Läskit palamaan

Tällaisella otsikolla löysin vanhan Taloussanomien artikkelin, kun ihan vaan omaksi huvikseni etsin tietoa omasta sykemittaristani. Ja löytyihän sitä tietoa, oikein vuodelta 1998:

Me länsimaiset ihmiset olemme itsemme tarkkailijoita. Naistenlehdissä on harva se viikko erilaisia testejä, joiden avulla lukijat voivat selvittää, minkälaisia ihmisiä he oikein ovat.
 
Polar SmartEdge -sykemittari vie itsehavainnoinnin ennenäkemättömiin ulottuvuuksiin.
Kiinnität vain lähettimen rintakehäsi ympärille, vastaanottimen ranteeseesi ja painat paria nappulaa, niin saat tietää yksilöllisen harjoitussykealueesi ja tietenkin sen, onko liikkumisesi ollut tehokasta vai ei.

Erityisen mielenkiintoiseksi SmartEdgen tekee se, että sen avulla voi mitata, kuinka paljon liikkumisen aikana on kulunut kaloreita.

Sykemittari laskee energiankulutuksen sukupuolen, harjoitteluajan ja sydämen sykkeen perusteella. Myös paino vaikuttaa energiakulutukseen: mitä painavampi ihminen, sitä enemmän harjoittelussa kuluu energiaa.

Liikkuminen ei tosin ole kovin tehokas keino painonpudotuksessa. SmartEdgen käyttöohjeissa paljastetaan, että terveysliikunnassa suositeltava energiakulutus yhden liikuntasuorituksen aikana on 150 kilokaloria. Se vastaa yhtä pullollista A-olutta tai yhtä mitättömän pientä suklaapatukkaa.
Onneksi SmartEdgessä ei ole - ainakaan vielä - anturia, joka kertoisi kuinka paljon päivän mittaan niellyssä ruoassa on energiaa. Sen jälkeen omalle ylipainolle olisi todella vaikea keksiä uskottavia tekosyitä.

Polar SmartEdge, valmistaja Polar Electro Oy, puh. (08) 5202100. Hinta 995 markkaa.
 
 
Eli ihan uudenkarhea peli ei minulla siis ole käytössä, mutta en kyllä tuota mihinkään vaihtaisikaan. Paitsi toiseen samanlaiseen, kun hintakaan ei enää päätä huimaa. Huutonetissä oli muuten vastaava myynnissä reilun 20 € hintaan. Vanhempi tenavakin ihmetteli, että oliko silloin jo ihan oikeasti noin teknisiä laitteita olemassa.
 
 
Vaikka onhan tuo sykemittari jo näihin nykyaikaisiin sisaruksiinsa aivan auttamatta vanhentunut. Ei löydy edes gps-paikanninta. Tai kosketusnäyttöä. Muista hienouksista puhumattakaan. Mutta uskokaa tai älkää, niin se mittaa sykettä. Ja aikaa. Ja muutamaa muutakin asiaa, joita en ole koskaan tarvinnut, kuten kalorinkulutusta. Lisäksi tuonkin ajan vekottimeen tulee laittaa omat tiedot, jotka pienen tarkastelun jälkeen ovat jääneet minulta viime vuosina päivittämättä, koska ikäni oli 30 ja paino 57 kg. Ohhoh ;)
 
Tänään tuo luottomittari oli taas käytössä, kun käytiin juoksemassa hyppyrimäen portaita. Niin ihanaa ja niin kamalaa.
 
Lisäksi ystäväni vinkkasi tällaisesta näppärästä sovelluksesta, joka mittaa sykkeen siitä kameran/salamavalon kohdasta puhelimessa (mä en kyllä tajuu, miten...). Nyt mä olen jäänyt ihan koukkuun ja mittailen aamulla leposykettä, johon muuten vaikuttaa yöunien määrä. Ihan loogista, mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että tottakai huonosti nukutun yön jälkeen leposykekin on korkeampi. Sen lisäksi mittaan sykkeet treenin jälkeen, illalla nukkumaan käydessä tai ihan muuten vaan. Kaikkeen sitä ihminen koukuttuu.   

 
 

Kommentit

  1. Heh, oma sykemittari on ulkonäöllisesti vielä klassisempi Polar Pacer. Takuulapussa päivämäärä 4/1998 tosin ostin käytettynä vuosia sitten ihan sen takia, kun aikoinaan tämän ollessa uusi siihen ei ollut varaa. Huippu plogia pidät!

    Juha

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä mallit alkaa olla jo aika klassikkoja. Mutta yksi iso plussa mun mielestä noissa edelleenkin on nuo rinnan alle tulevat vyöt, jotka pysyvät tosi napakasti pakoillaan, verrattuna moneen nykymalliin, jotka hukkaavat sykettä, kun vyö ei vaan pysy paikallaan.

      Poista

Lähetä kommentti