytetunteja vedettiin pitkin päivää ja aamu alkoi repäisevästi combatin parissa. Ja jösses, että oli porukkaa. Ihan mieletön fiilis!
 

Toinen puolituntinen vierähti cxworxin parissa ja tuubit loppuivat kesken, mutta se ei onneksi menoa haitannut.

Piia oli salilla kertomassa ihmisille, kuinka laitteita käytetään oikein ja neuvomassa treenaamiseen liittyviä juttuja.
Kahvakuulatunti oli aivan piukassa ja vaikka vähän hymyilin kaverilleni, joka tuli tunnille oman kuulan kanssa, hyytyi oma hymyni siinä kohtaa, kun kurkkasin saliin, joka oli AIVAN täynnä. Hieno juttu, vaikka mitään superlaajoja liikeratoja ei ohjaaja pystynytkään vetämään. Kuula kun ei ole kovin nasta juttu takaraivoon saatuna. Ei, mulla ei ole siitä kokemusta, vaikka joku saattaisi juttujen tasosta joskus päätelläkin.

Salilla oli tietenkin jos ja vaikka mitä tarjouksia ja Kymen Inbodykin oli mukana mittaamassa ihmisten kehonkoostumusta.

Luopumisia

Tänään oli taas täyspitkä päivä töissä. Tämä loppuviikko onkin ollut vähän rankka, kun kolme asiakastani lopetti tällä viikolla. Mä kun olen niin hölmö, että menen vielä kiintymäänkin heihin, vaikka pitäisi varmaan olla superammattimainen ja pitää tietty etäisyys. No mutta, onneksi näissä suhteissa toimii edes se "pysytään kavereina"-klisee ;) Ja vaikka varsinainen asiakassuhde päättyykin, on minusta niin ihana kuulla heistä vielä myöhemminkin, kuinka on mennyt, vaikka törmätessämme salilla tai lukea kuulumisia sähköpostista.
 
Mutta oikeasti, kyllä musta on pirun haikeaa "luopua" ihmisestä, jonka kanssa ollaan tehty töitä vaikka vuosi. Päivänä yksi ei sujunut edes yksi punnerrus ja nyt niitä menee heittämällä vaikka kuinka monta. Katsoa nuoren naisen fyysistä ja henkistä kasvua vahvemmaksi. Ja tietää, että tämä ei ole vielä tässä, vaan hän jatkaa hyvin alkanutta matkaa vielä tulevaisuudessakin. Sillä sinnikkyydellä, mikä noin herttaisessa ihmisessä on sisällä, mennään läpi vaikka harmaan kiven (tai armeijan).
 
Välillä treenien ei tarvitse olla salitreenaamista, vaan voidaan lähteä vaikka ulos kävelylle, kun kroppa ja pää tarvitsee vähän tuuletusta. Pientä haastetta matkalla täytyy tietenkin olla ja sen toi hyppyrimäen rappuset. Tänään pistettiin tauolle projekti, joka vaatii vielä peruspalikoiden kasaamista, hiljentämistä ja vähemmän suorittamista. Kävelyllä pohdittiin näitä juttuja, mitkä voisivat olla niitä asioita, joita lähdettäisiin korjaamaan suorittamisen ja väkisin vääntämisen sijaan. Asioiden ei tarvitse olla suuria, vaan pienilläkin muutoksilla monet asiat loksahtelevat jo kohdalleen. Ja tiedän, että tämä ihana ihminen pystyy siihen, kun antaa itselleen aikaa. 
 Tänään paistoi jo MELKEIN aurinko
 
Niin, ja tänään kostuivat silmäkulmat jutellessani sen kolmannen lopettavan asiakkaani kanssa hänen hieman tahmeasti alkaneesta projektistaan, jossa ensin ei meinannut löytyä aikaa tai ennakointi vähän mätti ja vähän taisi olla sitäkin, että olisi kivaa tehdä muutos ilman muutosta ;) Ja kun katsoo hänen kaventunutta olemustaan nyt ja sitä intoa, millä hän vie omaa projektiaan eteenpäin, ei voi kuin olla tyytyväinen omaan työhönsä. Siis minähän tässä teen kaiken työn, enkö :DDD Ei vaan, on ihana huomata, että antamani työkalut tuovat toivotun tuloksen.


