25.7.2014

Puutarhailua ja heppailua

Aamuvilakoilla suuntasin aamupalan jälkeen kahvikupin kanssa puutarhaan katselemaan noita syötäviä vähän sillä silmällä, josko olisi jo sadonkorjuun aika. Suklaakirsikat olivatkin jo korjuukypsiä ja siinä astiaa sisältä hakiessani mietin, miten monella muotoa kirsikoita voikaan jatkojalostaa.
 
Nooh... Jos pensaasta loppupeleissä tulikin sitten hätäseen n. 30 kirsikkaa, niin taidanpa vielä odotella pparempia satoja, ennen kuin pistän noita säilöen. Mutta tekivätpä kuitenkin jo jotain satoa.
 

Vähän suuremin elkein lähdinkin jo sitten mustaviinimarjapensaiden kimppuun, mutta alkaessani noita poimia, totesin, että vaikka nuo ovatkin kovin mustia ja pulleita, niin eivät ne kyllä vielä kypsiä ole. Ei siis auttanut muu, kuin heittää räksäverkot takaisin pensaiden ylle ja odottaa ensi viikonloppuun.

 

Ja jottei hommat liian helpoiksi käy, niin punaviinimarjapuskalle pitikin raivata tie oikein kirjaimellisesti. Joku fiksu oli päättänyt kesän alussa, että ei kato leikata noita nokkosia, kun mä syön ne kaikki. No joo. Niinpä. Aivan järkyttävät puskathan niistä tulee ja ihan itse sain tänään kärsiä polttavista lehdistä, kun niitä pistin matalaksi.
 
Mutta eipä sillä. Ei ne ihan hukkaan kuitenkaan menneet, vaan hain saavin ja pistin sen nokkosia puolilleen ja vettä päälle. Muhikoon siellä jonkin aikaa. Jos ennustukset pitävät paikkansa ja näitä lämpimiä jatkuu vielä syyskuun loppuun, niin eiköhän tässä uskalla vielä elokuunkin puolella typpilannosta ainakin osalle kasveista antaa. Ensi vuonna tosin voisin olla hieman reippaampi ja laitella tätä nokkosvettä tulemaan jo heti kesän kynnyksellä.
 

Hyötypuutarha on kyllä siitä mukava, että kaikki eivät tule satoikäisiksi yhtä aikaa ja onneksi en ole innostunut istuttamaan pihalleni kymmentä pensasta samaa lajia, vaan vähän sitä sun tätä, niin sadonkorjuukin rytmittyy portaittain.
Sen verran oli kroppa ottanut osumaa viikon treeneistä, että ajattelin tänään "vain" puuhastella puutarhassa. Näillä helteillä touhu käy kyllä vähän rankemmastakin aerobisesta, varsinkin, jos innostuu kitkemään oikein totuudessaan kukkapenkkejä ja repimään vanhoja kasvustoja juurineen irti maasta.
Mutta työ tekijäänsä kiittää ja nyt on osa penkeistä taas ihan hyvässä kunnossa. Ja vaikka tuolla puskissa möyrytessäni välillä mietinkin, että on tämä kanssa hommaa ja jos joku tämän puolestani tekisi, niin eipä harmittaisi kyllä yhtään vaikka vaihtoehtoiseesti istua puutarhakeinussa juomassa virvokkeita ja lukemassa kirjaa.
Ja kuitenkin olen ihan tyytyväinen, että minulla on puutarha, jossa möyriä. Ja täytyyhän sen olla mukavaa, jos siellä jaksaa melkein koko päivän puuhastella. 


 
 

  




Ihan koko päivää ei sentään tullut puutarhassa möyrittyä, vaan lähdettiin tenavien kanssa kokeilemaan, miltä se ratsastus tuntuu. Vanhempi neiti ehtikin ratsastaa muutaman vuoden nuorempana, kunnes tuli niin allergiseksi hevosille, että ei enää siedätyksetkään auttaneet.


