26.11.2014

Askel parempaan oloon

Nyt kun oma väsymys on selätetty, enkä pyöri enää vain siinä oman jaksamisen pienessä ympyrässä, on tullut havannoitua ympärillä muissa aika paljon samoja oireita. Ja arvatkaapa tekisikö mieli julistaa detoxin ilosanomaa jokaiselle syysalakulosta kärsivälle. No mutta, se mikä toimi minulle, ei tarkoita sitä, että se toimisi kaikille muillekin. Saa silti kokeilla.



Tämän detoxoinnin myötä omasta ruokavaliosta karsiutui sokeri, turha kahvinjuonti, viljat olivat aika minimissä ja maitotuotteita karsin rankalla kädellä. Lisäsin reilusti kasvisten määrää, olen juonut vettä paljon enemmän, syönyt raakana sen, mitä olen pystynyt. Olen syönyt lihaa, mutta pyrkinyt pitämään ruokavalion kasvisvoittoisena.
Ja olen voinut mainiosti. Paremmin, kuin pitkään aikaan. Vaikka en syökään pikaruokaa, eikä ruokailuni koostu varsinaisesti epäterveellisistä ruuista, tekee tällainen karsiminen hyvää myös ihan itsensä kuuntelun tasolla. Tiedän, mitkä ruoka-aineet saavat kroppani voimaan huonommin, mutta silti luopuminen tietyistä ruoka-aineista on aika vaikeaa. Ainakaan itselleni tietty ehdottomuus ei sovi.

Oma ideaaliruokavalioni koostuu pääsääntöisesti kasvisruoista ja raakaruuasta oikeanlaisilla rasvoilla höystettynä, kuitenkaan unohtamatta sitä, että ihminen tarvitsee myös proteiinia, jotka saan mm. kalasta ja kananmunista, sekä tarpeenvaatiessa muista proteiininlähteistä. Tällöin oma kroppani voi hyvin.
Toisaaltaan, jos katson elämääni taaksepäin, ovat tietyt luopumiset tulleet pikkuhiljaa luonnostaan ja en edes muista, milloin olisin esimerkiksi viimeeksi syönyt pikaruokaravintolassa hampurilaisaterian tai lisännyt keinotekoista makeutusainetta saadakseni lisää makeutta. Lisäksi pikkuhiljaa tietyt ruuat ovat poistuneet jääkaapistamme ja suunta on mielestäni oikea. Esimerkiksi se sokerin määrä, minkä lapsi saa valmisjugurteista, on aika huikea. Tai onko valmisruuat oikeasti se ainut vaihtoehto tehdä ruokaa nopeasti. Ei ole.
Ja se, mihin erityisesti olen kiinnittänyt viime aikoina huomiota, on ruuan poisheittäminen. Se, jos mikä on turhaa. Tummuneet banaanit löytävät nykyään tiensä tehokkaasti pakkaseen, jos en niitä heti jatkojalosta, vihanneksista syntyy joka viikko erilaisia kasvissosekeittoja, joita meillä syö koko perhe.

 
Kuvat olivat tässä aika raakaleivonnaispitoisia, koska minun on koko viikon tehnyt mieli raakasuklaata, mutta en ole vain jaksanut tehdä ja iltalukemisena on ollut jo pidempään raakaruoka-aiheista kirjallisuutta. Voisiko ruoka enää näyttää terveellisemmältä, freesimmältä tai herkullisemmalta, kuin mitä raakaruoka näyttää?
 

24.11.2014

Vihreää voimaa


Sitä on näköjään ihminen aika valmis tekemään melkein mitä vaan, että syysväsymys ei paina päälle. Mietin tässä joku aika sitten vaihtoehtoja, joista saattaisi olla hyötyä syksyn väsymyksen selättäjäksi ja ensimmäisenä teki mieli selata matkatoimistojen sivuja ja kadota etelään vaikka edes viikoksi. No mutta, eihän se tähän saumaan ollut oikein mahdollinen vaihtoehto, vaikka kovasti olisi houkuttanutkin. Piti ottaa käyttöön plan B.
 
Kirkasvalolampusta olisi ehkä saanut jotain apua, jos muiden kokemuksiin on uskominen, mutta missä mä sitä ehtisin käyttää, kun olen koko ajan menossa, eli työ on kaukana istumatyöstä. Joku naamalle käännettävä kirkasvalo-otsalamppu. Hah hah. Olisinpa näky. Ja ne korvavalot eivät ihan vakuuta.
 