Ketäänhän ei voi pakottaa onnistumaan ja onnistumisen avaimet ovat yleensä pienissä muutoksissa, joita tehdään joskus enemmän ja joskus riittää vähempi. Itse arvostan sitä, että asiakas ymmärtää myös sen, että muutos ei ole vain ruokavalion muutos tai muutos liikuntatottumuksiin, vaan se on paljon kokonaisvaltaisempaa, eikä sitä kaikkea tarvitse saada heti. Jokainen taaplaa täällä omalla tyylillään, niin myös näissä projekteissa. Se, mikä sopii toiselle, ei ole toisen juttu. Siksi ainakin itse vältän antamasta vain yhtä oikeaa ratkaisua asioihin, vaan jätän asiakkaille avoimiksi myös mahdollisuuden löytää itse ne omat oikeat polkunsa. Niin kauan, kuin me ihmiset ollaan yksilöitä, niin kauan on myös vaihtoehtoja.
Kaksi viimeistä kuvaa on lainattu Simple Things-lehden uusimmasta numerosta. Hirmuisen näppärää lukea sekin puhelimelta. Niitä kutsutaan kai e-lehdiksi?

lauantai 4. tammikuuta 2014

A little workout never killed nobody

Hmmmm, neljäs päivä putkeen jo näitä hyviä päiviä, kun ei koske mihinkään. Silleen väärällä tavalla. Liekö syynä aika karsittu ruokavalio vai mikä, mutta olo tuntuu pitkästä aika suht normilta. Jotta sain viikon ohjaukset tehtyä, tein tänään pienen poikkeuksen ja tein vapaapäivänäkin vähän töitä. Ja kun nyt kerran olin ahterini huudeille "raahannut", veivailin hetken selkäeviäkin.
 


Silloin tällöin joku aina kyselee, treenaanko tavoitteellisesti ja vastaus tällä hetkellä on; EN. Olen kilpailuhenkinen kyllä ja ajatus tavoitteellisesta treenaamisesta tuntuu mukavalta, mutta juuri nyt olen tyytyväinen siihen, että ehdin ja jaksan treenata salilla ja käydä joogassa.

Itselleni rakkaita liikuntamuotoja ovat myös nyrkkeily ja syksyllä aloittamani crossfit, mutta juuri nyt on ollut pakko luopua niistä, koska jo ajatus noin repivistä lajeista (varsinkin crossfit, nyyh) tuntuu hieman kaukaiselta. Mutta never say never ja nyrkkeilyä tulen varmasti testailemaan, kuinka kroppa ottaa sen vastaan.

Viime aikoina olen lisännyt reippaita kävelylenkkejä ohjelmistoon, koska ulkoilma tekee tuosta kaikesta pimeydestä huolimatta niin hyvää. Enpä olisi tätäkään päivää uskonut näkeväni, että voin jopa sanoa pitäväni kävelystä. Mä olen aina inhonnut sitä, koska maisema vaihtuu siinä niin hitaasti ja juoksuhan on tietenkin ollut ainut fiksu muoto kävelystä, tai jotain. Tämän kävelyjutun diggaaminen liittyy IHAN VARMASTI jotenkin tähän ikään, koska kaikki vanhat ihmisethän käyvät kävelyllä (vitsi, vitsi. Noeikäollut ;))


perjantai 3. tammikuuta 2014

Raudan nostelua

Tänään jatkettiin Outin kanssa harjoituksia perinteisen perjantaitreenin merkeissä ja ajateltiin, että täytyyhän näin perinteikkäille tapaamisille olla joku hieno nimikin, niin niinpä näitä kutsuttakoon tästä eteenpäin perjantain läskileiriksi (ja kukaan ei sitten ota tätä nimeä sen enempää tosissaan, kuin mekään :D). Nyt mun arkipäivissä on torstailounas ja perjantain läskileiri, ihkuu.
 
 Tottakai mulla on salivyö. Se on vaan piilossa.
 
Välillä on mukava treenata ihan sitä perusitseään salilla ja tänään tehtiin ensin useampi sarja kyykkyjä ja suorin jaloin maastavetoja ja sitten rynnistettiin vielä karistamaan viimeisetkin voimanrippeet rappusiin. Voi olla huomenna väsyneet jalat.
 

 
Asetettiin muutamia tavoitteita Outin kanssa ensi kevääksi noiden perusjuttujen suhteen. Mä olen aina ollut umpisurkea kyykkääjä ja siinä onkin mulle työsarkaa, että saan voimaa kasvatettua tuonne alakertaan.
 
Tällainen perustouhu on muuten aika koukuttavaa ja jos oma olotila ei tästä pahemmaksi mene, niin saatanpa näinä hyvinä päivinä, kun kroppa on yhteistyökykyinen, jopa saada kehitystäkin aikaan. Ainakin tänään tuntui hyvältä, vaikka painot ei vielä päätä huimaakaan. Niin, ja täytyyhän tämä vaatimaton 10 kg painonnousu kesästä (älkää kysykö miten mä sen tein, ihan täysin selvillä en ole itsekään, lihasta se kaikki ei ainakaan ole :D...) käyttää hyväkseen. Pusataan nyt sitten voimaa kroppaan, kun mulle on tällainen massakausikin näköjään päälle tullut. 
 
 Kaulavaltimot alkaa olla jo ihan hyvässä kunnossa. Jee?
Rappuset viimeistelivät jo treenistä väsyneet jalat, mutta sitkeästi vedettiin 10 kierrosta näitäkin. Ja ei, ei tosiaan joka kerta ylös asti...
 
Illalla kävin vielä seuran kokoontumisajoissa ja jos on kiinnostusta kuntonyrkkeilyn aloittamiselle, niin uusi peruskurssi on tulossa helmikuun alussa. TÄÄLTÄ löydät jossain vaiheessa lisää tietoa, kunhan saadaan sivut päivitettyä.

torstai 2. tammikuuta 2014

Tavoitteita vuodelle 2014

Tiedättekö, kun elämä on juuri sen takia ihanaa, kun voi kehittyä henkisesti juuri niin paljon, kuin itse haluaa. Näin mä ainakin uskon.

Viime vuosi tuli pyhitettyä aika suurille muutoksille ja suuret muutokset vaativat myös sinne epämukavuusalueelle siirtymistä. Asioiden loksahdellessa paikalleen, on tullut tehtyä myös iso askel eteenpäin henkisen minän kasvettua.

Viime vuoden tavoitteista voit lukea TÄSTÄ.

Kulunut vuosi tuli siis aika pitkälle pyöriteltyä henkistä puolta ja oli kieltämättä sillä saralla aika rankka. Huomaan sen nyt, kun kaikki stressi on hellittänyt ja kuvittelin alkavani elää mukavaa treenintäyteistä-, perhekeskeistä-, minulla on aikaa-, nautin työstäni-elämää. Mutta kuinkas kävikään. Kroppa on todennäköisesti juuri tämän pitkään kestäneen stressin ansiosta NIIN jumissa, että nyt ei auta kuin aloittaa aika nollasta ja lähteä asettamaan oma terveys etusijalle. Ja sen jälkeen voin ehkä taas panostaa muihin asioihin.

Uskoisin (ei sitä koskaan tosin tiedä), että tänä vuonna ei tarvitse tehdä niin isoja muutoksia elämässä, kuin viime vuonna. Suurin muutoshan oli ratkaisu siirtyä perusvarmasta palkkatyöstä yrittäjäksi. Onneksi tässä maailmassa ikävämmätkin asiat sattuvat usein juuri tällaisiin murroskohtiin ja vaikka asiat kuinka hetkeksi järkyttävät omaa mieltä, on perusluottamus itseen kuitenkin niin kova, että ei näistäkään voinut kuin nousta vahvempana ja todeta, että jos kerta jotain tällaista piti tapahtua, on se selvä merkki siitä, mihin suuntaan elämääni lähden ohjaamaan. Ja näin jälkikäteen olen jopa onnellinen, että sekä ne hyvät että huonot asiat tapahtuivat. Siksi olen nyt tässä.
Tulevana vuotena otan tavoitteeksi mahdollisimman tasapainoisen elämän ja aion tehdä vain asioita, jotka ovat hyväksi minulle. Nyt kun pystyn entistä paremmin muokata aikataulujani itselleni sopivimmiksi, pyrin minimoimaan stressin ja kiireen niin minimiin, kuin mahdollista, kuunnellen itseäni. Joudun varmasti luopumaan jostain, mutta niinhän se aina menee, että kun jostain luopuu, niin jotain saa tilalle.

Tällä hetkellä stressinsietokykyni on aika nollassa ja kroppa on erittäin herkässä tilassa kaikelle "ylimääräiselle". Oli kyse sitten treenistä, ruoasta tai elämästä yleensä. Tältä pohjalta on oikeastaan aika helppo lähteä rakentamaan uutta vuotta, koska kroppa ilmoittaa erittäin napakasti, jos jokin ei minulle sovi. On tässä mentykin jo ihan turhan pitkä aika suorittaen ja itsensä kuuntelu unohtaen.
Tänä vuonna en lupaa olla elämäni kunnossa (tottakai haluaisin), aloittaa mitään uutta, kiristää itseäni mihinkään mitä saan tehdä/syödä tai mitä en, vaan pyhitän alkavan vuoden siihen, että hitsaan itselleni parhaan mahdollisen omaan terveyteeni sopivan tavan elää, syödä ja nauttia elämästä.

Kuitenkin toivon, että saan kroppani "takaisin" ja pystyisimme elämään sopusoinnussa ja viimeistään vuoden lopulla olisin paremmassa kunnossa kuin nyt.
Töissä haluan kehittyä ja olla avoin kaikelle, mitä tulee vastaan, mutta tässäkin taustalla on kuitenkin se ajatus, että voin silti määritellä omat rajani, mitä haluan/jaksan ja mitä en. Tässä työssä on mielestäni erittäin tärkeää, että ei ala ahneeksi, koska siinä kärsii ennen pitkää työn laatu.

Tällaisia tavoitteita ensi vuodelle. Enpä olisi vielä pari kuukautta sitten uskonut, että juuri tällaisen tekstin kirjoitan, mutta elämä on ihmeellistä ja opettavaista. Joskus on tipahdettava ja todellakin toivon täältä joku päivä nousevani taas vahvempana :) What doesn't kill you only makes you stronger, eikös?