"Varmuuden vuoksi"

Hei onpas taas ollut hiljaista. Mitä mä olen tehnyt? En mitään ja vaikka mitä, kuvastaa ehkä parhaiten tämänhetkistä tilannetta. Koska varsinaista kesälomaa ei tule tänä kesänä pidettyä, niin tuntuu, että kaikki vapaa-aika täytyy pyhittää todellakin sille vapaa-ajalle.

Ja kun en ole vapaa-ajalla, niin ei voi todeta muuta kuin että ei työt tekemällä lopu. Mutta ei se mitään, koska pitkästä aikaa tuntuu taas siltä, että energiatasot ovat kohdillaan, ja aika vahvasti vielä. Jos viime syksyisen väsymyksen jälkeen on tullut vähän himmailtua varmuuden vuoksi ja otettua kevyemmin, tuntuu nyt siltä, että uskaltaa päästää taas pikkuhiljaa vähän kovempaa vaihdetta päälle. Mikä muuten tuntuu aika mukavalta, koska oman kunnon laskeminen ottaa aika kovasti luonteen päälle.

Tässä viikon aikana olen ehtinyt seisoa metsässä ja.....

Sen verran kilpailuhenkisyyttä minusta on aina löytynyt, että on ollut aina mukavaa haastaa edes itsensä ainakin itseään vastaan, eli aina pitää pyrkiä parempiin suorituksiin. Viime aikoina on tosiaan tuntunut oma meno ihan pohjamutameiningiltä ja tietyissä jutuissa on vain täytynyt nöyrtymään ja toteamaan, että nyt ei vain pysty, kun sattuu, koskee ja ei palaudu. Tai on ainakin tehnyt vähän kevyemmin "varmuuden vuoksi".

Ja tuo "varmuuden vuoksi kevyemmin" on muuten vähän petollinen juttu. Itse ainakin törmään asiakkaissani esimerkiksi (polvi)leikkauksen jälkeen siihen "varmuuden vuoksi kevyemmin"-moodiin. Kun aikaa on kulunut jo reilusti ja silti vielä himmaillaan, josjavaikkakun se ei vielä kestäkään. Ymmärrän oikein hyvin, että tietty maalaisjärki, itsensä kuuntelu ja pieni varominen on ok, mutta jos ei ole enää oikeasti mitään syytä varoa ja jäljellä itseasiassa onkin loppupeleissä vain oma olettamus, ettei muka pysty. Enemmän pelätään, että sattuu, kuin mitä oikeasti sattuukaan.
...tehdä superhyviä vohveleita. 

Tajusin itse alkuviikosta, että olen tainnut hieman jäädä itsekin tietyissä jutuissa sinne "varmuuden vuoksi kevyemmin"-syyn syövereihin vähän turhan pitkäksi aikaa. Esimerkiksi jumpanvedoissa olen mennyt tuolla "varmuuden vuoksi"-moodissa jo pitkään; olen ottanut kevyemmin pumpissa painojen kanssa, keventänyt combatissa. Ja varmasti syystäkin, mutta jossain kohtaa olisi jo kuitenkin hyvä vähän testata, jos sitä jo kuitenkin pystyisi. Ja pumpin kohdalla se päivä oli maanantaina. Hieman arvoin sinä aamuna, että mitenköhän tämä mun selkä ja kuis tuo mun polvi ja olihan tuossa olkapäässäkin vissiin jotain... Mutta päätin kuitenkin, että nyt pistetään vähän reippaammin painoa tankoon ja jos en jaksa, niin sitten häpeän sitä koko ryhmän edessä. Mutta pöh. Hyvin jaksoin, eikä mihinkään sattunut. Ja sama juttu keskiviikkona combatissa.

Hyvällä fiiliksellä siis mennään ja kun vain muistaisin, että treeniin kuuluu olennaisena osana myös se palautuminen, niin ollaan taas lähempänä sitä omaa tasapainoa. Kuinka helposti sitä lähteekään taas innoissaan tekemään ja treenaamaan sitä ja tätä, unohtaen sen, että jokaikisen treenin jälkeen täytyy palautua, jotta taas jaksaa. Piste.

Kommentit

  1. Mukavaa ja rentoa viikonloppua! Välillä tosiaankin täytyy muistaa relata ettei mene ylikunnon puolelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan ja toivottavasti sullakin oli mukava viikonloppu. Ylikunto ei ainakaan tänä viikonloppuna päässyt yllättämään, sen verran laiskasti tuli itseään liikuteltua ja hyvä välillä näin :)

      Poista

Lähetä kommentti