2.8.2014

Kevennellen kohti ensi viikkoa

Ensi viikolla teen pienen hiljentymisen ja viihdyn paikassa, jota kutsutaan minäksi. Ja joogaretriitiksi. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Hieman mietityttää, kuinka kroppa kestää, kun tässä on ollut kaikkea pientä vikaa viimeisen puolen vuoden sisään tai hajoaako pää, kun noita päänsisäisiä juttujakin on tullut kelattua aikamoiset määrät. Mutta ehkä näitä on kuitenkin turha pohtia etukäteen.
 
Mutta jotain olen sentään ennakoinut. Nimittäin sen, että olen vähän keventänyt ruokavaliota. Retriitillähän tarjotaan siis vain kasvisruokaa, joka ei itsessään tuota mitään ongelmaa, päinvastoin, odotan sitä innolla. Viime aikoina olen kuitenkin tullut syöneeksi hieman heikosti kaali- ja papu/hernepitoisia ruokia ja ihan vain kaikesta kohteliaisuudesta muita kohtaan, lisäsin näiden ruokien määrää tässä viikon aikana, jotta vatsa tottuisi taas näihin.
 

Kaapista löytyikin Punnitse ja säästästä joskus ostamani soijapohjainen pasta, sekä valmissekoitus falafelejä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan keitin soijapastan ja lisäsin siihen pestokastiketta sekä paistelin falafelista pieniä pyöryköitä. Mukaan lautaselle mahtui vielä pannulla pyöräytettyä lehtikaalia ja keitettyä parsakaalia sekä muutama oliivi, niin johan oli hyvää. Olin positiivisesti yllättynyt tuosta soijapastan mausta, joka oli siis oikein hyvää. Ja huomattavasti proteiinipitoisempaa kuin normipasta. Ja noita falafelejäkään en ole tehnyt aiemmin, hyviä olivat nekin.

Viime sunnuntaina istuttiin iltaa ystävän kanssa ja tehtiin jo niin perinteiseksi käynyt salaatti. Näistä meidän eri salaattiversioista saisi jo kirjoitettua varmasti kirjan. Tällä kertaa vierailevana tähtenä salaatissa oli pannulla paistettuja kikherneitä.
Viime aikoina on itselläni ollut pieni lama näiden ruuanlaittojen suhteen ja on tullut syötyä vähän sitä sun tätä. Jotain nopeaa. Jotain, mikä sammuttaa nälän. Ja nyt kun taas tällä viikolla on panostanut enemmän siihen, mitä oikein syö, tulee mieleen, että  josko sitä oikeasti panostaisi vähän vaikka arkenakin ruuan laatuun. Ja malttaisi miettiä, mitä sitä oikein söisi ja jopa ihan istuisi hetkeksi alas syömään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti