Hyppyrimäen portaista Helsingin reissuun


Viikko se on taas iloisesti vierähtänyt ja asiaa olisi jos ja vaikka kuin, jos vain olisin jaksanut istua iltaisin koneelle kirjoittamaan. 
 
 
Maanantaina kävin testaamassa maksimisykkeitä hyppyrimäen portaissa. Aikaa oli vähän hintsusti, joten ehdin jolkotella 8 kierrosta, vaikka olisi poltellut vielä muutama ylimääräinen kierros. Mutta ainahan sinne pääsee takaisin.
 

Moni on kysellyt, mikä olisi järkevä tapa treenata noita portaita.

Aloittelijalle, joka ei ole harrastellut juoksemista, riittää varmasti jo pelkkä hyppyrimäen portaiden ylöskävely muutaman kierroksen verran ja siitä lähdetään kasvattamaan kertoja vaikka 1 kerta joka treenikerralla.

Mielestäni paras mittari on pelata omilla sykerajoilla, eli laskea itselleen maksimisyke, vauhtikestävyysalue ja peruskestävyysalue.

Maksimisykehän lasketaan:
220-henkilön ikä

Peruskestävyysalueen saa laskemalla 60-70 % maksimisykkeestä, eli
220 - ikä x 0,6, joka on peruskestävyyssykkeen alaraja, lyöntiä/min.
220 - ikä x 0,7, joka on peruskestävyyssykkeen yläraja, lyöntiä/min.

Vauhtikestävyysalue taas on 70-85 % maksimisykkeestä, eli
220 - ikä x 0,7, joka on vauhtikestävyyssykkeen alaraja, lyöntiä/min.
220 - ikä x 0,85, joka on vauhtikestävyyssykkeen yläraja, lyöntiä/min.

Tuossa portaita noustessa sykkeet tuppaavat nousemaan maksimisykealueelle ja ainakin alussa kannattaa odottaa portaiden yläpäässä, että syke laskee kunnolla ainakin vauhtikestävyysalueelle ja alhaalla vaikka peruskestävyysalueelle.
 
Erilaisia treenejä portaissa saa vaikka kuinka, siinä on vain mielikuvitus rajana. Kuka kiipeää jokaisen kierroksen aina ylös asti. Kuka juoksee aina niin ylös kuin jaksaa ja lähtee heti laskeutumaan, kun jalka ei ota enää juoksuaskelta. Toiset pitävät hieman pidemmän palauttelevan ja kiertävät pienen lenkin maastossa hyppyrimäen juurelle. Portaita voi loikkia vaikka joka toisen rappusen tai vaikka hyppiä tasajalkaa. You name it.
 
Tehokasta kaikki.



Viikolla sain pienen lahjan asiakkaalta, joka piristi kovin mieltä. Mielestäni nämä pienet ja hauskat lahjat, joissa on ajatusta, ovat ihan parhaita :)

En meinaa päästä irti tästä mun hippikynsikaudesta, joten samaa linjaa jatkettiin edelleen.

Torstaina istuttiin iltaa sushia syöden. Ajatuksena oli opettaa ystävälle sushien valmistuksen salat. Tuskin meistä kukaan nyt mikään hirveä pro oli, mutta hyviä olivat ja niitä oli riittävästi.

Perjantaina suunnattiin ystävän kanssa auton nokka kohti Helsinkiä ja Ayurveda-konsultaatiota. Kirjoittelen näistä jutuista lisää myöhemmin, mutta jos aihe kiinnostaa, siitä voi käydä lukaisemassa vaikka TÄÄLTÄ.

Odotellessani ystävääni konsultaatiosta, lukaisin aulassa olleen kirjan (alla kuvassa). Täytynee lukea sarjan muutkin kirjat. Tämä oli ainakin kivasti kirjoitettu perusopus rauhoittumisesta, hidastamisesta ja positiivisuudesta.

Konsultaatiosta suunnattiin Hakaniemeen ja bongattiin pari aasialaista kauppaa. Ja mitä kaikkea kivaa sieltä tulikaan hamstrattua mukaan. Näihinkin palaan myöhemmin.
 


Nappasin kaupasta mukaan vielä tällaisia maustettuja merilevälevyjä ja voi hitsi kun harmittaa nyt, että ostin niitä vain yhden paketin. Saatoinpa syödä koko paketin samana iltana. Hyviä olivat.

Lisäksi pyörähdettiin Ekolossa. Nyt kun olen itse eliminoinut lähes kaiken sokerin ruokavaliostani ja huomannut sen hyödyt omassa kropassani, huomaan sisäisen terveyspoliisin ulostulon myös mm. tenavien lautasella. En ole koskaan suosinut valmis(sokeripommi)jugurtteja, mutta muroja on tullut ostettua aina silloin tällöin. Ei niitä sokerikuorrutettuja kuitenkaan, mutta sisältäähän suurin osa muroista sokeria joka tapauksessa. Nyt meillä on testailtu luonnonjugurttia erilaisilla sokerittomilla soseilla/marjoilla ja pienellä määrällä lisättyä hunajaa. Ja ainakin tästä ostamastani myslistä tenavat tykkäsivät jugurtissaan.

Ja nyt kun mentiin ruokien/herkkujen maailmaan, niin tässä viikolla istuessani ystävän luona kahvilla, hän laittoi pöytään pähkinäsekoitusta, jossa oli kuivattuja taateleita mukana. Hitsi että oli hyvää. Meilläkin tarjoillaan tällaista tästä eteenpäin. Yksinkertaista ja hyvää.

Kauppareissulla bongasin vielä itselleni aloe veran. Itseltäni löytyy jääkaapista aloe vera-juomaa, jota käytän, kun muistan ;) Säännöllisen epäsäännöllisesti siis.

Aloe veran sisus on geelimäistä ja sitä voi käyttää niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Itse ajattelin nyt aluksi kasvattaa tuosta hiukan isomman (kasvaa muuten nopeasti) ja käytellä geeliä tarvittaessa ulkoisesti mm. hiertymiin ja viilentämään ihoa.

 
 Ja mikäs reissu se olisi Helsinkiin, jos ei kotimatkalla oltaisi Ikeassa pyörähdetty. Tosin tällä kertaa panostin harkittuihin ostoihin, kuten 12 kpl huopia. Näille tulikin käyttöä heti seuraavana päivänä tiimipäivillä, kun vedin porukalle pitkäkestoista venyttelyä.
 




Kommentit