Oodi nokkoselle

Meidän kasvimaan nurkassa kasvaa hieman rehevöitynyt puska nokkosta ja mies tuossa kyselikin, että mahtaakohan se olla siinä ihan tarkoituksella, kun hän sen suunnitteli siitä niittävänsä. Hullujahan tuo jutteli. Siihen ei kosketa. Ainakaan vielä. Vasta sitten, kun olen kerännyt siitä osan kuivatukseen, osan pakkaseen, käyttänyt kyllästymisen asti tuoreena vihreänä mm. smoothiessa ja tehnyt nokkosvettä puutarhan lannoitukseen.
 
 
Niin, ja sitten bongasin vielä hortoilu.fi (TÄÄLLÄ) sivuilta nokkossipsien ohjeen. Niiden tekemiseen ei kauan nokka tuhissut. Ja kun siihen kelpasivat vielä nuo vanhemmatkin lehdet, niin ei aikaakaan, kun uunista tulla tussahti pellillinen sipsejä.
 

Hieman varovasti mäkin näitä maistelin, että josko ne polttavatkin vielä, mutta eivät polttaneet. Kuumalla vedellä huuhtelun pitäisi hävittää polttavat karvat, jos haluaa varman päälle polttamattomat sipsit. Mutta tosi hyviä olivat ja tenavatkin suostuivat syömään niitä useamman kun yhden.

 
Nokkonen (Urtica dioica) sisältää jos ja vaikka mitä hyviä juttuja ja sitä käytetäänkin esimerkiksi pinaatin sijaan. Siinä on runsaasti tärkeitä ravintoaineita, kuten C-vitamiinia, magnesiumia,  rautaa, foolihappoa, piitä, kalsiumia ja kaliumia sekä flavonoideja ja karotenoideja.

Nokkosesta voidaan käyttää ruuanlaitossa, hauduttaa teetä, joka auttaa mm. reumaan, ihottumaan ja tulehdussairauksiin tai käyttää lannoitteena (nokkosvesi) puutarhassa. Nokkosen sanotaan alentavan myös verenpainetta ja verensokeria. Eli ei pöllömpi rehu.

Kommentit