15.8.2014

Joogaretriitti Frantsilassa 4.-8.8.2014

 
Äääh, kun pitäisi nukkumaankin jo mennä ja sen sata asiaa on aivan levällään. Ei nukuta, mutta ei enää jaksaisi ajatellakaan. Silloin on oikeastaan aika täydellinen hetki kaivaa hieman unhoitettu blogi esiin ja kirjoitella vaikka aivan mahtavasta viikosta joogaretriitillä.
 
 

Maanantaina me lähdettiin Päivin kanssa hyvissä ajoin ajelemaan kohti Hämeenkyröä ja Frantsilaa, jossa Petri Räisänen piti joogaretriittiä. Mähän en ole koskaan aikaisemin ollut joogaretriitillä ja hieman jännitti, että mitä tuleman pitää. Jotenkin sitä pohtii liikaa kaikkea epäolennaista, kuten, olenkohan mä tarpeeksi pitkällä omassa harjoituksessani, että kannattaisi lähteä. Tai kun en mä joogaa muutenkaan kuutta kertaa viikossa. No kamoon, vähänkö oli taas aiheellista tällaistakin pohtia. Onneksi en nyt ihan yöunia menettänyt noinkin aiheellisten pohdintojen vuoksi.

Frantsila ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta kaartaessamme pihaan, tuntui, että sellainen mukavan leppoisa henki laskeutui ja kaikki kiire sai jäädä. Itselläni menikin pari päivää totutellessa olemiseen ja tekemättömyyteen, ennenkuin kiire hävisi myös mielestä. Tai ei ehkä kiire, mutta se tunne, että jotain pitäisi tehdä. Oli vaikea vain olla.

Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, tällainen loma on mitä parhain nollaamaan kaiken. Ei tarvitse miettiä mitään, jos ei halua, ei tarvitse tehdä mitään, mikä kuuluu normaaleihin arkirutiineihin. Paitsi syöminen.

Ja syöminenhän on aina mukavaa, varsinkin jos ei tarvitse, kuin kävellä valmiiseen ruokapöytään ja nauttia aivan tosi hyvästä ruuasta. Frantsilassa kaikki ruokahan oli kasvisruokaa ja tajusin oikeastaan vasta kolmen päivän jälkeen, että kaikki nivelkivut olivat täysin kadonneet. Ja se ei ole kohdallani huono juttu. Toki levollakin oli varmasti osuutta asiaan.
Joogaretriitti piti muuten tuon syömisen ja olemisen lisäksi sisällään myös joogaamista (yllätys ;)). Joka aamu. Ensimmäisenä ja toisena aamuna kampesin itseni aika väkipakolla ylös ja matolle ennen kukon vinkaisua. Mutta kuinka hyvä olo siitä tulekaan, vaikka alussa tuntee olevansa joustava kuin rautakanki. Pikkuhiljaa kroppa alkaa lämmetä, hengitys kulkea ja sitä myötä harjoituskin rullata.

Omalle kropalle joka-aamuinen harjoitus oli pieni totuttelukysymys ja päällimmäisenä tunteena ehkä jäikin se kokonaisvaltainen hyvä olo, joka siitä tuli, eikä niinkään se, että "ikinä en ole näin hyvin taipunut". Se oli oikeastaan aika samantekevää. PAITSI, että mä sain vihdoin ja viimein lootusasennon, johon en ole päässyt koko aikuisiälläni. Että kuulkaas jee!

 

  
 


Joogaharjoitusten lisäksi meillä oli tekniikkaharjoituksia. Ja jos mä olen koskaan erehtynyt ajattelemaan, että kyllä mulla on hei edes jonkin verran voimaa, niin alas tultiin ja kovaa. Tai ehkä niitä kutsutaan juuri siksi TEKNIIKKAharjoituksiksi, että vähän tällaiset daijummatkin tajuaisivat, että kyseessä voisi olla TEKNIIKKAharjoitus. Vaikka kyllä niissä joissain jutuissa olisi siitä oikeasta voimastakin ollut hyötyä...

No, edelleen mulla on työn alla käsilläseisonta ja erinäiset muut solmun näköiset liikkeet. Ai niin. Ja lupasin pyhästi itselleni, että alan opettelemaan niitä asanojen oikeita nimiä. Musta kun on ollut tähän asti niin mukava keksiä niille omia nimiä.

Lisäksi meillä oli meditaatiota. Itse kun en pysty normielämässä ujuttamaan näitä joogaharjoituksia ihan joka päivälle (lue kerta, kaksi viikkoon on jo hyvin), niin olen sitten panostanut tuohon meditointiin/rauhoittumiseen ja olen huomannut, että se auttaa kyllä aika kivasti jaksamaan arjessa, kun antaa itselleen hieman aikaa, poistaa kiireen päästään ja vain on.

 

Tätä tässä kirjoitellessani hihittelen vielä koko viikolle ja niille kaikille ihanille ihmisille, joihin sain tutustua. Aivan mielettömiä persoonia laidasta laitaan. En ole toki koskaan pitänyt joogaavia ihmisiä mitenkään homogeenisenä porukkana muutenkan. Johan sen todistaa omankin salin kävijäkunta.
 
Mutta aivan mielettömän hauskan viikon sain viettää näiden mainioiden ihmisten seurassa ja naurattaa meidän jutut varmaan vielä joulunakin. 
 
 
 
Niin ja vielä pienenä ekstrana sen lisäksi, että Frantsilassa oli ruuat ja fiilis kohdillaan, oli kaikki heidän tuotteensa meidän käytettävissä. Ja jos olen aivan superlaiska rasvailemaan ihoani, niin tuolla viikolla tein sitä sitten koko vuoden edestä. Oli niin paljon hyviä tuotteita testattavana.
 
Ja rehellisyyden nimissä en pystynyt olemaan aivan totaalisen jouten ja kolmantena päivänä surautettiin autolla kauppaan ja ostin puikot ja langat ja tekaisin villasukat. 
 
 

Viimeisenä päivänä saatiin vielä kakkua ja koristeina kaikessa yksinkertaisuudessaan pelkät kukat kakun päällä olivat aivan todella kauniita. Niin ja kakkukin oli tosi hyvää :)


Kotimatkalla poikettiin Päivin kanssa Rönnvikin viinitilalla syömässä ja ei kai sieltä tyhjin käsin joutanut kotiin lähteä. Pitihän se yksi pullo tilaviiniäkin käydä ostamassa.

Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin siinä syödessämme pohdin meidän sen hetkistä lokaatiota ja tulin tulokseen, että ei muuten ollut kovin pitkä matka entiseen opinahjoonikaan, josta olen aikoinani hortonomiksi valmistunut, joten teimme pienen koukkauksen Hämeenlinnan kautta ja kävimme vielä Lepaankin viinitilalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti