Hyvää oloa

Jaahas. Joulu- tai ihan minkä vaan-kiireiden vuoksi viikko on taas kadonnut jonnekin. Mutta hei, homma on taas hanskassa ja kiire selätetty.

Mutta ei joulu/tms.kiireestä sen enempää. Mä haluaisin vähän hehkuttaa mun hyvää oloa. Ihan vain siksi, että mä olen tehnyt sopimuksen itseni kanssa, joka toimii loistavasti. Jos parikymppisenä kroppa taipui melkein mihin vain, niin näin nelikymppisenä kehonhuoltoon ja palautumiseen on vain pakko kiinnittää enemmin huomiota. Testattu on. Kantapään kautta.
 

 Päälläseisonta oli vielä vuosi sitten todellinen haaste.

 
Eli olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että jos et nuku 8 h yössä, et treenaa seuraavana päivänä. Ja toimii muuten hyvin. Koska juuri nyt on aika hyvä fiilis treenata ja jo edellisenä iltana mietin seuraavan päivän treenejä, on tuo aikaisin nukkumaan meneminen ollut aika in.

Säännöllisellä treenaamisella siitä on tullut helppoa.


Sen lisäksi, että olen pitänyt huolta palautumisesta, olen myös panostanut laatu korvaa määrän-treenaamiseen. Jos vielä vuosi sitten (jo ihan töidenkin vuoksi) liikuntaa tuli viikossa n. 10-15 h, on treenitunnit viikkotasolla tippuneet reilusti alle 10 tunnin. Ja tämä toimii. Tuloksia on tullut ja vaikka tietyillä osa-alueilla kehitys on hyvin maltillista, olen yllättänyt itseni taas jossain toisella osa-alueella, joka onkin kehittynyt oikein mukavaa vauhtia.

Ja tässähän on tosiaan vasta kaksi osa-aluetta "treenaajan pyhästä kolminaisuudesta", joista kolmas on tietenkin ravinto. Syömisen olen pitänyt hieman vapaampana jo pitkään. Tiedän, mikä olisi minulle optimaalisin tapa saada energiaa päivän aikana suhteessa kulutukseeni, mutta olen tarkoituksella pitänyt tämän plussan puolella, joka näkyy toki myös ulkoisessa habituksessani. En ole koskaan ollut näin hyvässä "lihassa". Olen kuitenkin halunnut vetää tämän palautumiseni ja treenaamiseni ensin varman päälle miettimättä sitä, onko minussa muutama ylimääräinen kilo vai ei.

Ravinto on kuitenkin iso osa-alue, jos haluaa pitää treenaamisen ja kehittymisen tietyllä tasolla. Ei niinkään se, miltä näyttää, vaan mitä jaksaa. On aika tyhmää ajatella, että jos liikkuu paljon, voi myös syödä mitä haluaa. Tai ei ole, jos ei halua kehittyä. Mutta jos haluaa kehittyä ja jaksaa, on sillä, mitä syö, aika iso merkitys. Ei ruuan kokonaismäärällä, tietyillä yhteenlasketuilla kaloreilla, vaan ruuan laadulla ja mistä päivittäinen ruokailu koostuu. Näihin asioihin aion itsekin panostaa tulevaisuudessa enemmän.
Yksi seuraavista haasteista on saada jalat irti seinästä myös käsilläseisonnassa. Harjoittelu jatkuu....

Kommentit