Eat/sleep/work/repeat

Viikko taas mennä sujahti ohi, hyvä että kyydissä pysyin. Töitä riittää viikon jokaiselle päivälle ja tässä juuri viikolla mietin, että kyllä ottaisi oikeasti nuppiin, jos olisin vielä palkkatöissä ja eteen tuotaisiin viikko toisensa jälkeen työvuorolistoja ilman vapaapäiviä.
 
Mutta miksi se ei tunnu oikeastaan niin pahalta, kun tätä kaikkea tekee yrittäjänä. Ei sillä, että jotenkin hylkisin vapaapäiviä, ja uskonkin, että tulevaisuudessa niitä kyllä tulee, kunhan ollaan tämä alku saatu pyöritettyä omiin uomiinsa. Mutta sen lisäksi, että tällä hetkellä teen työtä itselleni, teen myös työtä, jossa olen koko minälläni mukana.
 
Ei sillä, että minua olisi oikeastaan milloinkaan hirveän rankasti ketuttanut lähteä töihin. Ei edes silloin, kun tein opiskelujen ohella töitä siivoojana tai numerotiedustelussa (siis töitä, jotka eivät liittyneet tulevaan ammattiini). No ok, numerotiedustelussa välillä vähän ahdisti, mutta noin niin kuin yleensä olen ollut aika kaikkiruokainen töiden suhteen ja vaikka työ ei olekaan ollut se unelmatyöni, olen koittanut antaa sille arvostukseni.
Mutta nyt. Juuri nyt saan tehdä työtä, josta oikeasti nautin. Joskus sitä oikein pysähtyy ajattelemaan, kuinka onnekas (tai mitä tämä nyt oikein sitten onkaan) olen, koska saan tehdä työtä, jonka olen ns. itse luonut ja muokannut omannäköisekseni, vienyt asioita eteenpäin niin, että saan tehdä työtä, jota rakastan, ja joka tuntuu harvoin oikeasti työltä.

Toki tämä työ on vienyt paljon vapaa-ajastani ja työajat ovat aika erilaiset palkkatöihin verrattuna. Mutta en valita. En, koska työ ei stressaa minua, vaikka kiire onkin. En, vaikka riski tällaisessa työssä on suurempi, kuin palkkatöissä, mutta niin on onnistumisen tuoma ilokin.

Kommentit