Kanaemon luona iltateellä

On muuten iso rikkaus, kun hyvä ystävä asuu ihan huudeilla. Jos vaikka sattuu olemaan ylimääräistä kakkua jääkaapissa päivän leivontasession tuloksena, niin ex tempore kysymys "Oletko kotona? Mulla on kakkua ja sulla teetä? Nähdäänkö? 5 min?" Kakku kylmälaukkuun ja matkaan.
 

Ystävän pihaan ilmestyi keväällä iso häkki, joka sai täytettä kolmesta kanasta. Eilen sain minäkin omat munat varmasti onnellisten, eikä todellakaan tehotuotettujen kanojen tuotoksina. Taas näitä pieniä juttuja, jotka vetävät suupielet hymyyn. Voi kun itsekin aina muistaisi muistaa ystäviä tällaisilla pienillä jutuilla.

Olivathan nuo kanat jollain lailla kaikessa yksinkertaisuudessaan aika sympaattisia otuksia. Hyvin olisin voinut istua alas ja tuijottaa niiden touhuja, kuten takkatulta. Vaikka kuinka pitkään.

Kanojen pitäminen vaatii kuitenkin omistajaltaan sitoutumista ja päivittäisiä hoitotoimenpiteitä. Sen lisäksi, että kanoilla täytyy olla tietyt perusjutut häkissään, kuten orsi ja suojaisa paikka, jonne ne pääsevät munimaan, täytyy esimerkiksi vesi vaihtaa päivittäin ja täytyyhän niille toki ruokaakin antaa.

Kovin tyytyväisiltä nuo vaikuttivat ruopsutellessaan maata ja nokkiessaan jyviä ja munankuoria. Pitäisiköhän meillekin ensi kesänä hankkia moisia?

Ystävän piha on mielestäni niin monimuotoisen kaunis, kun kaikki kukat kukkivat onnellisina siistinä sekamelskana. Pionit olivat aivan valtavan kokoisia ja niitä oli paljon.



Suunniteltiin siinä terassilla istuessamme terassille uutta ilmettäkin. Saas nähdä, mitä me saadaan vielä aikaiseksi ;)

Kotipihalle tallustellessani muistin, että hitsi, munhan täytyy kaivaa räksäverkot esiin, ettei herukat ja karviaiset mene parempiin suihin. Tänä vuonna alkaa tuottaa satoa myös suklaakirsikka (Prunus cerasus 'Chokoladnaja'). Luonnollisestikin odotan suklaan makuisia kirsikoita. Jos eivät ole, olen tosi pettynyt. No ei vaan, aika kirpakoitahan nuo ovat, mutta pensas on kyllä kaunis keväällä kukkiessaan ja nyt kun oksat notkuvat pieniä punaisia kirsikoita. Ihan sellaisinaan en niitä varmasti tule syömään samaa tahtia, kuin isompia ja makeampia kanssasisariaan, mutta eiköhän niistä jotain jatkojalostetta saa kehitettyä.

Siinä viritellessäni verkkoja kitkin myös yhden kohopenkin, johon olen keväällä kylvänyt/istuttanut aika fiilispohjalla vähän sitä sun tätä. Ja olin jotakuinkin hämmästynyt, kun löysin vesiheinän alta retiisejä. Olinko tosiaan istuttanut tällaisiakin?

Kommentit