Ihan mielenkiinnolla siis tänään odotin, mitä tuleman pitää ja kuinka paljon on jäänyt neidin muistiin heppajuttuja. Ihan mukavastihan tuo otti hepat vastaan ja varmaan oli jotain jäänyt mieleen edelliseltä harrastuskerralta. Ja mikä parasta, allergisia oireita ei tullut.


Nuorempi sen sijaan oli tänään ensimmäistä kertaa hepan selässä ja vaikka jännitys oli lähes itkunsekaista panikoimista, oli hän päättänyt, että tänään hän ratsastaa. Ja alkukankeuden jälkeen homma alkoikin jo sujua ihan kivasti.
 Muutama kierros mentiin kävellen ja sitten mentiinkin jo ihan ravaten.

Kieltämättä on jännä seurata omaa jälkikasvuaan erilaisissa tilanteissa. Siinä missä vanhempi on aina mennyt tilanteeseen heittäytyen, menee nuoremmalta huomattavasti pidempi aika lämmetessä tilanteelle. Tai siinä, missä nuoremmalla on kovaakin kovempi pää, on taas vanhempi neiti paljon herkempi. Ja huvittavaa on myös tunnistaa näissä jälkikasvuissa myös niitä omia luonteenpiirteitä. Ja samalla joskus kauhistella tulevia teinivuosia ;)

No mutta, sinne on vielä onneksi aikaa ja tämän päivän perusteella meidän lapsilla näyttäisi olevan yksi yhteinen tuleva harrastuskin. Pitäisikö sitä itsekin hypätä tässä joku päivä hepan selkään...

5 kommenttia:

  1. Hei,
    taas kerran kiitos blogistasi-tosi mukava lukea.
    Vietämme kesälomaa mökillä täällä sinun kotinurkilla Kouvolassa. Lomallakin yritän kuntoilla, vaikka salitreeni jääkin vähemmälle niin uiminen järvessä ja lenkkeily upeissa maastoissa lataavat akkuja syksyä varten mukavasti
    Tuli tälläinen "äkillinen" tarve lihashuollolle kun selkä vähän jumahti....Osaatko suositelle tältä alueelta hyvää hierojaa?
    Ja samalla jalkahoitajaa (vähän lisää elämännautintoja)....
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei. Uiminen ja lenkkeily ovat ihan niitä parhaita aktiviteettejä kesällä. Ainakin itse nimenomaan saan paremmin ladattua akkuja lenkkipolulla tai muuten vaan treenaillessa kesäisin ulkona, kuin kuntosalilla. Itse olen käynyt kolmella eri hierojalla ja kaksi heistä löytyy Kuntokeskus Ykköseltä (Inna ja Ismo) ja Teemu, jonka yhteystiedot löydät seuraavan linkin alta http://kontionkoura.com/. Jalkahoitajaa mulla ei nyt tule äkkiseltään mieleen, kun tuo kotispa on hoitanut mun jalat aika pitkälle tähän asti ;)

      Mutta aivan ihanaa lomailua teille mökille ja nauttikaa. Kesä on tehty juuri sitä varten :)

      Poista
  2. Heppatyttö^89 tiedustelee, missäpäin/millä tallilla täällä kannattais käydä verestämässä ratsastusmuistojaan (tämä lienee varmempi sanavalinta kuin "-taitojaan"... :D)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Heppatyttö^89, mä olen käyttänyt noita tenavia Kouvolassa Suursuon talleilla. Mulla on kanssa mukavia muistoja (taidoista ei tosiaan puhuta yhtään mitään ;)) heppailuista nuoruusvuosilta ja ajattelin tässä kyllä löytää itsenikin vielä joku päivä taas hepan selästä. Katsotaan tuleeko siitä komedia vai tragedia ;)

      Poista
  3. Kiitos Terhi tiedosta!
    Pitää varata aika.
    Mukavaa kesänjatkoa sinulle!
    Sari

    VastaaPoista