Kurssilla


Reilu viikko sitten pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja suuntasin kohti Tukholmaa CrossFit Trainer Level 1-kurssille. Kokemus oli aivan mieletön, vaikka muutaman seikan olisinkin voinut jättää välistä.
 
Ikinä en ole esimerkiksi saanut niin paljon tekstareita lentoyhtiöltä, kuin mitä tuohon viikonloppuun niitä tipahteli. Todella huonoa säkää, koska olen lentänyt ko. lentoyhtiöllä useasti, eikä koskaan ole ollut valittamista. Ensimmäinen lento Tukholmaan peruuntui ja seuraava lähti 10 tunnin päästä. Lentokentällä tuli siis vietettyä 12 tuntia ja mielessä kävi elokuva "Terminaali":D
 
 
Mutta koska maailma on pieni, saattaa lentokentälläkin tavata vaikka kuinka hyviä ystäviä. Aika kului siis ihan joutuisasti lueskellen kurssimanuaalia läpi ja kahvitellen/lounastaen tuttujen kanssa. Ja tulipa sitä tutustuttua pariin ihan uuteenkin ihmiseen.
 
 
 
Mutta silti illalla päästyäni hotellille olin NIIN umpipoikkiväsynyt, ettei mitään tolkkua. Olen tottunut liikkumaan maailmalla yksin ja aina löytänyt tieni perille, mutta tällä kertaa en enää jaksanut panostaa edullisimpaan vaihtoehtoon vaan nappasin taksin ja hurautin perille hotellille.
 
Seuraavana aamuna tallustelin pääkallopaikalle valmiina istumaan luennoilla ja treenaamaan tekniikoita. Kouluttajat olivat aivan mielettömiä persoonia ja vaikka meitä taisi olla paikalla sen 50 ohjattavaa, ei kukaan jäänyt paitsi tekniikkojen korjauksista tai muustakaan kurssiin liittyvästä.
 

 

Kurssi käsitteli siis pääsääntöisesti perustekniikoita, niiden ohjausta (sain todella hyviä vinkkejä!), ravintopuolta sekä paljon muuta CrossFitiin liittyvää.

Kurssilta tutustuin aivan ihanaan norjalaistyttöön, jonka kanssa jutut kolahtivat aivan täysillä heti ensi metreillä. Harvoin tapaa ihmisiä, joilla on niin täsmälleen samanlainen huumorintaju sekä muut jutut. Illalla suunnistettiin verkkareissa ehkä lähialueen siisteimpään ruokapaikkaan. Kohteliaasti kyllä ovella kysyttiin, että onko ok tulla näin räjähtäneenä näin siistiin paikkaan, mutta onneksi päästiin sisälle. En muuten äkkiseltään muista, että olisin syönyt niin hyvää kalaa. Ja olihan meillä toki nälkäkin.

Koulutus vaatii 100 % läsnäolon, hyväksytyt tekniikat ja läpäisyn monivalintatestissä. Monivalintakokeessa on 55 kysymystä, joihin tulee vastata tunnin aikana. Jos muuten kurssin suorittamisessa ei itselläni ollut ongelmia, niin aika paha rasti oli tuo monivalintakoe. Tiesin jo koetta palauttaessani, että tässä ei hyvin käy. Ei sillä, että että en olisi lukenut tenttipapereita, mutta oikein nolotti tajutessani, että nyt ei mun englanninkieli riitäkkään tähän. Vaikka olisin tiennyt oikean vastauksen, en aina ymmärtänyt, mikä vastausvaihtoehdoista olisi ollut se oikea. Luotto omaan kielitaitoon oli hieman liian suuri, koska vaikka olen asunut ulkomailla ja jokapäiväinen jutustelu sujuu ongelmitta sekä opiskellut aikoinani osan opinnoistani Hollannissa, oli taas tämä alan termistö ja tietty sanasto näköjään pahasti hakusessa.

Ja niinhän siinä kävi, että eilen aamulla (miksi huonot uutiset tulevat aina maanantaisin ;)) sähköpostiin pärähti fail ja ei auta kuin ottaa kurssimateriaali uudestaan lukuseen ja mennä uusimaan testi. Plääh. Vaikka osasinkin tuota jo odottaa, otti se aivoon silti.

Mutta onneksi aina voi käydä juoksemassa pahan olon pois ja eilen teinkin tämän kesän parhaimman juoksutuloksen pururadalla. Pakko oli tosin välillä ottaa muutama kävelyaskel, kun syke nousi maksimmisykerajoille ja tuntui, että keuhkot irtaantuvat olemuksestani. Mutta hyvää teki.
 

Kommentit