17.8.2014

Keski-ikäisen naisen juoksulenkki ja joogakauden avajaiset (jossa havaittavissa myös keski-ikäistymistä)


Hei milloin ihminen on keski-ikäinen? Silloin kun siltä tuntuu siltä vai silloin kun mittarissa n x-määrä vuosia? Olo on kaikkea muuta kuin vanhahko, mutta kai se täytyy vaan alkaa hyväksymään tiettyjä elämän realiteetteja, että ei tässä enää ihan kaksikymppisiä olla.
 
Tästä tuli pari elävää esimerkkiä viikonlopun aikana.
 
Siinä kohtaa, kun suunnittelin juoksulenkille lähtöä, harmittelin ääneen, kun olin unohtanut iPodini salille. Mies sitten vähän kyseli että etkö sä pysty lataamaan musiikkia sun puhelimeen? Mitäh? Mä olen niin antiikkinen, että mullahan on oma vekotin musiikin kuunteluun ja oma jutteluun. En kai mä nyt puhelimeen musiikkia lataa. No, latasin kuitenkin, kun tunnin ensin taistelin sen kanssa, kuinka se tehdään. Tämä on varmaan monille ihan normihommaa, että puhelimelta kuunnellaan myös musiikit, mutta mä olen joissain asioissa jäänyt niin sinne korvalappustereokaudelle, että voisi jo sanoa, että olen ollut aivan uuden ja ihmeellisen äärellä. Kai tuo puhelin paahtaa joku päivä leivätkin.
 
No joo. Musiikit siis korville ja matkaan. Sen verran antiantiikkinen olen minäkin, että piti nyt ainakin yksi lenkkiselfie (eli lenkkie?) ottaa. Pieni tauko on taas tullut näiden juoksulenkkien kanssa, kun tuo toinen jalka/alaselkä/mikälie ottaa aina osumaa, niin juoksu ei ole tuntunut kovin mukavalta.
 
 Lenkkie

Juoksu kuitenkin rullasi niin pitkään hyvin, kunnes tulin metsässä siihen huudeille, josta aina poikkean pururadalta metsään etsimään sieniä. Yritin pysyä lenkkipolulla, vaikka mietin koko ajan, josko tuolla metsässä olisi jo sieniä? No ei siellä ainakaan suppilovahveroita vielä ole. Juokse nyt vaan. Niin, mutta jos ne on jo nousseet, niin voisin käydä katsomassa, kuinka pieniä ne vielä ovat... Ei kun juokse nyt vaan. No mutta ei se isoa mutkaa tee. Ääh...

Ja niin poikettiin metsään ja siellähän ne kanttarellit odottivat poimijaansa. Pieni ongelma meinasi muodostua siinä kohtaa, kun ei nyt tullut sitä sienestyskoria tai muutakaav vastaavaa otettua mukaan. Mutta onneksi mun juoksutakissa on iiiisot povitaskut (varman suunniteltu juuri tällaisia tilanteita varten). Eli ei muuta kun sienet taskuun ja matka jatkui. Hieman joutui juoksuvauhtia hölläämään, jotta sienet pysyivät taskussa loppumatkan.
En kyllä varmaan parikymppisenä olisi edes käynyt mielessä moiset metsään hyppelyt sienien perässä. Kai tämä on joku aikuistumisen merkki. Tai sen keski-ikäistymisen.
 Illalla suuntasin "tyttöjen" kanssa joogakauden avajaisiin ja sainpa maistaa aivan tosi hyvää mustikkaraakakakkua. Olisin voinut syödä koko kakun. En syönyt, kun joku kuitenkin niin luuli ;).

Itse vein pinaatti-fetapiiraan. Meiltä tulee pihasta ihan kiitettävästi tuota pinaattia, niin mikäpäs sen mukavampaa, kuin väkertää oman pihan tuotoksista leipomuksia.
Tyttöjen tanssijalkaa alkoi illan mittaan vipattaa ja päätettiin sitten lähteä vähän pyörähtämään kylillä. Tosin mä en kyllä ollut siinä kohtaa ihan samaa mieltä paikkavalinnasta, joka oli siis tuollaisille parikymppisille suunnattu yökerho. Sen ikäisille, joiden äiti mä voisin olla. Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ei täällä meidän pöndellä ole sellaista paikkaa meidän ikäisille, jossa soi tämän päivän musiikki, jos tanssimaan haluaa.

Mutta hienona keski-ikäisten naisten kompromissiratkaisuna lähdettiin baariin klo 22, tanssittiin tyhjällä tanssilattialla reilu 2 h ja lähdettiin kotiin siinä kohtaa, kun baariin alkoi tulla porukkaa. Hirmuisen näppärää. Ei tarvitse jonottaa, on ajoissa kotona, ei ole ruuhkaa ja sai mitä halusi. Ja seuraavana aamuna herää ihan virkeänä ilman univelkaa, eikä tukkakaan ole kipeä. Hirmuisen järkevää, sanoisin.

4 kommenttia:

  1. #lenkkie todistaa, et et sie mikään antiikkinen ole ;) Ja mitä noihin sieniin tulee, niin sama keruutapa on ollut käytössä itselläni jo viitisen vuotta sitten eli elähän kehtoo ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, Anna. Sammal pyörähti pois sydämeni päältä. Oikeastihan mua harmitti vain se, että en ollut tajunnut ottaa kunnon pussia mukaan ;) Olisin jäänyt koluamaan metsää pidemmäksikin aikaa.

      Poista