No, sitten tuli mieleen, että viime talvena tekemäni detox-kuuri antoi aika mielettömän määrän energiaa, kun ensin oli kärsinyt ne muutamat tuskaiset päänsärkypäivät ja hyväksynyt sen, että öisin lähiomaiset lakoavat koiraa myöten yksi toisensa jälkeen. No, onneksi ne olivat vain unia, vaikka todella ahdistavia sellaisia.
 
 
Viime maanantaina aloittelin sitten detoxin aikanani saamilla ohjeilla. Ensimmäiset kolme päivää kärsin voimattomasta olosta ja nonstop-päänsärystä. Neljännen aamun koittaessa päänsärky alkoi helpottaa ja olo tuntui energisemmältä. Villeimmät unetkin rauhoittuivat tuon ajan jälkeen. Tällä kertaa kukaan/ketkään ei onneksi kuollut, mutta hieman harmitti, kun olin tässä yksi täyttänyt ystävälleni arpalipukkeen, jolla hän voitti 1,5 miljoonaa ja lisäksi hän vielä soitti seuraavalla viikolla, että oli voittanut lotossa 5 miljoonaa. No, tasan eivät mene nallekarkitkaan...

Ja sitä energisempää oloa onkin sitten jatkunut oikein mukavasti. Yhtäkkiä tuntuu, että jaksaa taas ja on tullut tehtyä juttuja, joihin ei ole tullut tarttuneeksi millään, kuten auton imurointi ja kaappien siivous. Ja on mukava huomata, että treenaamiseenkin tuntuu riittävän energiaa.

 
Voisikohan tässä jopa ihan kuvitella, että syysväsymys olisi jollain lailla selätetty. Ainakin toivon niin. Eikä tuo pari päivää sitten satanut lumi ainakaan lisää väsymystä, koska ei ole enää niin synkkää.


 

14.11.2014

Eihän ketään väsytä tämä pimeä vuodenaika?

Tähän aikaan vuodesta tuntuu vähän joka toinen valittelevan väsymystä ja myönnän käyväni aika hitaalla itsekin. Päivän pimentyessä kroppa ei selvästikään ehdi perässä. Kesällä tuntuu, että ei malttaisi mennä nukkumaan ja usein minulla onkin tapana istua terassilla lukemassa tai puuhastella puutarhassa iltamyöhään niin pitkään, kuin valoa on. Ja nyt valon puuttuminen aiheuttaa sen, että aamulla pimeään nouseminen vaatii enemmän voimia ja unen tarve tuntuu olevan moninkertainen kesään verrattuna.

 
Tämä syksy ei ole onneksi ollut niin paha kuin edeltäjänsä ja vaikka kiirettä on pitänyt vähintään yhtä paljon, on kroppa pysynyt toimintakykyisenä. Stressillä, tai lähinnä sen puutteella, on yllättävän iso merkitys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
 
Olen säännöllisesti tehnyt inventaariota kotonani ja vienyt tavaroita kirpputorille raivatessani väljyyttä kotiin. Ylimääräinen tavara ja tekemättömät asiat kasaavat omaan päähäni helposti kaaoksen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan päänsisäinen kaaoshan syntyy juuri niistä asioista, jotka sinne itse laskee. Itselläni suurimmat kaaoksen aiheuttajat ovat kotona siivoamattomat paikat/liika tavaramäärä/hoitamattomat asiat ja töissä tekemättömät työt.
Koti on itselleni tärkeä paikka. Paikka, jonka ulkopuolelle voin jättää muun maailman ja nauttia olostani. Tai siis, nauttia olostani, kun tiskipöytä on siisti, pölyt imuroitu, tavarat omilla paikoillaan, eteinen ei ole vaatteiden ja kenkien täyttämä. Eli rehellisesti sanoen hyvin harvoin. Hahhah. En vain voi ymmärtää, kuinka joku voi tulla kotiin ja sulkea silmänsä kaikelta tuolta ja vain olla.
Oman päänsisäisen kaaoksen hallitseminen vaatii siis kotona sitä, että tavaraa ei kertyisi liikaa nurkkiin, koska jos kodissa on sen 175 neliötä, neljä ihmistä ja koira, on sanomattakin selvää, että ihmiselle, joka nauttii siististä kodista, kaaoksettoman tilan ylläpitäminen on haaste. Ja kun tähän lisätään vielä puutarhan ja pihan ylläpito, tuntuu tämä joskus lähes kokopäiväiseltä työltä. Tuntuu, että tänä päivänä materian määrä on suurempi kuin koskaan ja miten sitä tuntuukin kerääntyvän kotiin niin paljon. Niin paljon, että ainakaan oma pää ei meinaa sitä kaikkea hallita.
 
Onneksi tähänkin on ratkaisu ja se on tekeminen. Esimerkiksi viime viikosta asti olen päivittäin siivonnut autotalliamme ja noin kymmenen hyötikselle viedyn peräkärrykuorman jälkeen homma alkaa olla voiton puolella. Ja voin sanoa, että tässä kohtaa aika iso kaaos on purkautunut pään sisästä. Yksi niistä suurimmista to do-listan asioista ei vaivaa enää päivittäin mieltä. Lisäksi varasin kirpparipöydän ja teen vielä yhden kierroksen kotona laittaen kaiken minulle ylimääräisen kiertoon. NIIN vapauttavaa.
PS. Kuvissa ei ole pimeyttä tai kaaosta, vaan ovat syksyiseltä venereissulta :)

4.11.2014

Diipadaapaa ja vähän joogaa

Sinne vierähti taas viikko. Ja millainen viikko... Viime maanantai hieroutui heti aamusta vasten kasvoja, eikä tiistaikaan näyttänyt yhtään sen paremmalta. Keskiviikkona matalapaineen jatkuessa päätin jo jättää positiiviset ajatukset muiden hoidettavaksi ja jatkaa hyvin alkanutta "antaa kakan lentää läpi tuulettimen"-fiilistä. Perjantai näytti hetken valoisammalta viikon muihin kavereihinsa nähden, kun pääsin metsään koiran ja ystävän kanssa.
 
Metsä ja ystävä eivät onneksi lisänneet ainakaan pahaa oloa. Päinvastoin. Muutaman päivän matalalennon jälkeen tuntui jo ihan aurinkokin paistavan. Ja oikeasti, eihän mulla ole mitään syytä valittaa, mutta kun kaikkia pieniä negatiivisia juttuja kerääntyy kasaan ja ne vyörähtää niskaan, niin välillä ei jaksa kuin puhallella sisään ja ulos.
Lauantaille olin suunnitellut pihahommia ja ulkonahan olisikin ollut aivan mieletön sää sille, mutta orastava kurkkukipu ja hyvinkin lenssuinen olo muuttivat mieleni ja päätinkin sitten mököttää sohvan nurkassa ja neuloa koko vapaa-aikasaldoni. Samalla tein pyhän lupauksen neuloa tuosta alla olevasta kirjasta kaikki sukkaohjeet läpi. Vuodessa. Onneksi ei ole mikään "400 kauneinta sukkaa"-kirja.
Meidän neiti 6-vee ilahdutti "kirjoitustaidoillaan" ja logiikallaan pari iltaa sitten. Aika selvästihän tuossa lukee, että CrossFit Kuusankoski. Luovaa otetta on minusta tuossa kutosessa ;) Tai ehkä tämä on joku lyhenne tuosta sanasta, koska niitähän CrossFitissä riittää.

Viime viikolla bongasin kaupasta persimonit. Nyt on niiden aika. Jee. Syön nykyään aika vähän rahkaa, ehkä 3 purkkia viikossa, mutta nyt piti herkutella ja heittää rahkat ja persimonit yhteen. Oli muuten hyvää. Ja hyvää oli tuo persimoni salaatinkin joukossa.

Eilen sitten päätin, että nyt loppui kakan imeminen ja päätin tulla immuuniksi huonoille uutisille. Kroppa egoineen ja sieluineen kaipasi selkeästi joogaa ja kyllä muuten teki hyvää. Vaikka olo ei nyt täysin nollautunutkaan, olin silti aidosti onnellinen, että olin päässyt joogamatolle asti, kroppa toimi oikein mukavasti ja harjoitus sujui.
Edellisellä joogakurssilla sain pari uutta asanaa ja kieltämättä ne ovat minulle sen verran haasteellisia, että touhuan niiden parissa jonkun aikaa ihan tyytyväisenä. Eilen taas tein tyylikkään naamalleenlentämisen. Onneksi en kovin korkealta. Nuo failit pitäisi kyllä joskus saada videolle...
Ja sitten mä olen vihdoin ja viimein hokannut sen, miten tuolta päältäseisonnasta tullaan silleen nätisti ja hallitusti alas. Pieniäisoja asioita.